Koskenlaskijan lohta risukeittimellä

Muotkatuntureilta vetensä keräävä Kaamasjoki virtaa halki lumisen maiseman, vielä osin vapaana. Talven edetessä Inarin Muddusjärveen laskeva joki saa jääpeitteen. Pyöräilen joen varren tulipaikalle. Siellä on tarkoitus kokata päivällinen risukeittimen avulla. Päivän menu on koskenlaskijan lohta perunoiden kera.

Marraskuun alku on ollut harvinaisen vähäluminen ja lauha. Pyörä rullaa kevyesti ohuen lumipeitteen peittämää metsäpolkua. Nuotiopaikka näyttää koskemattomalta, tai ainakaan viimeisen lumisateen jälkeen siellä ei ole käyty. Nakkaan repun selästäni ja ryhdyn valmistelemaan ateriaa.

Muutama kuiva mäntyhalko riittää risukeittimen polttoaineeksi. Pilkon ne pienemmiksi tikuiksi ja katkaisen kahtia, sopivan mittaisiksi tulipesään. Sain risukeittimen Savoltalta maksutta jo viime keväänä, mutta en ole aikaisemmin ehtinyt sitä testailla. Big Bad Stove -keitin syö ihan yhtä mielellään maasta kerättävää pientä oksaa ja risua, mutta tällä kertaa käytän nuotiopaikalta löytyvää puuta. Polttopuuta kannattaa kerralla valmistella riittävästi, ettei kesken kokkauksen tarvitse hötkyillä polttoaineen etsintään.

Keitintä säilytetään kätevässä, ”savottamaisen kestävässä” ja litteässä kuljetuspussissa. Sen ansiosta keitin ei kuljetuksen aikana nokea repussa olevia muita tavaroita. Seitsemästä laserleikatusta rosteriteräksestä koostuvan keittimen kasaaminen sujuu helposti. Big Bad Stove on suurempi ja myös painavampi kuin pikkuveljensä Grumpy ja Happy. Pari senttiä pikkuveljiään leveämpään keittimeen saa kerralla enemmän polttoainetta ja myös hiillosta.

Risukeittimien käytössä tulee olla erityisen huolellinen. Keitin tulee asettaa palamattomalle alustalle kuten kivien tai hiekan päälle, eikä missään nimessä suoraan herkästi syttyvän materiaalin päälle. Tulipaikan ympäristössä riittää lunta ja jäätä, mutta sijoitan keittimen nuotiokehän sisäpuolelle.

Kaamasjoki on jäätynyt jo reunoiltaan, mutta keskemmällä vesi virtaa vapaana. Minulla ei ole ”kättä pidempää”, minkä avulla kurottaisin kattilaan vettä sulasta, vaan pelaan varman päälle. Nakuttelen kirveellä pienen avannon rannan lähelle. Jään paksuus on reilu viisi senttiä, eikä kattilan menevän reiän tekemiseen mene kauaakaan.

Olen tehnyt kiehisiä valmiiksi ja risukeittimen sytytys onnistuu kerralla. Eri paksuiset puupalat ja -tikut palavat kunnon liekillä ja kattilan vesi alkaa kiehua varsin nopeasti. Pudotan perunat kiehuvaan veteen ja samalla aloitan muiden ainesten pilkkomisen. Puuhastelun lomassa on hyvä tarkkailla tulipesässä olevan polttoaineen määrää ja lisätä sitä tarvittaessa. Muutaman kerran puun lisääminen hieman myöhästyy, mutta tuli syttyy helposti istuinalustalla annetun lisähapen avulla.

Perunat kiehuvat aikansa ja ovat kypsiä. Kaadan veden kattilasta pois ja jätän potut kannen alle odottamaan loppuannoksen valmistumista. Lyhytvartinen paistinpannu pysyy risukeittimen päällä itsestään. Tipautan reilusti voita kuumaan paistinpannuun ja laitan lohen pyrstöpalan paistumaan. Paistan pinnan rapeaksi ja nuotion savun tuoksuun sekoittuu paistuvan kalan herkullinen aromi. Käännän nahkapuolen alaspän, maustan kalan ja lisään pannulle sipulin sekä halkaistut tomaattipuoliskot. Kalan pinnalle leikkaan puukolla reilut viipaleet Koskenlaskijan vahvaa sulatejuustoa.

Paksuhkon kalan kypsymiseen menee oma aikansa, mutta eipä minulla ole mihinkään kiire. Hämärtyvässä päivässä on mukava istuskella ja tuijotella tulta ja savua irvistävää pahis-keitintä. Liekit, lämpö ja savun tuoksu luovat omaa tunnelmaansa. Risukeitin on myös uusiutuvaa polttoainetta käyttävä ekologinen vaihtoehto. Sen avulla polttopuuta kuluu huomattavasti vähemmän, kuin jos olisin sytyttänyt kunnollisen nuotion ja valmistanut ruoan sillä. Metsähallituksen Luontopalvelut on siirtymässä omilla tulipaikoillaan omanlaisensa ”risukeittimen” käyttöön. Teräksinen tulisija kohdentaa nuotion lämmön rajoitetulle alueelle risukeittimen tavoin ja perinteistä nuotiosijaa pienempi pinta-ala säästää merkittävästi myös polttopuuta.

Otan paistinpannun pois keittimeltä ja kasaan annoksen lautaselle. Samalla paahdan pikaisesti pari ruisleivän viipaletta rapeaksi ja päällystän ne siivuilla sulatejuustoa. Ennen aterian aloittamista laitan vielä kahvipannun tulille ja lisään polttopuuta. Jälkiruokakahvi saa rauhassa kiehahtaa samalla kun nautiskelen päivällisestä sinisen hetken hiljaisuudessa. Haarukkaan koukkaan lohta ja perunaa voilla. Paistettu tomaatti ja sipuli saavat toimittaa salaatin virkaa. Ruokajuomaksi passaa Kaamasjoen kirkas ja kylmä vesi. Annos on riittävän suuri, mutta jälkiruoaksi mahtuu vielä kahvi kanelikorpun kera.

Annan tulen hiipua keittimessä. Kippaan jäähtyneestä risukeittimestä tuhkat tulisijaan. Isolla liekillä palaneista puista ei ole jäljellä jäänyt juuri mitään. Pakkaan tavarat reppuun ja lähden kylläisenä ajelemaan kämpille päin. Pyörän lamppu valaisee lumista ja jo melkein pimeää metsää. Puolen päivän fillarilounasretkellä aika on kulunut huomaamatta ulkona puuhastellessa. Mitäköhän kokkaisin seuraavalla kerralla?

Plussat

• Tukeva

• Kaikkiruokainen (risut, halot, laudan pätkät)

• Polttoainetta saatavilla lähes kaikkialla

• Kestävä

• Kotimainen

Miinukset

• Metsäpalovaroituksen aikana hankala käyttää

• Vaatii jatkuvaa huolehtimista

• Ei sovi hätäiselle kokkaajalle

• Ei sovi gramman viilaajalle

Tuotearvostelu on toteutettu yhteistyössä Savotan kanssa.