Herkuttelua erämaassa

Perus retkimuona alkaa ajan myötä kyllästyttää vaikka siihen onkin nykyään saatavana vaikka minkälaisia makuja ja aterioita. Siksipä itseään ja vaellustovereita kannattaa ajoittain piristää herkuilla.

Suklaa, keksit ja kuuman juoman sekaan lirautettava väkijuoma ovat olleet ns. peruskauraa jo vuosia. Siksi leirinuotioilla ja tuvilla on mukava tutustua kanssavaeltajien herkkumenuun ja saada niistä jopa maistiaisia. Tässä muutamia herkkuotoksia tähänastisesta reissusta.

Luiron suklaasuukot

Minulla oli tiedossa, että eteläkarjalaiset vaeltajaneidot olivat tulossa samoille UK-puiston huudeille. Esitin heille toiveen, josko he jaksaisivat omien kantamustensa lisäksi tuoda mukanaan herkkuja, olihan minulla tuolloin takana jo reilu viikko puuduttavaa retkimuonailua.

Luirojärven nuotiopaikalla sainkin heiltä mm. makkarapaketin ja loistavan seuran lisäksi muitakin herkkuja. Erityisesti arvostin Särpän rinkassaan perille asti ehjinä tuomia Brunbergin vaniljan makuisia suukkoja…kyllä maistuivat iltanuotion lämmössä.

Lankojärven kerrosherkku

Sodankyläläiset Pirjo ja Leena laittoivat tuulemaan päivällisen jälkeen Lankojärven varaustuvalla. Kippoja löytyi sopivasti ja vispiläkin roikkui valmiina tuvan seinällä, siispä loihtimaan jälkiruokaherkkua.

Läpinäkymättömiin retkimukeihin kerroksittain tehty herkku ei kuvissa pääse oikeuksiinsa, mutta vie taatusti kielen mennessään. Vuorotellen mustikka- ja vaniljakiisseliä sekä keksimuruja ja tuoreita omenan paloja. Koristelu viimeistellään kuivatuilla mansikkalastuilla. Herkkukokkien mukaan kyse oli vain rinkan pohjimmaisten tarvikkeiden hyödyntämisestä ennen kotiin lähtöä. Reissumiehen mielestä kylläkin topkolmoseen menevä retkijälkkäri.

Otsalamppupiknik Kivipäällä

Lokakuun alussa Kivipään autiotupaan astelevat melkeinpä peräperää, vaikkakin omia polkujaan italialainen Luca ja ranskalainen Sebastian. Nuorukaiset asettuvat aloilleen ja pimeys laskeutuu ulkoa myös sisälle kämppään. Kaminan tuli, eikä edes yksinäinen kynttilä riitä valaisemaan tupaa.

Otsalamput päähän ja ruokapussukoiden kera kokoonnumme kämppäpöydän ääreen. Ranskalaiskaveri kaivaa kassistaan paria eri laatua pepperonimakkaraa Pyreneiltä ja maukkaita juustoja samalla väistellen niistä siivuja yhteiseen jakoon. Italialainen puolestaan laittaa tarjolle lohta ja suolaista purtavaa. Minä avaan suklaakeksipaketin ja tarjoan juotavaksi chococappucinoa. Vain viini puuttui, mutta hyvänä kyytipoikana toimi Jallukin, kun päättelimme kämppäpiknikkiä revontulinäytöstä odotellessa. 

Aina et tiedä, kenet missäkin kohtaat. Silti on vaeltajien heimo useimmiten valmis jakamaan omastaan; kokemuksia, vinkkejä, apua, varusteita ja jopa eväitään