Seitseminen
Rullasin hiekkatietä kylmässä yössä. Ilma tuntui korkeintaan +5-asteiselta. Otsalampun valossa näkyi viimein kyltti - Seitsemisen kansallispuisto! Pysähdyin rajalla. Tässä se nyt oli. Kaikki kansallispuistot. Yksin pimeässä saapuminen tuntui antikliimaktiselta, mutta tavallaan sopivalta. Sammutin lampun ja katselin kirkkaana loistavia tähtiä hymyillen. Olin tehnyt sen.
Seitsemisen kansallispuisto on minulle tutuin ja rakkain. Juuri siksihän halusin päättää matkani sinne. Olen kotoisin Ikaalisista, joten kävimme Seitsemisessä vähintään kerran vuodessa retkeilemässä jo ajalta ennen kuin muistan. Todistettavasti olen ainakin ollut näillä visiiteillä tyynen rento kalamies jo 5-vuotiaana:
Kyllä se nappaa, ei piä hättäillä.
Kuva lienee Kirkas-Soljaselta, vuodelta 1987. Sama lampi tarjosi 28 vuotta myöhemmin retkeni viimeisen telttapaikan. Heräsin kohmeessa hyisen yön jäljiltä. Aurinko kuitenki paistoi, luvaten poutaa vielä yhden kerran. Otin pari kuvaa ja hotkin aamupalan malttamattomana.
Poljin tuttuja teitä pitkin ensin Koveron perinnetilalle. Torppa on entisöity 1900-luvun aikaan, jolloin hevosvoima ei ollut symbolinen mitta. Ainakin myös lehmiä, lampaita ja kanoja löytyy tilalta lasten iloksi, vaikka näin syksystä eläimiä siirrettiin jo toisaalle talvehtimaan.
Koverosta jatkoin Seisemisen luontokeskukseen, jossa on myös tullut käytyä kymmeniä kertoja. Tällä kertaa en kerinnyt kiertää näyttelyä, koska aika meni lounasta syödessä sekä Metsähallituksen edustajan ja paikallisen toimittajan kanssa mukavia jutellessa. Tuntui omituiselta vastata kysymyksiin retkestä menneessä aikamuodossa. Yhtäkkiä en enää ollutkaan tien päällä.
Ennen lähtöä jäin vielä itsekseni Kirkaslammen ääreen istumaan. Nautin viimeisen kerran kansallispuistomaisemista ja luonnon rauhasta. Oli niin hiljaista kuin vain ulkona voi olla. Huokaisin syvään. Ei näiden paikkojen kauneutta ja arvoa voi rahassa mitata.
Työnsin viimeistä kertaa pyörän takaisin tielle. Edessä oli kevyt loppumatka - 30km:n päässä odotti koti, sauna ja äidin tekemää ruokaa.