Housujen korjaus tunturissa

Hyvinkin suunnitellulla reissulla voi tapahtua jotain odottamatonta ja eteen tulleet ongelmatilanteet on ratkaistava mukana olevilla välineillä, omilla taidoilla ja kekseliäisyydellä. Rinkasta tulisi löytyä sen verran korjausvälineitä, että maastossa saa tehtyä riittävät korjaustoimenpiteet matkan jatkamiseksi.

Jokaisella vaellusryhmällä tai yksinäisellä kulkijalla on hyvä olla pieni korjausvälinepussi mukana. Se voi sisältää esimerkiksi rautalankaa, narua, ilmastointiteippiä, hakaneuloja ja nippusiteitä. Itselläni on mukana myös monitoimityökalu, sillä joskus tarvitaan pihtejä, ruuvimeisseliä tai leikkuria vaikkapa rautalangan katkaisemiseen. Korjausvälineistä on apua myös jonkin tilapäisen rakennelman pystyttämiseen.

Useimmiten käyttöä on ollut teipille, narulle ja rautalangalle. Joskus on parsittu kokoon laavukangasta, irronnutta kengänpohjaa tai rinkan olkahihnaa.

Pieni ompelusetti täydentää korjausvälineitä. Sen avulla esimerkiksi vaellusvaatteita saa kursittua kasaan sen verran, että niitä pystyy käyttämään loppureissun ajan. Itse jouduin ompeluhommiin muutama vuosi sitten, kun olin loppukesän vaelluksella Muotkatuntureilla.

Elokuun lopun vaelluspäivä aukeni aurinkoisena ja kirkkaana. Nakkasin rinkan selkään Giellajohkan retkeilykeskuksen pihassa ja lähdin hissukseen kulkemaan Kiellajoen vartta kohti Honkavuomia. Kiirettä ei ollut mihinkään ja oli mahtavaa seurata ympärillä olevaa luontoa. Muutamat kellastuneet lehdet ja ruohot jo hieman vihjasivat nurkan takana odottavasta syksystä, mutta aurinkoisena ja helteisenä päivänä se tuntui vain kaukaiselta ajatukselta.

Ensimmäisen vaelluspäivän lopulla se sitten tapahtui. Taukopaikalla kyykistyin maahan ja samalla housuni repesivät vyötärön alapuolelta lähes polveen saakka. Tuloksena oli noin 35 sentin pituinen repeämä. Vaellukselle oli luvattu lämmintä säätä ja siksi olin varustautunut tavallista ohuemmilla vaellushousuilla, vaan ei olisi pitänyt. Varahousuina mukanani oli sadetta ja tuulta pitävät kuorihousut, joiden käyttö lämpimässä, lähes helteisessä säässä ei innostanut ollenkaan. Siispä edessä oli housujen korjaus.

Housut pois jalasta ja vaurioita tutkimaan. Kangas näytti sen verran ohuelta ja hauraalta, etten uskonut pelkällä langalla tehdyn korjauksen kestävän kovin montaa päivää, saati koko viikon reissua. Kaivoin rinkasta korjausvälinepussin ja ompelusetin. Tuumaustauko ja kuksallinen kahvia. Lopulta ryhdyin hommiin ja tässä tiivistettynä vaiheet housujen pikakorjaukseen reissun päällä:

1. Saksan armeijan ompelusetistä mahdollisimman paksun langan ja neulan valinta. Korjauspussista pieni rulla ilmastointiteippiä.
2. Teippasin repeämän teipillä sekä housujen sisä- että ulkopuolelta. Hauras kangas ei pelkästään kestäisi ompeleita, vaan tarvitsi vahvistuksekseen jotain, tässä tapauksessa teippiä.
3. Neula ja sormustin käteen ja ompelemaan repeämää kiinni. Kehitin ristipistojen sijaan rastipiston, koska repeämän kohta ei ollut teipin alla ihan tarkkaan selvillä ja halusin varmistaa, että molemmat reunat tulee ommeltua. Jälki ei ole kovin kaunista, mutta puolustukseksi on sanottava, että hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia riitti kiitettävästi seuraamaan ompeluoperaatioita.
4. Lisää kahvia kuksaan, selän oikaisu ja oman käsien jäljen ihailua. On siinä, on kyllä komeaa jälkeä.
5. Rastipistot viimeistelin peittämällä ne uudella kerroksella ilmastointiteippiä. Sen tarkoituksena oli estää ommelten kuluminen ja katkeaminen vaelluksen aikana, esimerkiksi oksiin tarttumalla.
6. Lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen. Housut kestivät mainiosti Muotkan keikan ja lähes loppuun asti myös seuraavan viikon vaelluksella Saariselällä. Siellä tämä suomalaisen käsityötaidon näyte päätyi huoneen roskikseen Saariselän Panimolla.

Olisin tietysti voinut ottaa käyttöön kuorihousut, mutta mukavammissa merkeissä reissu sujui ohuilla kangashousuilla, sillä lämpöä riitti molemmille viikoille.

Korjausvälineet kannattaa pitää mukana. Vaikka niitä itse ei tarvitsisikaan, voi niistä olla korvaamatonta apua kanssavaeltajalle.

Esimerkiksi Luiron Hilttonilla lainasin rautalankaa vaeltajatoverin kenkien korjaamiseen. Mutta se onkin jo toinen tarina se.