Tutkin karttaa Meri-Poriin osoittavan kyltin kohdalla. Yleensä vältän isoja koukkauksia pyöräillessä, mutta merimaisemat kuulostivat liian houkuttelevilta. Lisäksi eteläiset yöt alkoivat vihdoin olla oikeasti pimeitä, enkä ollut keväisen Kuusamon jälkeen saanut kuvata yötä.

Olin siis vaihtelun tarpeessa. Tuntui tärkeältä näkeä, kokea ja kuvata välillä jotain aivan muuta. Niin kauniita kuin kansallispuistot ovatkin, kymmenen mäntymetsää peräkkäin alkaa tuntua toistavalta. Ainakin valokuvia etsiessä.

Käännyin siis rannikkoa kohti ja poljin Reposaareen asti. Aah, ihana meri-ilman tuoksu! Aah, kauas siintävä horisontti. Aah, idyllinen kalastajakylä. Aah, rauhaisa yö ja kajastava auringonnousu. Juuri tätä tarvitsin.

Aamuun asti kuvattuani pystytin teltan pehmeälle hiekalle aivan veden ääreen. Jätin ulkokankaan osittain auki, jotta sain katsella ja kuunnella aaltoja ennen nukahtamista. Mahtavaa.