Eräkämpän tupen rapinat

Lankojärven kämpällä törmäsin mainioon parivaljakkoon. Kaverukset Veikko ja Markku matkailevat ulkomaiden nähtävyyksiä ihailemassa ja retkeilevät kotimaan kairoissa. Markulla on ahkion hankinta harkinnassa, sillä kevättalven hiihtovaelluksen suuntana on Halti.

Tällä kertaa vuorossa oli Urho Kekkosen kansallispuisto, joka Veikolle on tuttua maastoa jo 1970-luvulta. Kaunispää-Kopsusjärvi -kartan retrokansi kielii sen olevan vuodelta 1976. Kaveruksilla on uudempiakin karttoja mukanaan, mutta hyvin on pärjätty tällä Kekkosen ajan printillä. 

Edellispäivänä Veikko ja Markku taivalsivat parikymmentä kilometriä ja saapuivat läpimärkinä Lankojärven tuvalle. Tänään ohjelmassa oli ollut päiväretki ja nokipannukahvit tunturissa. 

Ilta pimenee ja tuvassa kaverukset taistelevat unta vastaan kaivamalla pelikortit esiin. Kynttilän valo ei riitä vaan otsalamput kytketään päälle, kun parivaljakko alkaa ottaa mittaa toisistaan. Pelinä on tietenkin tuppi, tuo pohjoisen omaleimainen korttipeli, jota pelattiin aikoinaan tukkikämpissä ympäri kairojen.

Jakovuoro vaihtelee ja korteista syntyy pinoja. Yritän päästä pelistä kärryille ja termit sinkoilevat. Sen ymmärrän, että tarkoituksena on saada 52 pistettä tai enemmän. Muu onkin sitten enempi hebreaa…

Taivalkoskelta kotoisin oleva Markku muistelee nuorempana tuppipelien venyneen helposti seuraavaan aamuun. Tällä kertaa peli päätetään sopuisasti siten, että ehditään siemaista iltayhdeksän kaakaot ennen nukkumaan menoa. 

Kämppäpöydän jalan vieressä ei enää ole kossupulloa eikä tupet rapise. Lankojärven kämppä hiljenee lokakuun ensimmäisenä yönä.