Täydellinen rauha vain kivenheiton päässä kehäkolmoselta

Seesteinen sumuhetki Nuuksion kansallispuistossa.

Nuuksion Kansallispuisto mielletään melkoisen ruuhkaiseksi, ja sitähän se kieltämättä usein onkin ymmärrettävästi sijaintinsa vuoksi pääkaupungin liepeillä. Väenpaljoudesta huolimatta, Nuuksio on kuitenkin äärimmäisen kaunis luontokohde ja myös rauhallinen alue metsissä samoiluun, mikäli sinne suuntaa retkeilemään sesonkien ulkopuolella. Reittejä sekä tulistelu- ja telttapaikkoja puistosta löytyy useita, kuin myös kaksi vuokrattavaa erätyylistä mökkiä.

Minä valitsin ystäväni kanssa heittäytyä luontoon kenties vuoden pimeimpänä aikana, nimittäin marraskuussa. Otimme yhden yön arjesta irtaantumiselle ja vuokrasimme eräkämpän Natura Vivalta. Oravankolon kämppä sijaitsee omassa rauhassaan puiston länsiosassa Ruuhilammen rannalla. Kämppään ei tule sähköjä eikä juoksevaa vettä, joten täällä todella pääsi nauttimaan aidon eräkämpän tunnelmasta metsän keskellä, jylhien kuusipuiden kätköissä.

Tunnelmallinen erämökki pääkaupunkiseudulla.
Ruuhilampi usva-aamuna.

Ystäväni, joka on koko ikänsä asunut Helsingin ydinkeskustassa, oli tietysti haltioissaan eräkämpän mahdollistamasta elämyksestä. Tuumasimmekin yhteen ääneen, miten helposti sitä pystyykin ottamaan täydellisen irtioton kaupungin vilskeestä, ihan vain hyppäämällä Nuuksion bussiin. Jo yksi vuorokausi vaatimattomassa, mutta siistissä eräkämpässä luonnon rauhassa tekee ihmeitä kenelle vain.

Keli oli juuri sitä perinteistä Etelä-Suomen marraskuuta, eli sade ja tuuli pauhasivat kuin viimeistä päivää, mutta se ei tuvan lämmintä tunnelmaa haitannut. Kynttilöiden ja lyhtyjen valossa oli ihana viettää kiireetöntä aikaa. Hiljaisuudessa olemista, sehän on parasta läsnäoloa itselle sekä meitä ympäröivälle luonnolle.

Kynttilät tuovat erämökkiin oikeata tunnelmaa.
Sinnikäs koivu kasvaa pienelläkin mättäällä.

Illalla lämmitimme erillisessä rakennuksessa olevan saunan ja nautimme hyvistä löylyistä. Lammella pulahtaminen kävi mielessä, mutta tällä kertaa luonnonvoimat vetivät pidemmän korren, eikä uskaltauduttu pimeässä illassa vilvoittavalle uintireissulle. Saunomisen jälkeen loihdimme kaasuliedellä maukasta savuporokeittoa sekä jälkiruuaksi köyhiä ritareita hillolla ja kermavaahdolla. Myös glögiä ja joulutorttuja oli tarjolla pikkujouluhengen mukaisesti.

Yön nukuimme kuin tukit ja aamulla herätessä oli jokseenkin tunnelmallista vielä kuunnella ulkona riehuvaa myräkkää ja kääriytyä tiukemmin lämpimän makuupussin suojiin, sillä kiire ei ollut mihinkään. Noustessa sytytimme jälleen kynttilät ja lyhdyt valaisemaan pientä tupaa ja valmistimme aamiaiseksi riisipuuroa. Päivän sarastaessa aloimme hiljalleen siivouspuuhiin. Eräkämppien etiketin mukaisesti jokainen siivoaa omat jälkensä, vie roskat mukanaan sekä tekee seuraavalle tulijalle valmiiksi klapit ja kiehiset.

Yö eräkämpällä oli kuin paluu juurille, aikaan jolloin eläminen oli hyvin yksinkertaista. Meihin tämä tälläinen tehosi enemmän kuin hyvin, sillä koteihinsa palasi kaksi hyvin metsäonnellista retkeilijää.

Ei ihan oikea öljylamppu, mutta tunnelmallinen valontuoja joka tapauksessa.