KEITÄ OLEMMe
OLLI JÄRVENKYLÄ
Ensimmäisen kerran eksyin Muotkatuntureilla Lapissa nuoriso-ohjaajaopinnoissa 1990-luvun alussa ja edelleen, lähes 30 vuoden jälkeen, on kaipuu pohjoiseen. Maastossa en kerää kilsoja, vaan mieluummin köpöttelen maltillisia päivämatkoja maisemia ja luontoa ihmetellen. Retkipäivän kruunaa kunnon eväät nuotion loisteessa ja tervassavun tuoksussa.
Aina ei tarvitse lähteä kauas. Yhtä arvokasta on nauttia luonnosta lähimetsässä tai -rannalla. Kesken työpäivänkin kannattaa loikata luontoon - se tekee kutaa.
Viime vuosina minulla on ollut onni viettää pidempiäkin aikoja luonnossa. Toissavuonna retkeilin 100 päivää Urho Kekkosen kansallispuistossa ja viime kesän veneilin Saimaalla huhtikuusta elokuulle. Aivan yhtä pitkää reissua ei tänä vuonna ole tulossa, mutta jotakin mielenkiintoista silti.
TOMI RANTANEN
Olen entinen* nettinörtti, joka löysi ulkoilun ja liikunnan vasta kolmekymppisenä. Vaellan joskus rinkka selässä, mutta useimmiten alla on retkipyörä. En pidä kiirettä, koska aikaa pitää aina jättää nautiskelulle. Kun poljin Euroopan halki reilussa vuodessa, keskivauhdiksi asettui noin 20km/päivä. Retkeilystä ei parane tehdä suorittamista, vaan luonnosta nauttiminen on hyvä tehdä läsnäollen ja hissukseen.
Pyöräilyn lisäksi lempipuuhiini kuuluu valokuvaus, ja kamera onkin lähes aina mukana ulkona liikkuessa. Nämä harrastukset täydentävät hienosti toisiaan - fillarilla liikkuminen tarjoaa joskus upeita maisemia ja kuvaustilanteita, ja kamera taas mahdollistaa aikaa pyörämatkailulle.
* Ja hieman nykyinenkin, sillä vastaan mm. Reppuretken nettisivun teknisestä toteutuksesta.
Perustimme Reppuretken, koska halusimme toimia Suomen luonnon lähettiläinä ja inspiroida ihmisiä ulkoiluun. Olemme silti varsin ei-atleettisia taviksia - pitkätkin retket ovat kenen tahansa toteutettavissa.
Luonnossa oppii, että vähälläkin omaisuudella voi olla tyytyväinen. Valluksella mieli ja askel ovat sitä kevyempiä, mitä vähemmän kantaa mukanaan. Elämä ulkona on helppoa - ilman aikatauluja ja vastuita tarvitsee vain reagoida perustarpeisiin. Levätä kun väsyttää, syödä kun on nälkä, leiriytyä kun pimenee. Tässä yksinkertaisuudessa piilee valtava vapauden tunne.
Mukana myös
HELENA R.
Lyhyet pistäytymiset lähimetsään sekä päiväretket Oulun lähialueilla ovat luontoharrastukseni kulmakivet. Säännöllinen metsäaltistus on onnekseni tullut osaksi arkea, eikä hyviä luontokokemuksia tarvitse kaukaa hakea.
Vähintään kerran vuodessa suuntaan kaukaisempiin paikkoihin yönyliretkelle. Suosikkikohteitani ovat Inarin alueen maisemat sekä Kainuu, jossa juureni ovat.
Nuorempana reissasin paljon ulkomailla, mutta sittemmin olen todennut, että parhaat seikkailut saa aikaan, kun lähtee ennakkoluulottomasti tutustumaan lähialueiden luontoon. Metsissä samoilu on ollut minulle tärkeää pienestä saakka, ja se toivottavasti jatkuu myös pitkälle tulevaisuuteen.
Kamera kulkee usein retkillä mukana ja tykkään jakaa kuviani Instagramissa.
Sanna Eskelinen
Olen Sanna Eskelinen, erä- ja luonto-opas Jyväskylästä. Minulla on myös terveydenhuoltoalan koulutus ja tällä hetkellä työskentelen terveydenhuoltoalalla. Erä- ja luonto-oppaan töitä teen kevytyrittäjänä varsinaisen ansiotyöni ohessa. Liikun luonnossa aktiivisesti kaikkina vuodenaikoina, mutta sydämeni sykkii aivan erityisesti lumisille talville ja talviaktiviteeteille. Vaellukset kaikkina vuodenaikoina ovat mielestäni ihan parasta ajanvietettä, mutta minulle mieluisia lajeja ovat myös hiihto, lumikenkäily, suunnistus, maastopyöräily ja melonta. Saan paljon energiaa luonnossa liikkumisesta sekä vapaa-ajallani, että asiakasryhmiä ohjaten. Elämä on parasta ulkona.
Minut löytää Instagramista ja Facebookista.
Hanna Myyryläinen ja Oiva
Me ollaan tämmöinen menevä parivaljakko, joka viihtyy sopivan määrän myös kotisohvalla loikoillen. Mikkeli on meidän päämaja ja täällä me nautiskellaan lähiluonnosta päivittäin. Ihan viime aikoina oma kiinnostus luontoon ja luonnossa liikkumiseen on kasvanut ja kesä 2020 onkin ollut erityisen retkitäyteinen. Oiva (8v.) sen sijaan on minua tottuneempi ja kokeneempi luonnossa liikkuja. Rodultaan hän on dreeveri ja omistaa erittäin vahvan metsästysvietin. Erityisesti Oivaa kiinnostaa puput ja ketut, mutta lupa on ajaa nykyisin myös kaurista. Tällä hetkellä Oiva harrastaa pääasiassa veturinkuljettajana toimimista meidän retkillä ja eväsherkkujen kerjäämistä. Lisäksi harrastuksiin kuuluu mökillä kasvihuoneesta tomaattien syönti ja lokoilusta nauttiminen.
Kiireisen ja touhukkaan arjen vastapainona luonto antaa lisää virtaa, mutta myös aikaa olla vaan ja nauttia olosta ilman ajatuksia. Aina ei tarvitse lähteä viikoksi Lappiin rinkka selässä, vaan itselle toimii aivan hyvin päiväreissut hyvillä eväillä. Samalla kun itse näkee uusia maisemia on se myös vaihtelua Oivan päivittäisiin lenkkimaastoihin uusine hajuineen. Hyöty on siis molemminpuoleinen. Kesällä tehty Kemihaaran erämaan vaellus herätti kuitenkin kipinän myös pidemmille reissuille ja tässä mielessä pyöriikin paljon ajatuksia uusista pidemmistä retkistä, lyhyitä ekstempore -reissuja unohtamatta.
NINA ISOTALO
Luonnonlapsi, Lapin hullu ja eräopasopiskelija.
Rakastan hiljaisuutta, luonnossa samoilua ja aikaisia aamuja. Unohtamatta tietenkään saunomista sekä kylpemistä luonnonvesissä. Haaveilen yksinkertaisesta elämästä, asuen suurten metsien keskellä pienessä ja vaatimattomassa mökissä. Elää mukana pohjoisen vuodenkiertoa, olla näin osana luontoa sekä viettää hiljaista olemista. Vaelluksilla saan mielenrauhaa sekä tuntea vapautta, kun kaikki mitä tarvitsen, kannan repussani ja se riittää aivan hyvin. Minulle elämä on kuin ainutlaatuinen tarina, jonka käsikirjoittaja saan itse olla.
VEETI VALKAMA
Olen 17-vuotias miehenalku Muuramesta Keski-Suomesta. Parin viime vuoden aikana retkeilystä ja luonnossa olosta on tullut lempipuuhaani. Pidän koskemattomasta luonnosta ja viihdyn erityisesti vanhoissa aarniometsissä. Myös Lapin erämaiset tunturit vetävät kovasti puoleensa. Retkeilyn ohella valokuvaan paljon. Metsässä kulkiessa kamera onkin aina käden ulottuvilla. Pidämme kaverini kanssa Instagramissa Bushcraft-henkistä tiliä, jota tulee päivitettyä ahkerasti.
Essi Roisko
Olen intohimoinen pyöräilijä ja luonnossa rymyäjä, jonka mieli vetää metsään kaikkina vuodenaikoina. Kipinä retkeilyä kohtaan syttyi aikoinaan Lapin vaelluksella sateesta ja kylmästä huolimatta ja roihu on vain kasvanut taitojen karttuessa.
Ikuisena maailmanparantajana pyrin tekemään kestäviä ja mahdollisimman vähän luontoa kuormittavia valintoja myös retkeillessäni. Haaveissa siintää pieni asuntoauto ja Pohjois-Norjan kiertäminen.
JONNA RÖYNÄ
Lumi, jää ja luonnon monimuotoisuus orgaanisine muotoineen on aina ollut lähellä sydäntäni. Mitä karumpi metsä ja maasto, sitä enemmän nautin ja ammennan sisältöä myös omaan luovaan työhöni.
Pikkutytöstä asti olen saanut käydä kokemassa Lapin lumoa ja aina se on ollut yhtä pysäyttävää. Mieluimmin talvi kuin kesä ja mieluimmin syksy kuin kevät. Parhaat muistot liittyvät lapsuudessa ukin kanssa vietettyihin rentoihin kalastushetkiin ilman mitään suorittamista ja aikatauluja. Ainoa aikarajoite oli se, kun mummi soitti vellikelloja, jotka kaikuivat yli järven kertoakseen, että on ruoka-aika. Eli luontoon ei lähdetä ikinä suorittamaan, vaan pikemminkin nauttimaan ilman minkäänlaisia velvoitteita ja aikatauluja.
Metsästys, kalastus ja marjastus tuovat osansa myös luonnossa liikkumiseeni, ja siten arvomaailmassani vapaus, kunnioitus ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä kaikessa tekemisissäni.
MIKA KANKAINEN
Oululainen lähihoitajaopiskelija ja kaksilapsisen perheen ruuhkavuosista lähes selvinnyt nelikymppinen miehenalku, joka tutustui Lappiin erään nuorisojärjestön vaelluksella 90-luvun alussa. Erimittaisia vaelluksia on tullut tehtyä ympäri pohjoismaita kaikkina neljänä vuodenaikana, viime vuosina painottuen talveen tunturihiihdon ja erinäisten vapaalaskureissujen kautta.
Olen intohimoinen pyöräilijä ja luonnossa tuleekin nykyään liikuttua ympärivuotisesti enimmäkseen pyöräillen ja lähiretkeillen avovaimon ja perheen 7- ja 11-vuotiaitten lasten kanssa. Rakastan suomalaista luontoa ja sen kaikkia vuodenaikoja. Ja saunaa sekä uimista luonnonvesissä. Fiilistelen hienoja paikkoja ja maisemia pysähdellen (ystävien mukaan vähintäänkin riittävän) usein kaivamaan esille sen repussa mukana kulkevan kameran.
Arvostan erilaisia tapoja liikkua luonnossa nauttien sen rauhasta ja antimista, kuitenkaan kestävää kehitystä unohtamatta. Luonto antaa meille erinomaiset puitteet rentoutua ja paeta muutoin hektistä arkea oli kyseessä sitten lyhyt kävelylenkki lähimetsässä, tai pidempi vaellus kansallispuistossa läskipyörän satulassa.
Retkiperhe
Retkiperhe on viisihenkinen perhe, joka hakee luonnosta vastapainoa kiireiselle arjelle. Arkena juostaan usein kelloa vastaan pitkien työpäivien, lasten harrastusten ja muiden menojen kanssa. Mieli on levoton ja kiireinen, tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Aikuiset kaipaavat pientä irtiottoa ja lapsillekin olisi mukava saada jotain kehittävää tekemistä.
Luonto on yhtälailla läsnä lähimetsässä kuin pidemmälle suunnitellussa viikonloppuretkessä johonkin kansallispuistoon. Luonto rauhoittaa, luonto pysäyttää, luonto tuo hengähdyshetken ja roppakaupalla uusia kokemuksia lapsille ja aikuisille. Perheen yhteisenä tekemisenä lähdemme niin usein luontoon kuin se vain on mahdollista. Jokaiselta retkeltä palaamme monta kokemusta rikkaampana.
Retkiperhe löytyy myös Instagramista.
MATIAS OSIPOW
Olen 26-vuotias järvenpääläinen maailmanmatkaaja, jonka tutustuminen luontoon ja sen ihmeisiin on alkanut varsinaisesti vasta aikuisiällä. Vaeltajana ja luonnossa liikkujana olen täysi aloittelija, mutta reissaajana nuoresta iästäni huolimatta jo suhteellisen kokenut. Usean vuoden ajan maailmaa reppu selässä kierrettyäni, pääsin lopulta opiskelemaan Skotlantiin Aberdeenin yliopistoon.
Tällä hetkellä tukikohtana seikkailuille toimii Skotlannin lisäksi viime kesänä omatoimisesti pakettiautosta asumiskuntoon virittämäni asuntoauto. Kyseinen reissupaku on osoittautunut tehokkaaksi apuvälineeksi luontoon katoamisessa, mahdollistaen budjettiystävällisen tavan päästä luontopolkujen läheisyyteen. Minulle parasta ulkona liikkumisessa on sen tuoma mahtava vapaudentunne ja romanttinen into uusien mestojen inspaamasta seikkailusta.
Politiikan opiskelijana ymmärrän vastuullisen matkailun tärkeyden ja pyrin toimimaan aina ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Luonnosta nauttiminen kuuluu meille kaikille ja valinnoillamme voimme varmistaa sen säilyvän myös tuleville sukupolville. (Instagram)
Tero Tikkanen
Olen tamperelainen sairaanhoitaja ja kokenut luonnossa liikkuja, jolle luonto on toinen koti. Nautin olla kaukana kaikesta, yksin keskellä korpea, istua sammalmättäällä, haistella luonnon tuoksuja, kuunnella metsän ääniä. Mikään ei ole parempaa kuin istua räiskyvän nuotion äärellä, tervassavun tuoksussa illan hämärtyessä, nukkua miljoonien tähtien alla, vapaana kaikista arkirutiineista.
Luonnossa liikkuessani en koskaan pidä kiirettä, vaan nautin sen kauneudesta ja hiljaisuudesta. Olen pitkään ollut kiinnostunut eläinten- ja luonnonsuojelusta, joiden parissa tulevaisuudessa haluaisinkin työskennellä, niin Suomessa kuin ulkomailla. Nyt olen hyppäämässä pois oravanpyörästä, tekemässä elämänmuutosta, jonka jälkeen voin elää sitä elämää, mitä olen aina halunnut elää.