Talven tuntua UK-puistossa

Edellispäivän kostea sumu on pakkasyön jäljiltä kuorruttanut tunturikoivut lasihelmillä ja verhonnut varvut valkoiseen, paksuun kuuraan. Maisema on yön aikana muuttunut täydellisesti syksyn harmaan ja ruskean sävyistä lupauksia antavaan valkoiseen. Pakkasaamun raikkaassa ilmassa on jo hiven talven tuntua.

Nostan rinkan selkääni ja lähden kipuamaan tunturin rinnettä ylös. Katselen, kuinka aurinko välillä pilkahtelee ohuiden pilvien lomasta. Rautulammen ja Kutturapään ylle näyttää muodostuvan kuin pilvistä, kiteistä tehty sateenkaari.

Ylhäällä tunturissa yllätän riekkokolmikon, joka tyytyy juoksemaan edelläni jonkin matkaa ennen lentoon lähtemistä. Syksyn muodikas kuosivalinta on heillä osunut kohdilleen ja vielä hieman kirjava höyhenpeite on täydellinen talvistuvaan maisemaan.

Pilvet voittavat lopulta kädenväännön auringon kanssa ja ilmassa alkaa leijua jotain valkoista. Valo tunturissa on mielenkiintoinen ja yritän sitä saada vangittua kameraan samalla kun jatkan matkaa. 

Valkoista ilmassa ja maassa, parta jäässä ja tippa punertavan nenän päässä. Jos nämä eivät ole nurkan takana odottavan talven merkkejä, niin mitkä sitten?