Tunturipyöräilyä Inarin talvessa
Keskitalven lauantai on auennut poutaisena Inarin Saariselällä. Kaverini nostavat lumilaudat kainaloonsa ja lähtevät kohti Kaunispään huipulle vieviä hiihtohissejä. Itse en ole laskemisesta kiinnostunut vaan suuntaan Ski Saariselän vuokraamoon.
Euroopan pohjoisimmaksi laskettelukeskukseksi itseään tituleeraavan Ski Saariselän vuokraamo on tupaten täynnä rinteeseen haluavia asiakkaita. Vaikka samaan aikaan menossa on suomalaistenkin lomaviikko, valtaosa asiakkaista vaikuttaa olevan muualta. Englantia, espanjaa, italiaa, ranskaa, saksaa ja kiinaa. Kielten sekamelska on kuin muinaisessa Baabelin tornissa.
Lähes kaikki ottavat itselleen sukset tai lumilaudat. Suosittua on myös pulkan vuokraus. Kaunispään huipulta alas johtava pulkkamäki on viime aikoina niittänyt mainetta paitsi pituudellaan, myös upealla valaistuksellaan. Yli kilometrin mittaisessa reitissä on loivempia ja jyrkempiä vaihtoehtoja.
Jonot liikkuvat hyvään tahtiin ja pian onkin vuoroni palvelutiskillä. Hintaero ei ole kummoinenkaan (3h / 40€ ja 6h / 50€) ja vuokraan sähköavusteisen läskipyörän koko päiväksi. Oma Cube Nutrail jäi tällä kertaa Inariin ja on mukava kokeilla myös muita pyörämerkkejä. Ski Saariselkä vuokraa Tunturin eMax-pyöriä. Vuokraustilanne on sujuva, eikä esimerkiksi yhteystietoja oteta ylös. Täällä pohjoisessa vielä luotetaan ihmiseen, vastaa ihmettelyyni vuokraamon työntekijä.
Pyörä tuntuu mukavalta ja ajelen noin kymmenen asteen pakkasessa kohti Metsähallituksen infopistettä, Kiehistä. Sieltä käyn ostamassa vitosen maksavan kartan, mihin on merkitty fatbike- ja yhteiskäyttöreitit. Kartan myyntitulot käytetään reitistön ylläpitoon. Kartta on myös kätevän kokoinen ja helpottaa Saariselkä-Kiilopään -reitistöllä liikkumista. Kartan materiaali on ehkä hieman heppoinen, ainakin meikäläisen käyttöön. Päivän käsittelyn, ajoittain lumesta kostuneen ja reisitaskuun taittelun jälkeen kartta on melkeinpä entinen. Osa taitoksista on ratkennut ja painatus himmennyt. Suosittelen kartan suojaamista ainakin muovilla.
Kiehisen kulmilla tutkailen karttaa ja päätän lähteä reitille, joka vie Saariselältä kohti Kiilopäätä. Keskivaikea reitti on merkitty karttaan punaisella. Olen omasta mielestäni aloitteleva harrastaja, ja reitissä on minulle ihan riittävästi vaikeuskerrointa. Muutamassa jyrkässä ylämäessä on tunkattava pyörä ylös. Rinteen jäljistä päätellen moni muukin on päätynyt samaan ratkaisuun.
Lumisessa metsässä on mahtavaa ajaa. Lunta riittää ja sitä on jo tähän mennessä tullut toista metriä. Monikäyttöreitti on kuin lumikouru, joka mutkittelee halki talvisen tunturimaan. Reitti on kunnostettu edellispäivänä ja se on riittävän kovapohjainen, eikä rengaspainetta tarvitse laskea. Edellisviikonloppuna pidetyn fatbike SM-kisojen osanottajat suitsuttivat loistavassa kunnossa ollutta reittiä. Pakko olla samaa mieltä.
Tunturissa keli voi muuttua nopeasti ja se vaikuttaa varsinkin avotunturissa olevien reittien kuntoon ja ajettavuuteen. Kunnon myräkkä toki puskee tukkoon alempana metsämaillakin kulkevat reitit. Reittien ylläpitäjä Roll Outdoors tiedottaa lähes reaaliajassa reittien kunnossapidon edistymisestä Facebook-sivulla. Paitsi reittien ylläpidosta, myös tiedottamisesta täytyy heille antaa täydet pinnat!
Roll Outdoors otti haltuun Kiilopään maastopyöräilyn ja varustevuokraamon viime vuonna. Muutos on mielestäni lisännyt ja monipuolistanut maastopyöräilyn osaamista ja tarjontaa Saariselän alueella. Tästä on hyvänä esimerkkinä juuri em. reitistöön ja sen ylläpitoon liittyvät panostukset. Yritys järjestää opastettuja maastopyöräilyretkiä ja vuokraa läskipyöriä Kiilopään lisäksi Rovaniemellä.
Itä-Lappi ja Urho Kekkosen kansallispuisto lähialueineen on jäänyt jälkeen esimerkiksi Länsi-Lapin maastopyöräilytarjonnasta. Tähän saadaan toivottavasti korjaus lähivuosina, sillä Inarin kunta on käynnistänyt Saariselkä kansainväliseksi pyöräilykohteeksi -hankkeen, jonka tarkoituksena on edistää ensisijaisesti lumettoman ajan matkailun kasvua muun muassa maastopyöräilyolosuhteiden kehittämisen kautta.
Alkumatkan saan polkea lumisessa metsässä itsekseni. Piispanojan tuvalla reitti risteää hiihtoladun kanssa. Risteämiset ja ladun ylitykset sujuvat puolin ja toisin helposti, eikä mistään laturaivosta ole tietoakaan. Vaikka läskipyöräily on viime vuosina lisännyt suosiota ja näkyvyyttä, on liikkumismuoto varsinkin talvimaisemassa osalle sivakoijista outo. Saan useamman kerran kertoilla kokemuksistani ja samalla kannustan kokeilemaan pyöräilyä Saariselän alueella.
Tuvan ulkopuolella on suksia rivissä kuin eteläsuomalaisen urheiluliikkeen epätoivoisessa poistomyynnissä. En edes yritä ängetä sisään vaan kaivan termarin repusta. Kuumalla kahvilla huuhtelen ruisleivän alas ja seuraan aikani tuttavuutta tekeviä lapintiaisia, kunnes nousen taas pyörälle.
Seuraavassa risteyksessä kuulen Savottakahvilan sokerimunkkien kutsun, mutta tunturiseireenien yrityksestä huolimatta matka jatkuu kohti Rönkönlampea. Vastaan alkaa tulla muitakin pyöräilijöitä. Kohtaamistilanteet hoituvat sujuvasti. Pysäytän pyöräni, nostan sen hangen puolelle ja seison reitin laidalla. Saan hymyn ja englanninkielisen kiitoksen ohi hurauttavilta leideiltä. Kaiken kaikkiaan kohtaan päivän aikana reilu kymmenen pyöräilijää, joista kotimaisia lienee vain muutama. Pyörien tarroista tunnistan ainakin Kiilopään ja kylpylän pyöriä.
Loppuosa reitistä alkaa olla hieman pehmeämmässä kunnossa ja täydestä sähköavusteisuudesta huolimatta alkaa puuskuttaminen. Veden juonti ja energian tankkaaminen on jäänyt liian vähälle. Onneksi repusta löytyy suklaata. Pyörän näyttö tiputtaa yht´äkkiä akun varaustilanteen kolmosesta ykköselle. Matkaa Kiilopäälle on edelleen reilu viisi kilometriä ja nyt alkaa jännittämään, riittäisikö virta perille asti. Sille todellakin olisi käyttöä. Sammutan virran alamäessä ja kytken sen uudestaan päälle. Näytössä on jälleen ne kolme pykälää viidestä.
Jo aamupäiväksi lupailtu aurinko alkaa vihdoin paistaa iltapäivän edetessä. Loppumatkan Kiilopäälle saankin ajella kirpeässä pakkasessa ja auringonpaisteessa. Ilma kylmenee selkeästi ja kurvaan parta jäässä tunturikeskuksen pihaan. Saariselän ja Kiilopään välinen reitti on minulle riittävän pitkä tällä kertaa, enkä polje takaisin laskettelukeskukseen. Jään odottamaan lumilautailukaverien kyytiä takaisin. Se lähtee, kun savusaunan ja avannon yhteisvaikutuksesta on ehditty nauttia riittävästi.