Lumikengillä UK-puistoon

Tuuli voimistuu ulkona ja sen ulina tulee sisälle tupaan vaimeana kaminan savupiipun kautta. Saavuin tänne kämpälle reilu pari tuntia sitten ja nyt makoilen patjojen ja makuupussin päällä. Pöydällä palaa yksinäinen punainen kynttilä. Päivän aikana kostuneet kamat roikkuvat katosta kaminan ympärillä. Päivän pasta on vatsassa ja taidan kohta keitellä iltakahvit.

Liikkeelle lähdin puoli yhdeksän maissa ja vajaaseen 15 kilometriin aikaa meni aika tarkalleen kuusi tuntia. Ensimmäiset seitsemisen kilometriä Tievalta Niilanpään poroerotuspaikalle käpöttelin ilman lumikenkiä. Sauvakävely rinkka selässä ja upottavassa lumessa kävi ihan kuntoilusta. Parhaimmillaan lunta riitti kinostuneissa kohdissa yli polveen.

Päivämatkan toiselle puoliskolle laitoin lumikengät jalkaan. Ylhäällä tunturissa tuuli oli ajoittain kovettanut hangen pinnan sen verran kovaksi, että se melkein kannatti vaeltajaa. Välillä pääsin kävelemään kymmeniä metrejä ilman uppoamista, ja välillä olin jälleen polvia myöten lumessa. 

Myös vaivaiskoivut nappasivat silloin tällöin kiinni lumikengistä tai sauvan sommasta ja seurauksena oli rähmällään oleva reissumies. Lumihangesta ylös punkeaminen rinkka selässä ei ole ihan helppoa eikä kevyttä puuhaa. Taisinpa saada yhden rähmälleen menon videollekin, sillä gopro taisi juuri tallentaa lumikenkäilyä kun kaatuminen tapahtui.

Lisää haastetta pystyssä ja suunnassa pysymiseen toi päivän keli. Parin asteen pakkanen sai seurakseen sivuvastaisen ja melko navakan tuulen, joka muuttui jäätäväksi tihkusateeksi. Sen seurauksena horisontti hävisi ja lumen pinnan muotoja oli todella vaikea hahmottaa. Pyörähdinpä hieman reitiltäkin ja ehdin jopa epäillä gepsin paikkansa pitävyyttä…ei se Trumppi varmaan vielä ole ehtinyt satelliitteja sorkkimaan… Oli annettava omalle suuntavaistolle ja logiikalle periksi ja seurata nöyränä gepsin suuntaa.

Viimeinen puoli kilometriä tuvalle sujui lumikengillä erittäin hitaasti, sillä hangessa kahlaaminen oli tiristänyt mehut  reissumiehestä aika lailla. Silti olen sitä mieltä, että lumikengät ja rinkka olivat parempi valinta alkutalven puuteriselle lumikelille kuin sukset ja ahkio. Lumikengillä pärjännee tyydyttävästi, kunhan uutta lunta ei tule heittämällä kymmeniä senttejä.