Ylläs
Pallakselta lähdettyäni vietin juhannusaaton vanhan Äkäsmyllyn luona. Odottamani lämmin keli oli saapunut. Aurinkoinen aattoilta sekä etenkin seuraava päivä tuntuivat koivikkoisessa koskimaisemassa niin kesäisiltä, että unohdin jo olevani Lapissa. Pystytin teltan syrjään laavulta meluisten juhannusvieraiden varalta, mutta sainkin olla koko yön rauhassa. Meneehän se juhannus näinkin.
Monsieur, maggaranne on valmis.
Sir, huoneenne on täällä.
Juhannuspäivänä poljin Äkäslompoloon. Kuppilan terassilla soi Hectorin Juodaan viinaa. Ei houkuttanut. Minua odotti Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eteläisempi osa. Mutta meneehän se juhannus noinkin.
Jatkoin Kellokkaan luontokeskukseen. Siellä näin Meän elämä -näyttelyn paikallisesta historiasta, arjesta ja luonnosta. Meänkielinen teksti oli välillä niin vaikea tajuta, että hääty kahtoa mitä soli enklannhiksi jottha ymmhärsi.
Opin taas paljon uutta, kuten miksi alkukesän ensimmäiset sääsket eivät käy iholle. Koiraat (jotka eivät pistä) kuoriutuvat ensin ja kokoontuvat parviksi. Vasta sitten tulevat verenhimoiset naaraat.
Ylläkseltäkin löytyy tunturimaisemia ja kävelyreittejä moneen makuun. Kiipeämisen sijasta tein vaihtelun vuoksi helpomman vaelluksen läheiseen kuruun.
Varkaankurun velhometsässä kannattaa vierailla.