Luppopäivä Nuortilla

Ulkona alkaa hämärtää. Kaminan luukku on auki ja tulen loimu tanssii lämpimän tuvan patinoituneilla hirsiseinillä. Yritän sitkutella pöydän ääressä, mutta päivän tarpominen vaatii veronsa. Pöllö lentää joen suunnasta ja katoaa kämpän ylitse metsään. Minä kömmin vällyjen alle.

Olen reilussa viikossa ehtinyt Luirojoelta Nuorttin retkeilyalueelle ja samalla Urho Kekkosen kansallispuiston eteläisimpään kolkkaan. Kärekeojan tupa on alunperin rakennettu 1950-luvun alussa metsähommien tukikohdaksi.

Tänään olisi reissussa luppopäivä, mutta heräilen jo kuuden maissa. Vilkaisu ikkunasta ulos ja kamera kainaloon; ulkona on upea aurinkoinen aamu ja joella mukavasti usvaa. Kasvit ovat vielä huurteessa pakkasyön jäljiltä.

Aamupalaa nautiskelen ajan kanssa ja kämpän portailla auringossa istuskellen menee useampi kuksallinen kahvia. Mihinkäs tässä olisi kiire…paitsi aamupäivän päikkäreille, mistä herään parin tunnin päästä kun kämppään astuu toimelias vaeltaja.

Päivä kuluu reissupäiväkirjaa kirjoitellessa, muutaman videoshotin parissa ja kesän viimeisen päivän auringosta nauttiessa. Makuualusta männyn juurelle ja Mikko-Pekka Heikkisen hauskaa Jääräpää-kirjaa lukien. Löysempi päiväohjelma tuntuu syyllisen hyvältä ja lepo tervetulleelta ärtyneelle polvelle.