Pallas
Pallastunturi taitaa olla lempipaikkani koko Suomessa. Olen patikoinut Hetta-Pallas -reitin (55km) kaksi kertaa ja tehnyt myös muutaman päiväretken. Tunturijonomaisemat keron huipulta katsottuna ovat huikeat. Painavakin rinkka tuntuu kevenevän selässä kummasti, kun ensimmäistä rinnettä kavutessa avautuu laakeat näkymät rakkakivikkoisia tuntureita, vehreitä laaksoja, sinisiä järviä, kiemurtelevia puroja sekä taigametsää silmän kantamattomiin.
Monen päivän vaelluksella voi kokea olevansa elossa, vapaa ja täydellisen onnellinen. Enkä tiedä tähän parempaa paikkaa kuin Pallas-Yllästunturi. Kannattaa käydä, edes kerran elämässä. Ja mieluiten ruokaa ja aikaa mukaan sen verran, ettei tarvitse kertaakaan katsoa kelloa tai kalenteria.
Onks mun turkki hyvin?
Pidin Pallastunturin luontokeskusta tukikohtana ja vietin lepopäivän läheisellä kodalla. Kiipesin kuitenkin viereiselle Palkaskerolle (705m) katsomaan keskiyön aurinkoa, joka kylläkin ujosteli lähinnä pilvien takana. Kuvat eivät tee nyt oikeutta maisemien kauneudelle:
Laaksoa ja kukkulaa.
Palkaskeron huipulla. Oikealla Taivaskero (809m) ja Pyhäkero (775m).