Yöpyöräily
Heinäkuu 2014
Kelluin Muoniojoen pinnalla suvannossa. Aurinko oli vihdoin laskemassa puiden taakse. Heinäkuun raastava helle oli jatkunut jo pitkään ja tuntui helpottavalta päästä pois paahteen alta. Ihoni oli punainen ja koko ajan janotti. Olin lähtenyt Muoniosta myöhään ja polkenut vasta ehkä 40 kilometriä.
Yleensä leiriytyisin viimeistään tähän aikaan illasta, mutta virkistävä vesi sai aikaan uusia ideoita. Jäähtyvä iltahan tarjosi parhaan pyöräilykelin pitkään aikaan. Miksi en jatkaisi yötä myöten? Olin rullaillut kaksi kuukautta ilman kiirettä, rennosti nauttien. Matka olisi kohta lopussa ja oli viimeisiä tilaisuuksia testata omia rajojani. Kokeilla mihin jalat pystyisivät. Valoakin riittäisi.
Räpiköin rantaan, pakkasin tankolaukkuun evästä ja jatkoin matkaa. Ohitin kyltin:
Kilpisjärvi 150
Etenin paljon vauhdikkaammin kuin päivällä. Autoja näkyi harvoin. Ei tuullut lainkaan. Oli hiljaista, vain muutama valvova lintu äänteli viestejään niitä ymmärtäville.
Kilpisjärvi 140
Oloni parani jokaisella kilometrillä. Jaloissa tuntui ääretön voima, kuin olisin voinut pyöräillä samalta istumalta maailman ympäri. Aurinko oli hieman horisontin alapuolella, mutta tuntui siltä kuin saisin yöttömän yön kiinni polkemalla.
Kilpisjärvi 130
Kaukana joella näkyi siluetti kalastajasta veneessään. Nostin käteni tervehdykseksi. Hänkin näki minut ja ymmärsi onneni, vastaten niin iloisella vilkutuksella, että oletin naiseksi. Nautimme yöstä omilla tavoillamme, mutta jaoimme saman rauhan tunteen välimatkasta huolimatta.
Kilpisjärvi 120
Takaa ohitti rekka, heilautin sillekin. Kuski vastasi tööttäämällä torvellaan sellaisen mölinän, että Norjassakin herättiin. Hymyilin töräykselle pitkään, mutta päätin jättää vastedes rekkakuskit rauhaan.
Kilpisjärvi 110
Puiden määrä väheni ja maisema muuttui hiljalleen erämaiseksi. Jossain kaukana näkyi vuoria. Pysähdyin ottamaan koko yön ainoan kuvan:
Tällä kuvalla aloitin matkapäiväkirjani. Sen näkeminen palauttaa minut aina takaisin yöhön, joka on hienoin pyöräilykokemukseni tähän mennessä.
Jaksaisinko polkea kerralla perille Käsivarren loppuun asti? Miksipä en. Näin kauniina yönä en malttaisi pysähtyäkään.
Kilpisjärvi 100