Ensimmäinen etappi takana 10/100

Tätä lukiesssi olen lähtenyt jo toiselle etapille, Raja-Joosepista Anterinmukan ja Luirojärven kautta Kiilopäälle. Ensimmäinen kymmenen päivän retki vei minut Karapuljusta Luirojoen varresta Nuorttijoelle. Matkaan mahtui monenlaista maisemaa, säätä ja kokemuksia. Tässä lyhyt yhteenveto ensimmäisestä reissusta.

Reitistä
Tavoitteena oli kulkea ennalta tuntemattomassa mastossa ja uusilla reiteillä. Se toteutui täysin, sillä koko alue, millä liikuin oli minulle uutta. Erityisesti Jaurujoen varsi sykähdytti kovasti ja lisää draamaa maisemiin toi takavuosien myrskyn kaatamat tuhannet puunrungot.

Kemi-Sompion erämaaosan maisemat kynttiläkuusikkoineen ja soineen olivat myös kokemus ja uutta. Henkilökohtaisesti tunnen oloni kotoisammaksi Saariselän suurtuntureilla, mutta ymmärrän myös vaeltajia, jotka palaavat näihin maisemiin uudelleen.

Aikataulusta 
Aikataulun olin laatinut liian kunnianhimoiseksi ja kiireiseksi. Ensimmäisen reissun kokemuksista tulee oppia ja löysätä seuraavia suunnitelmia, jotta havainnointi ja kuvaaminen onnistuu paremmin. Vähemmän on siis enemmän!

Varusteista
Sekä vaellus- että kuvausvarusteiden listaa tulee tarkastella kriittisesti, sillä sen verran raskaalta rinkka tuntui. Ongelma on siinä, että molemmilla - niin rinkalle kuin sen kantajallakin - on ylipainoa. Luulen, että lyhyellä tähtäimellä helpompaa on pudottaa rinkan painoa. Nyt polvet rasittuivat ajoittain painavasta lastista. 

Myös iäisyyspohdinta, kumpparit vai vaelluskengät sai jatko-osan tällä reissulla. Tankavaaran luontokeskuksen Aini Magga kovasti vinkkasi kumisaappaiden puolesta, olihan pitkin kesää puistosta kantautunut viestiä erittäin märistä olosuhteista. Onneksi kansallispuiston tuvissa pääsi jalkineita kuivaamaan. Siitäkin kiitos Metsähallituksen luontopalveluille!

Ruoasta
Ruokasuunnitelma toimi melko hyvin, vaikkakin käyttämätöntä sapuskaa jäi rinkan pohjalle. Tarkempi suunnittelu ja arviointi seuraavan kerran pakatessa. Tuoretta sapuskaa teki loppureissusta mieli, mutta siinä on omat ongelmansa.

Kairan kulkijoista
Elosyyskuun vaihde näyttäisi olevan mainio ajankohta, jos haluat kulkea kairassa rauhassa. Karapulju-Tahvontupa - välillä tapasin vain kaksi vaeltajaa, Jaurun ja Nuorttin välillä kolme. Nuorttin retkeilyreitillä vastaan tuli seitsemän vaeltajaa ja kolme kalastajaa.

Kiitokset
Ensimmäinen etappi sujui ilman suurempia kämmejä ja pummeja. Siitä osa kiitos kuuluu Luontopalvelujen henkilökunnalle (neuvonta ja tupien huolto on kunnossa!) ja tuntemattomille pitkospuiden tekijöille. Iso kiitos myös Mattilan Raimolle venekyydistä ja lokkalaistarinoista sekä Kemihaaran Loman emännälle Helenalle maukkaista ruuista, leppeistä löylyistä ja majoituksesta.