Kuinka pakkaan rinkkani?

Rinkan pakkaamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa eikä totuutta. Joku haluaa pakata painavimmat tavarat rinkan alaosaan, toinen sulloo ne yläpussiin. Erilaisia pakkaustyylejä kannattaa kokeilla ja löytää niistä se oma tapa pakata rinkkansa. Tärkeää on saada rinkasta mahdollisimman hyvin selkään istuva ja tasapainoinen pakkaus. Mukavalta tai kevyeltä se tuskin siltikään tuntuu.

Yhtä tärkeää kuin rinkan istuvuus selässäsi, on se, että löydät helposti kulloinkin tarvitsemasi tavaran rinkan uumenista. Mitä paremmin tunnet rinkkasi, sitä helpommin ja nopeammin löydät etsimäsi tavarat myös pimeällä ja sateella. Ja siis ilman, että sinun tarvitsee purkaa koko rinkkaa tantereelle. Siihen auttaa se, että sijoitat tavarat aina samoihin paikkoihin.

Alussa voit vaikka kirjoittaa muistilistan varusteiden sijainnista retkipäiväkirjaan. Lista on hyvä käydä lävitse myös reissun jälkeen ja pohtia, mitkä varusteista olivat tähdellisiä ja minkä mahdollisesti voisi jättää pois seuraavalla kerralla.

Tavaroiden sijoitteluun vaikuttaa myös se, mihin aikaan vaelluspäivästä tavaroita tarvitset. Makuupussin ja yövarusteet voi hyvin pakata perimmäisiksi, sillä niitä harvemmin tarvitaan kesken päivän.

Ruokatauoilla nappaan rinkastani yleensä vain keitinpussin, jonka sisällä ovat kaikki ruoanvalmistuksessa tarvittavat: keitin, polttoaine, lusikkahaarukka ja kannellinen lautanen. Sen sisällä ovat päivän ruoka-aineet ja aamulla tehdyt eväsleivät. Näin vältyn tavaroiden keräilyltä eri puolelta rinkkaa.

Itselläni on käytössä Savotan legendaarinen 906-malli. Sen pakkaamista olen harjoitellut reilun 25 vuoden ajan ja tavarat ovat hiljalleen löytäneet omille paikoilleen. Rinkka on reissumiehen koti. Samalla tavalla hahmotan rinkkaan paikat tietyille asiakokonaisuuksille kuin kotioloissakin. Rinkan yläkaaressa sijaitseen ”makuuhuone”, yläpussissa ”vaatehuone” ja alapussissa ”keittiö” jne. Joku toinen hahmottaa oman rinkan pakkauksena muulla tavoin.

100 päivän reissulle Urho Kekkosen kansallispuistoon sain Savotalta käyttööni uuden 906-rinkan, joka poikkesi edukseen vanhasta rinkastani lähinnä koko alapussin avaavan vetoketjun ansiosta. Muutoin uusi rinkka tuntui kuin siltä ”vanhalta uskolliselta” joka oli seurannut selässäni vuoden 1991 syksystä alkaen. Elokuun lopulta joulukuun alkupuolelle Urho Kekkosen kansallispuistossa kestänyt reissuni jaksottui 5-12 päivän kestoisiin vaelluksiin, joiden välillä vietin 1-2 yön huoltotauon.

Pisimmillä reissuilla rinkan paino oli lähtiessä jopa 35 kiloa. Paino selittyy osin kuvaus- ja äänityskalustolla, jonka yhteispaino oli noin kuusi kiloa. Joka tapauksessa rinkan raahaaminen kävi hyvästä kuntoilusta ja painonikin tippui reissun aikana noin 15 kiloa. Normaalilla, viikon kestävällä vaelluksella rinkkani paino vaihtelee useimmiten 20-25 kilon välillä.

100 päivän reissun edetessä kevensin kantamusta jonkin verran. Vanha kuitupussi vaihtui pienempään, kevyempään ja lämpimämpään untuvapussiin. Kirves vaihtui pienempään ja myös kuvauskalustoa karsin jonkin verran. Kun kaiken kantaa itse mukanaan, on hyvä pohtia, onko kaikki tavara todellakin välttämätöntä.

Ihan kaikkea en pakkaa rinkkaani. Tärkeimmät turvavälineeni ovat kartta, kompassi, puukko, tulitikut ja muutama energiapatukka. Niiden mukanaolon varmistan kuljettamalla ne housujeni taskuissa. Vaikka rinkka olisi leirissä tai muualla, ovat ne kuitenkin mukanani.

Tarkemman listan vaellukselle tulevista varusteista löydät Ollin aiemmasta artikkelista: Varustelista: Mitä mukaan kesävaellukselle?