Luosto
Maleksin Pyhä-Luoston kansallispuistossa vielä toisenkin yön. Rykimäkeron kotaan olisi mahtunut vaikka kokonainen rippileiri, mutta taas sain nukkua omassa rauhassa. Tosin kylmän kelin takia ei ollut ihmekään ettei muita retkeilijöitä näkynyt. Kävin patikoimassa ja annoin kameran tutkia luonnon yksityiskohtia aina kun aurinko hieman pilkahti.
Polku oli vielä niin märkä, että paikoin olisi tarvinnut saappaita. Ylempänä tunturissa osa lumista oli vielä sulamatta. Yhden iloisen ja kirjavan porukan tapasin kävelylläni, mutta heistä kirjoitan lisää myöhemmin omassa päivityksessään.
Yöllä lämpötila laski jo yhteen asteeseen. Tein aamua varten tulitikkua vaille valmiit tulet. En ole parhaissakaan olosuhteissa aikaansaava ihminen herättyäni, joten aamutoimista ei tulisi mitään ilman lämmikettä.
Kuolleesta puusta kasvaa uutta elämää.
Naava ei viihdy saasteissa. Nämä kertovat puhtaasta ilmasta.