Kolovesi
Voi veljet ja siskot minkälaisiin paikkoihin tämä retkeni minua vie. Koloveden kansallispuisto teki minuun syvän vaikutuksen ja jää varmasti yhdeksi kesän kohokohdista.
Olin pyöräillyt liikaa ja levännyt liian vähän ennen tuloani. Väsymys aiheutti vähäistä innostumista edellisissä puistoissa, joten Kolovedellä päätin pitää taas pidemmän tauon. Pakkasin Liperissä pyörän niin täyteen ruokaa, että laukut eivät enää menneet kiinni. Kasviksia, hedelmiä, ruisleipää, juustoa, meetvurstia, uusia perunoita, fusillipastaa, tomaattikastiketta, mausteita... Kerrankin herkuttelisin kunnolla!
Sain vielä veneenkin ilmaiseksi. Vuokrapaatin kanssa oli yllättäviä ongelmia, joten lähellä ollut ystävällinen pariskunta antoi pyytämättä oman veneensä käyttööni muutamaksi päiväksi. "Olen minäkin joskus ollut nuori ja tarvinnut apua", vähätteli mies tekoa. Hienoja ihmisiä.
Kolovesi on siis järvi- ja saarialue Etelä-Savossa. Puiston ulkoreunoille pääsee tietä pitkin, mutta käytännössä tutustuminen vaatii melomista tai soutamista. Tällöin voi nauttia vedestä nousevista pystysuorista kallioista, sokkeloisista lahdista ja koskemattomasta luonnosta. Saimaannorppia asuu alueella kolmisenkymmentä, joten hyvällä tuurilla voi bongata sellaisenkin harvinaisuuden.
Heinäkuu on high season -aikaa ja Kirkkorannan parkkipaikka oli täynnä autoja. Huolestuin jo, että leiripaikat olisivat pientä sirkusta, mutta ihmiset katosivat laajalla alueella näkymättömiin. Yksi rauhallinen saksalainen pariskunta oli kahtena yönä naapureina tarjoamassa juttuseuraa nuotion äärellä. Ja mikäli haluaa maksimoida omaa rauhaa, on kesäkuu kuulemma todella hiljaista juhannukseen asti. Kuin myös elokuu koulujen alkamisen jälkeen. Tyypillisen koko Koloveden kiertävän reitin meloo muutamassa päivässä, mutta kannattaa varata ainakin viikko olemiseen ja nautiskeluun jos mahdollista.
Ukonvuoren luolassa on asuttu jo kivikaudella.
Toisena yönä koin vielä uuden huipennuksen koko visiitille. Lähdin herkkuillallisen jälkeen hyvissä ajoin veneilemään auringonlaskun kuvaamista varten. Ilta oli kaunis ja seesteinen. Järvi oli mahtavan tyyni, kaikki maisemat heijastuivat symmetrisesti veden pinnasta. Koko Ukonlahti oli minua lukuunottamatta täysin tyhjä. Ei liikenteen melua tai muitakaan ääniä, ei ihmisiä, ei kesämökkejä. Vain syvää rauhaa ja upeaa korpimaisemaa, jonka voi kuvitella näyttäneen samalta tuhansia vuosia sitten, kun alueen kalliomaalauksetkin on piirretty. Mahtavaa.
En malttanut palata takaisin, joten jatkoin soutamista pitkässä kaaressa läpi koko yön. Näin sivilisaatiosta seitsemän tunnin aikana vain yhden kanootin. Huikea kokemus.