Syksyn värejä Mäntyharjussa
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Mäntyharjun kunnan kanssa.
Moni kunta on viime aikoina panostanut ulkoilu- ja retkeilyreitteihin. Osa niistä on tehty haja-asutusalueelle, osa aivan taajamien ytimeen. Ne palvelevat mainiosti niin paikallisia asukkaita, kesäasukkaita kuin meitä retkeilijöitäkin. Kesällä tutustuin Suomussalmen lähireitteihin ja nyt lokakuussa oli vuorossa Etelä-Savossa sijaitseva Mäntyharju.
Saavun Mäntyharjun asemalle pyöräni kanssa aamujunalla. Asema on Repoveden kansallispuiston lähin juna-asema, sillä juna ei ole enää vuosiin pysähtynyt Hillosensalmen seisakkeella, joka sijaitsee lähes kansallispuiston rajalla. Olisipa huippua, jos vielä joskus tulevaisuudessa pääsisimme kansallispuiston portille raiteita pitkin. Nyt vaihtoehtona on mennä Kouvolaan ja sieltä Repovesi-bussilla eteenpäin tai Mäntyharjun suunnasta.
Koska lokakuisena aamuna on vielä hieman hämärää, päätän suunnata pienelle kiertoajelulle Mäntyharjun keskustaan. Kuntakeskus heräilee hiljalleen uuteen päivään. Odottelen hetken ja kahvila Pullapuotikin avaa ovensa. Koska minulla ei ole kiire, päätän nauttia siellä aamupalan. Kanta-asiakkaan oloinen vanhempi herra tervehtii oven ulkopuolella ja kahvilassa on jo huomioitu pihalla oleva pyöräni retkeilyvarusteineen. Sisällä kahvilassa kysellään, joko on pitkäkin matka takana.
Pienet, paikalliset ja itsenäiset kahvilat eivät yleensä petä, eikä niin käy tälläkään kertaa. Pullapuoti tarjoaa suolaista ja makeaa purtavaa sekä maistuvaa kahvia. Nurkkapöydässä paikallinen kahvilaparlamentti käy lävitse ajankohtaisia asioita läheltä ja kaukaa. Selaan santsikupin kera paikallislehden, Pitäjänuutiset lävitse. Paikallismedia, kahvilat ja torit ovat lähteitä, mistä saa usein tarvittaessa hyviä vinkkejä lähialueen kiinnostavista kohteista.
Tällä kertaa en kaipaa lisää kohdevinkkejä, sillä on aika suunnata Mäntyharjun rautatieaseman vierestä lähtevälle citypatikka-reitille. Reitti vie asemalta kirkonkylälle ja tarvittaessa aina Mäntyharju-Repovesi -retkeilyreitille asti. Parisen vuotta aikaisemmin citypatikan opastukseen kiinnitettiin huomiota ja sen seurauksena asemalla on kattava opastaulu karttoineen ja mainiot opasviitat reitin varrella. Reitin varrella olevissa pienemmissä opastauluissa kerrotaan luonto- ja kulttuurihistoriallisista kohteista.
Aseman viereisessä makasiinissa sijaitsee myös Linkkumyllyn varustevuokraamo, mistä voi vuokrata kajakit, kanootit ja SUP-laudat. Lokakuussa vesillä liikkuminen edellyttää jo jonkinlaista harrastuneisuutta ja hyppään mieluummin pyöräni selkään. Erilaisia polkupyöriä Mäntyharjulla vuokraa Fillarivuokraus. Saatavana on e-bikeja, fatbikeja, maastopyöriä, citypyöriä ja lasten pyöriä tarvittavine varusteineen.
Citypatikka seurailee Pyhäveden rantojen polkuja pitkin Kurkilahden, Syvälahden, Teerniemen ja Pappilanniemen kautta Kirkonkylälle ja sieltä edelleen Uutelan laavulle. Reilun kahdentoista kilometrin reittiä ei tarvitse kiertää kerralla, vaan reitiltä pääsee tarvittaessa kätevästi takaisin tielle. Syksyn tuuli ei ole ravistellut ihan kaikkia lehtiä puista ja keltainen nauha reunustaa Haapaselän rantoja. Lokakuisella uimarannalla ei ole tunkua ja istahdan penkille tutkailemaan Citypatikan karttaa ja esitettä.
Uimarannalta jatkan merkittyä reittiä kaarisillan ylitse vanhalle kenkätehtaalle. Siellä sijaitsee Nilkko brewing -pienpanimo, joka kertoo verkkosivuillaan imevänsä inspiraation resepteihinsä lähialueen luonnosta, eläimistä ja kauniista maisemista. Onneksi panimon kauppa ei ole avoinna, sillä tuollaisen myyntipuheen jälkeen tällaisen olut-luontoystävän olisi lähes pakko poiketa toteamaan myyntilauseen paikkansapitävyys. No, jääpä seuraavaankin visiittiin kohteita koettavaksi.
Vieno tuuli saa rantaa seurailevan reitin varrella olevat haavat havisemaan ja kahisemaan. Osassa puita on vielä lehtiä, mutta ajoittain tuntuu, että reitti on päällystetty kullankeltaisilla haavanlehdillä. Pilvien takaa pilkahteleva aurinko saa ne näyttämään reitille vedetyltä kullankeltaiselta peitolta. Citypatikka-reitin varrella on myös pöytä-penkkiryhmiä ja yksittäisiä penkkejä. Haapaselälle kurottavan niemen kärjessä istuu vanhempi mies järvelle katsellen.
En häiritse hänen rauhaansa, vaan jatkan reittiä eteenpäin. Vastaan tulee kalastajia, jotka kantavat välissään verkkolaatikkoa. Ahti ei kuulemma ole ollut antoisimmillaan, mutta sentään jotain on saatu ruokakaloiksi. Punaisista venevajoista ja laiturissa olevien veneiden määrästä voi päätellä, että veneily ja kalastus on suosittua mäntyharjulaisten keskuudessa.
Citypatikka-reitin varrella on useita historiallisia kohteita. Syvälahden suulla sijaitsevat Teerniemen kalliot ovat osa ensimmäisen maailmansodan aikaista puolustuslinjaa. Venäjä varautui eteläsavolaisella linnoituksella Saksan mahdollista hyökkäystä varten. Jätän tällä kertaa reilun vuosisadan takaisin suurvaltapolitiikan merkit väliin ja suuntaan kohti Pappilanniemen kärkeä. Pappilan- ja Teerniemet muodostavat myös oman, citypatikasta irrallisen reittikokonaisuuden.
Pappilanniemen kärjessä on mainio Nuotioniemen laavu ja tulipaikka. Nimikin sen taitaa kertoa, että paikalla on tulisteltu iät ja ajat. Laavulta on komeat näkymät Pyhävedelle. Pappilanniemen taukopaikka soveltuu päiväretkikohteeksi myös perheille. Laavulle mentäessä on kuitenkin edessä melko jyrkkä lasku, joka on vaativa. Mäntyharjun kunnan alueella on monipuolinen laavuverkosto ja iso osa niistä soveltuu myös lasten kanssa tehtäviin retkiin.
Riisun repun selästäni ja kävelen rantakiville. Yksinäinen kalastaja veneineen liikkuu kauempana lähes tyynellä Pyhävedellä. Muuta liikettä ei näy. Harmaata vettä ja tummia kiviä, joiden joukkoon puista tipahtaneet lehdet tuovat pieniä värinpilkahduksia. Kaapaisen mustakylkisellä pannulla vettä ja lähden lounaan tekoon. Vaikka puuvaja on täynnä kuivaa kelohalkoa, en tee tällä kertaa tulia vaan keitän veden retkikeittimellä. Lokakuun sääksi ilma on poikkeuksellisen lämmin. Nuotioniemen laavulla on myös kuivakäymälä. Paikka on siisti ja sen huollosta vastaa Mäntyharjun liikuntatoimi.
Lounastauko venähtää huomaamatta aiottua pitemmäksi, sillä laavulla on mukava istuskella ja katsella maisemaa, missä ei tapahdu mitään. Kiire unohtuu lounasta nauttiessa ja kahvia juodessa. Kesällä näissäkin retkeilymaastoissa on taatusti riittänyt vilinää ja vilskettä, mutta lokakuisena arkipäivänä saan nauttia tästä luksuksesta itsekseni. Puoliväkisin pakotan itseni pakkaamaan reppuni ja suuntaamaan takaisin reitille.
Pappilanniemen retkeilyreitin vieressä sijaitsevat muun muassa Iso-Pappilan museoalue ja korsumuseo. Pienen matkan päässä on myös Salmelan taidekeskittymä. Mäntyharjun vierailukohteet on koottu kattavasti Mäntyharju-Repovesi -sivustolle. Kunnan monipuolisista retkeilykohteista löydät lisätietoa esimerkiksi Reissupolun kattavalta sivustolta. Kulttuuri- ja historiakohteet jäävät tällä kertaa väliin, sillä poljen kohti Repoveden kansallispuistoa.