Kämppäkaminan lämmössä

Pääsen päivän taipaleen päätteeksi tupaan. Sytytän tulet kaminaan pikaisesti, kiitos edellisen kulkijan, joka on jättänyt tupaan pienittyä polttopuuta kunnon kiehisten kera.

Lämpö leviää tupaan ja olen saanut vaihdettua kuivaa päälle. Tervaspuu paukahtelee kaminassa ja liekkien oranssi tanssi heijastuu auki olevasta uuninluukusta seinälle. Päivän aikana kostuneista kengistä ja vaatteista nousee höyryä kilpaa kuksassa tuoksuvan kuuman pakurikahvin kanssa.

Tuvan pöydän reuna on kulunut aikojen saatossa sileäksi ja pinta patinoitunut puukon käytöstä, ruoan valmistuksesta ja poltetuista kynttilöistä. Onpa kanteen raaputettu muutamat nimetkin erämaavisiitin johdosta.

Istahdan penkille, huokaisen ja painan pääni hirsiseinään. Hirren kaari sattuu olemaan juuri oikealla kohdalla, ja on kuin painaisi pään tyynylle. Lämmin tupa ja kelotyyny pään alla. Kyllä reissumiehen taas kelpaa, kiitos Metsähallituksen Luontopalveluiden. Sen henkilökunta vastaa kämppien polttopuu- ja kaasuhuollosta sekä paljosta muusta ja pitää paikat kunnossa ympäri vuoden.