Perämeren kansallispuisto sijaitsee mannerjään aikoinaan painamalla maankuorella, joka on edelleen kohoamassa takaisin entiseen muotoonsa. Nousua tapahtuu vajaa senttimetri vuodessa, aiheuttaen rannikon leviämistä ja uusien saarien syntymistä. Saaria puistossa on yli 30, joista vierailun kannalta tärkein on Selkäsarvi.

Vielä tuhat vuotta sitten koko Selkäsarven saarta ei ollut olemassa. Entinen merivartioston torni tarjoaa harvinaisen näkökulman.

Uhanalainen ruijanesikko kasvaa vain Perämeren vastasyntyneillä rannikoilla.

Sarven päästä päähän kulkee noin kilometrin pituinen luontopolku. Saari on toiminut kalastajakylänä jo satoja vuosia sitten. Parhaimmillaan siellä on asunut 300 ihmistä. Eteläosassa on joitakin vanhoja raunioita, mutta infokyltit eivät olleet vielä valmiita, joten en osaa edes arvailla kivikasojen entisiä muotoja ja tehtäviä. Erikoisena lisänä paikasta löytyy sukeltajille myös vedenalainen luontopolku.

Lapsiperheiden iloksi saarella on kesällä lampaita syömässä kasvillisuutta, pitäen perinnemaisemaa yllä. Tänä vuonna tosin olivat hieman myöhässä, joten en ehtinyt niitä nähdä.

Kalliosta voi vielä erottaa vanhan aurinkokellon.

Saaren lintukanta on vähenemässä. Länsipuolella liikkumista on pesintäaikaan rajoitettu, mutta riesana olevat pedot eivät tiedä kielloista.

Vinkki valokuvaajille: Hämähäkkejä ja seittejä on niin paljon, että kävellessä kannattaa käyttää linssinsuojusta.

Huonona puolena täytyy sanoa, ettei paikka ole paras vaihtoehto luonnon rauhasta nauttimiseen. Yöpymisalue on sataman vieressä, jossa on arkipäivisinkin useita venekuntia. Äänimaailmaan kuuluivat kiljuvat lapset, musiikin jumputus, kaljottelijoiden yhteislaulu sekä humalassa riitelevä pariskunta. Kanssaretkeilijöiden määrä ja laatu on toki tuurista kiinni, mutta pidin hieman outona käyttää kansallispuistoa baarin korvikkeena.

Toisaalta satamasta löytyy vapaasti käytettävissä oleva sauna, mikä lisää viihtyvyyttä huomattavasti. Sarven eteläosasta löytyy myös autiotupa, jossa on vähemmän mukavuuksia, mutta enemmän omaa rauhaa. Joka tapauksessa sain kyllä kaipaamaani lepoa, ja palaisin mielelläni joskus uudestaankin.

Satamassa taisi olla parhaimmillaan kymmenen venettä.

Rantasauna ei ole vuorokaudessa montaa tuntia viileänä.

Vinkkinä pyöräilijöille ja muille veneettömille: Kansallispuistoon pääsee Torniosta Metsähallituksen luvat saaneella venetaksilla. Väliä liikennöi Pekka Aho (0400296425) - mukava ja avulias kaveri, jolta kannattaa kysellä kaikenlaista. Tietoa ja neuvoja kyllä löytyy.