Voiko pimeällä retkeillä? Opasretki öiseen metsään
Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä eräopaspalveluita Sanginjoen luonnonsuojelualueella tarjoavan Local Wilderness Oulu:n kanssa.
Oleilu pilkkopimeässä metsässä ilman valoa ei ole ehkä ensimmäinen mielikuva mikä herää, kun ajattelee retkeilyä. Pimeys on kuitenkin kulmakivi Local Wilderness Oulu:n ohjatulla “Pelekääkkö nää pimiää” -retkellä. Pääsin mukaan kyseiselle retkelle ja nyt kerron, mitä kaikkea sain kokea pimeässä metsässä.
Itse pidän pimeässä metsässä liikkumisesta. Ja mikä olisikaan tunnelmallisempaa kuin pimeässä metsässä nuotion äärellä istuskelu. Tämänkertainen retki oli kuitenkin hyvin erilainen ja mieleenpainuva kokemus.
Matka kohti pimeää alkaa
Retkipäivän iltana marraskuun puolessa välissä ilma on mitä mainioin. Pakkasta on muutama aste ja harva kuura on peittänyt maan. Takana on hieman stressaava viikko, joten lähiretki tulee tarpeeseen.
Ilta alkaa Oulun torilta, jossa ryhmämme kokoontuu. Viime hetken peruutusten vuoksi metsään on lähdössä kolme henkilöä. Saamme kuulla alustavia ohjeita retken kulusta, ja pian hyppäämmekin pakettiautoon, joka vie meidät Sanginjoen luonnonsuojelualueelle, noin 20 kilometrin päähän Oulun keskustasta. Automatkan aikana herää pieni jännitys ja iso odotus siitä, että mitähän kaikkea tuleman pitää. Tiet pienenevät ja pienenevät, ympärillä on vain pilkkopimeää metsää, kunnes saavumme perille retken lähtöpisteeseen.
Saamme hyvät toiminta- ja turvallisuusohjeet oppaaltamme Johannekselta. Kuulemme myös mielenkiintoista asiaa pelon tunteesta ja siitä, miten siihen kannattaa suhtautua, mikäli tunne yllättää retken aikana.
Alkaa olla aika siirtyä polulle ja kohti pimeyttä.
Johanneksen johdolla lähdemme taivaltamaan noin kilometrin matkaa lähimmälle nuotiopaikalle. On tunnelmallista kulkea peräkanaa otsalamppuinemme. Kohtaamme matkallamme yhden retkeilijän, kaksi koiraa ja kaksi hämähäkkiä. Varsin vilkasta siis. Puut ovat täynnä kuuran peittämiä hämähäkinseittejä ja luovat mystistä tunnelmaa. Metsä näyttää kauniilta, kun otsalampulla suuntaa ympärillä kohoavia puita.
Pian saavumme nuotiopaikalle, jossa yllätyksekseni tapaammekin pari ihmistä. On ilahduttavaa nähdä, että pimeälläkin retkeillään.
Seuraavaksi koittaa retken kohokohta, eli pilkkopimeään sukeltaminen!
Ajatuksetonta aikaa pimeässä
Tämä osio retkeä toteutetaan hyvien ohjeiden saattelemana sekä turvallisesti niin, ettei kenenkään tarvitse pelätä eksymistä. Mikäli pimeä alkaisi ahdistaa liikaa, saa valon aina laittaa päälle. Liikaa ohjelman yksityiskohtia paljastamatta todettakoon lyhyesti, että tässä vaiheessa ideana oli viettää hyvä tovi pimeässä, tutkailla omia tuntemuksia ja ottaa vastaan pimeän metsän rauhoittava vaikutus.
Lähdemme nuotiolta ja suuntaamme metsään. Vihdoin pääsemme viettämään aikaa pimeässä, ilman otsalampun valoa tai nuotion lämpöä.
Aluksi epäilen, että jaksankohan olla pimeässä kovin kauaa. Alkaisiko nuotio turva houkuttaa liikaa tai mielikuvitus tehdä tepposia?
Kun pimeys koittaa (otsalamppujen sammuessa), tunnen oloni aluksi levottomaksi. Silmä tottuu melko nopeasti pimeään siltä osin kuin se oli mahdollista. Marraskuinen metsä on hyvin pimeä! Aluksi makaan selälläni mättäällä ja katselen puiden siluetteja taivasta vasten. Taivas on ainoa asia, jonka pimeydessä erottaa joten kuten. Kun yritän katsella ympärilleni, näen vain pimeää ja hyvin epäselviä puiden hahmoja. Omaa kättä ei kunnolla erota, kun sen suoristaa silmien eteen. Jossain tuolla pimeydessä ovat myös retkitoverini omia kokemuksiaan kokemassa.
Huomaan mielenliikkeissäni paljon vaihtelua pimeässä olon aikana. Aluksi jokunen työasia yrittää mieleeni, mutta pian nekin väistyivät ympäristön ja omien olotilojen tarkkailun tieltä. Nopeasti huomaan, miten ajatuksetonta oleminen lopulta onkaan. Keskittyminen menee pääsääntöisesti oman kehon ja ympäristön tarkkailuun. Kuuloaisti tuntuu terävöityvän, silmät ovat sepposen selällään mutta juuri mitään ei näe.
Päädyn miettimään sitä, miten avuton ihminen onkaan. Mitä itse tekisin, jos yhtäkkiä jäisin pimeään metsään enkä tietäisi missä olen? Mielessäni risteilee muitakin ajatuksen haituvia, mutta nopeasti palaan aina siihen olennaiseen, eli ympäristön ja itseni tarkkailuun.
Hyvästä vaatetuksesta huolimatta kylmyys tekee rentoutumisesta aluksi hankalaa. Kun viileyden tunteeseen tottuu ja keho uskaltaa rentoutua, niin onkin helpompaa nauttia pimeydestä. Pimeässä metsässä oleminen todellakin on rauhoittavaa, kun puitteet ovat kohdillaan.
Pimeän tuokion aikana makaan, istun, seison ja lopuksi vähän leikin - kokeilen, että kuinka monen puun luona voin käydä niin, että vielä löydän takaisin omalle paikalleni istuinalusen ja repun luokse. Mielentilani on aika leikkisä, ja samalla rentoutunut.
Vaistot heräävät
Loppuvaiheessa huomaan hauskan ilmiön, kun nuotiolta lähteneet kaksi ihmistä otsalamppuineen lähestyvät meitä viereisellä polulla. Minulla tulee tarve piiloutua! Painaudun kahden mättään väliin mahdollisimman matalana, olen paikallani ja toivon, etteivät ohikulkijat näe minua. Tämä huvittaa minua suuresti. Näinköhän ne muutkin eläimet toimivat vaistonvaraisesti kun uhka lähestyy. Mieleeni muistuu nuoruuden kesät mummolassa Kainuussa, jolloin oli tavallista että metsäautotiellä piilouduin ohiajavia autoja metsään kuten eläin konsanaan.
40 minuuttia pimeässä metsässä hurahtaa todella nopeasti. Olisin voinut jatkaa pimeässä olemista, mutta nuotion lämpö jo odottaa retkeilijöitä. Jaamme kokemuksia nuotiolla ja nautimme eväistä. Päädymme puhumaan muun muassa mielikuvituksesta, siitä miten se saattaa alkaa keksimään mitä kummallisimpia tarinoita pimeässä.
Sanomme pimeälle heipat tältä erää, ja lähdemme patikoimaan takaisin parkkipaikalle. Paluumatka sujuu rauhallisissa tunnelmissa. Autossa toteamme, että miten hyvältä olo tuntuukaan retken jäljiltä. Samalla vahvistuu tunne siitä, että pimeällä voi retkeillä aivan mainiosti.
Oppaamme Johanneksen rauhallinen ja selkeä opastus loi hyvät puitteet onnistuneelle retkelle pimeässä metsässä. Pelekääkkö nää pimiää -retki oli kokonaisuudessaan todella miellyttävä ja kiinnostava kokemus. Voin lämpimästi suositella retkeä kaikentasoisille retkeilijöille ja luonnosta kiinnostuneille.