Kemihaaran koukkaus

Kyseessä ei ole sotakamreeri Lehväslaihon uusin kirja, eikä sen puoleen Lapin sotaankaan liittyvä manööveri. Kemihaaran koukkaus on alkuperäisestä reittisuunnitelmasta tehty suunnan muutos; matkalla Mantoselältä Nuortille poikkesin Kemihaaran kautta, sillä soilla ja purojen varsilla rämpiminen alkoi puuduttaa.

Kemihaaran entisellä rajavartioasemalla toimiva Kemihaaran Loma on sijaintinsa puolesta mainio lähtö/paluupaikka vaelluksille ja tukikohta kalastajille ja metsästäjille. Paikan palvelut alkoivat siinä määrin houkuttaa, että aikaisemmista suunnitelmista huolimatta päätin jäädä yöksi Kemihaaran Lomaan.

Muita asiakkaita ei juuri sillä hetkellä ollut tiluksilla ja varovasti tiedustelin paikan emännältä, josko reissumiehelle löytyisi kuppi kahvia. Eiköhän tuo onnistune ja vietyäni rinkkani majoitusrakennukseen, palasin takaisin tupaan. Pöydällä odotti herkulliset rieskaleivät kahvin kera. Ruokaa oli luvassa myöhemmin illalla. Sain kutsun liittyä kuuden naisen illallisseurueeseen.

Majoittua sain, en yhtään enempää enkä vähempää, ns. kenraalin huoneeseen. Aktiivitoiminnan aikaa vartiostolla tuli olla yksityishuone wc:llä siltä varalta, että tarkastuksia tekevä kenraali sattuisi jäämään yöksi. No, hyvin se uni tavoitti reservin (vai joko ollaan nostoväessä) alikersantinkin.

Emäntä valmisteli illallista ja autoin häntä lämmittämällä jokivarren saunaa. Ennen ruokapöytään siirtymistä saunoin leppeissä löylyissä viime päivien pölyt ja hiet pois. 

Nälkä jo hieman olikin, kun tuli kutsu ruokapöytään. Paistettua puronieriää ja tammukkaa pottujen kera. Jälkkäriksi vispipuuroa vanilijakastikkeella kera. Kyllä maistui ja herkullisen illallisen jälkeen oli aika hiipiä yöpuulle.

Kemihaaran Loma: Reissumies suosittelee vahvasti!