Ensikertalainen Siikalahden lintutornissa
Kiikarit ja eväät pakataan reppuun, auto kiitää kuutostietä kohti pohjoista. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja ajamme läpi sumuisen maiseman. Auton lämpömittari näyttää kolmea plusastetta, mutta päivemmälle on luvattu päälle kymmentä. Kohteenamme on lintuharrastajien paratiisi Parikkalan Siikalahdella.
Kuutostieltä on hyvät opasteen Siikalahden luonnonsuojelualueelle. Maan parhaaksi lintujärveksikin tituleerattu Siikalahti on myös ulkomaalaisten lintuharrastajien suosiossa. Pysäköintipaikalla on auto belgialaisilla rekkareilla, opastuskeskuksen luona puhutaan ranskaa ja englantia.
Siikalahden luonnonsuojelualueen suosio lintuharrastajien keskuudessa selittyy sen sijainnilla. Lintujärvi on niin itäisen, eteläisen kuin pohjoisenkin lintulajiston leikkauspisteessä. Lisäksi Siikalahti on lintujen muuttoreitillä ja tästä syystä suuret lintumäärät pysähtyvät ruokailemaan alueelle keväisin ja syksyisin.
Itse en ole erityisemmin harrastanut lintujen havainnointia. Toki retkillä on tullut lintuja seurailtua ja kuunneltua, mutta ilman kummempia tunnistuspaineita. Ensikertalaisen onkin hyvä kivuta lintutorniin kokeneemman lintuharrastajan kanssa. Tunnistamisen ohella oppii myös lintujen elintavoista ja käyttäytymisestä.
BirdLife Suomi muistuttaa, että lintuja voi harrastaa periaatteessa missä ja milloin tahansa. Linturetki voi olla lyhyt pyrähdys lähipuistoon tai kuukauden telttarupeama ulkosaaressa. Lintuharrastus voi sisältää tarkkailun lisäksi esimerkiksi lintujen piirtämistä, kuvaamista, rengastamista ja suojelua.
Varusteiden hankkimiseen kannattaa käyttää harkintaa ja vertailla erilaisia vaihtoehtoja keskenään. Vinkkejä kiikareiden ja kaukoputkien hankintaan kannattaa kysyä kokeneemmilta tiirailijilta. Alkuun ei tarvita kuin kiikari, lintukirja ja vihko havaintopäiväkirjaksi. Tai nykyään kaksi jälkimmäistä on mahdollista korvata myös sovelluksella.
Alkukevät on lintujen seuraamisessa mukavaa aikaa. Metsän puut ja pensaat ovat vielä paljaina ja näkyvyyttä riittää. Siikalahdellakin on vielä avaraa ja kosteikon kasvit ovat lähinnä viimevuotisia, harmaita ja ruskeita. Sumu hälvenee ja alueen yli lentäviä lintujakin näkee hyvin. Isoissa hanhiparvissa on satoja valkoposki-, tundra- ja metsähanhia.
Sotkia ja uikkuja on useampaa lajia. Uiveloita, nokikanoja, härkälintuja ja haapanoita uiskentelee osin vielä jään peittämässä Siikalahdessa. Jossakin ruovikon keskellä kaulushaikara ”puhaltelee pulloonsa” ja taivaanvuohet ”määkivät” mennessään. Myös pelloilla tapahtuu. Isokuovi lentää komean nokkansa kanssa, töyhtöhyyppä letkusiivillään ja kurjet astelevat arvokkaasti.
Afrikasta talvilomaltaan saapunut kalasääski lekuttelee veden yllä aterian toivossa. Piekana ja muitakin haukkoja piipahtaa ruovikon yllä. Laulujoutsenet meuhkaavat ja pärskyttelevät vettä kuin teinit kylpylässä. Oma puoliso ja reviiri on hakusessa ja ”kolmansia pyöriä” karkoitetaan näyttävästi ja äänekkäästi.
Lintuharrastajien kattojärjestö BirdLife Suomi muistuttaa, että lintuharrastus on myös nautiskelua. Osa nautiskelua ovat sään mukaiset vaatteet ja kunnon eväät. Herkullisten eväsleipien lisäksi tarjolla on tällä kertaa suussa sulavia sokeridonitseja ja kaakaocappuccinoa. Kuuma, ruskea juoma kullankeltaisessa Kupilka-kuksassa sopii mainiosti alkukevään maiseman harmaisiin ja ruskeisiin sävyihin.
Vajaan kolmen tunnin lintujen tarkkailun jälkeen on aika pakata reppu ja laskeutua lintutornista alas. Reppuretken saldona on kolmisenkymmentä tunnistettua lintulajia, raitista ilmaa ja uusi kokemus luontoharrastamisen monista mahdollisuuksista. Hyvä startti Suomen luonnon kevätseurantaan, joka alkaa huhti-toukokuun vaihteessa.