Hirvaan kierros Salamajärvellä
Ruskaretken ensimmäinen päivä Salamajärven kansallispuistossa on kääntymässä illaksi. Suolla on hiljaista. Aurinko on juuri laskenut. Taivaalla olevat pilvet maalautuvat oranssin ja punaisen eri sävyillä luoden upean maiseman. Jatkamme pitkospuilla eteenpäin. Pian pimenee, onneksi yöpaikkaan ei ole pitkä matka.
Salamajärven kansallispuisto tunnetaan soistaan, metsäpeuroistaan sekä Suomenselän vedenjakaja-alueena. Puistossa on useita eri pituisia reittejä, joista Hirvaan kierros on toiseksi pisin. Koko kierros on 58 kilometriä pitkä. Koirasalmen luontotupa toimii reitin aloitus- ja päätöspaikkana. Lähdimme kaverini Vertin kanssa Koirasalmen luontotuvalta tarpomaan kohti Pitkälahden autiotupaa, jossa vietimme ensimmäisen yön. Jo parin kilometrin jälkeen maha alkoi valitella nälkää, joten pysähdyimme lounastamaan Ruuhilammen tulipaikalle.
Reitti Koirasalmelta Pitkälahteen on hieno. Isot suot ja pirunpellot sekä vanhat kangasmetsät tekevät tunnelmasta ajoittain melko erämaisen.
Auringon laskiessa suon taa matkamme jatkui kohti autiotupaa. Vielä yksi pysähdys ja kuppi kuumaa teetä ennen viimeistä rutistusta autiotuvan lämpöön. Loputtomalta tuntuneen kävelyn päätteeksi olimme vihdoin perillä autiotuvalla. Kamiinan tulet ja iltapalaa laittamaan. Pieni tupa lämpeni melko nopeasti ja pian tarkeni oleskelemaan T-paitasillaankin.
Pitkälahden autiotupa on metsänvartijatilan uudelleen koottu aitta. Pieni sympaattinen tupa on Luontoon.fi:n tietojen mukaan tarkoitettu kahdelle henkilölle. Mutta tupaan mahtuu helposti majoittumaan neljä henkeä.
Vaelluksen toisen päivän aamuna emme pitäneet mitään kiirettä. Pakkailimme rauhassa kantolaitteet kuntoon ja suuntasimme polulle. Edellisen päivän 17 kilometrin taival tuntui ikävältä jaloissa, mutta onneksi paikat lämpenivät nopeasti, ja kävely alkoi rullaamaan ongelmitta. Matka jatkui Pitkälahdesta kohti Valvattia, jossa on myös autiotupa. Tuvan pihapiiristä löytyy myös sauna. Lounastimme Valvatissa ja jatkoimme kohti Lehtosenjärven kotaa. Toiselle päivällä matkaa kertyi 20 kilometriä.
Saavuimme Lehtosenjärven kodalle juuri ennen kuin aurinko painui mailleen värjäten taivaan punaisen eri sävyillä. Tuuli puhalsi navakkana läpi yön, onneksi tuuli ei käynyt kotaan. Nuotiokin toi mukavasti lämpöä. Yöllä revontuletkin hieman kurkkasivat pilvien lomasta. Tällä kertaa pilvet veivät voiton eikä taivaantulten esitystä liiemmin nähty.
Kolmannen päivän aamu valkeni aurinkoisena ja päivästä oli ennusteiden mukaan tulossa harvinaisen lämmin vuodenaikaan nähden. Päivällä lämpötila kohosikin lähellä 20 °C. Täydellinen vaellussää!
Salamajärven kansallispuisto tunnetaan metsäpeuroista ja puiston merkissäkin komeilee hirvas valtavine sarvineen. Ennen vaellusta haaveilimme hirvaan kohtaamista suolla auringon laskiessa. Kohtasimmekin kolme metsäpeuraa, jotka rymistelivät karkuun melkoisella vauhdilla. Kokemus ei aivan vastannut mielikuvaamme jonka olimme päässämme luoneet, mutta ainakin näimme puiston nimikkoeläimen.
Lehtosenjärveltä matka jatkui kohti Pyydyskosken kotaa, joka olisi retkemme viimeinen yöpymispaikka. Matkaa kertyi noin 20 kilometriä. Tällä reissulla päivämatkat olivat normaaleja pidempiä. Salamajärvellä maasto on tasaista ja helppokulkuista. Lisäksi puistossa on paljon pitkospuita, mitkä helpottavat soilla kulkua. Keski-Suomen kansallispuistoista Salamajärvi on ehdoton pitkospuiden paratiisi. Suosittelenkin lämpimästi puistoa pitkospuiden ystäville.
Salamajärven kansallispuistossa pystyy helposti tekemään useammankin päivän vaelluksen. Maasto on helppoa, suuria korkeuseroja tai vaikeakulkuisia reittejä ei ole juurikaan. Myös laavuja, autio- ja varaustupia, sekä muita tulentekopaikkoja on paljon.
Aamulla herättyämme pakkasimme kamat kasaan kaikessa rauhassa. Pyydyskoskelta on vain muutama kilometri Koirasalmen luontotuvalle, minne reitti päättyy. Aurinkoinen syyssää suosi meitä jällen, niin kuin oli tehnyt koko vaelluksen ajan. Luontotupaa lähestyessämme vastaan tuli useita eri retkiseurueita, päiväretkeilijöistä useamman päivän vaeltajiin. Hyvä sää oli näköjään kannustanut lähtemään poluille ulkoilemaan ja ihastelemaan ruskan värejä. Mikäs sen parempaa! Salamajärvelle palataan varmasti vielä uudemman kerran.