Jokamiehenoikeus sallii ratsastamisen luonnossa

Hyppäsin aamuvarhain pyörän satulaan ja lähdin polkemaan öisen lumisateen verhoamia sivuteitä. Valkoinen pinta kätki alleen uria täynnä olevat liejuiset ja kelirikkoiset hiekkatiet. Parinkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen olin kohteessa, maatilalla Saimaan Louhiveden äärellä.

Olin sopinut Fillarirepparin ominaisuudessa tapaavani tilalla asuvan Katin ja tutustuvani hevosten kanssa ratsastamiseen metsässä. Metsäridauksesta tehtävä video ja podcast olisi osa sarjaa, missä esitellään erilaisia tapoja liikkua luonnossa.

Suomalaiset ovat melko hyvin perillä jokamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista. Pääset niitä kertaamaan esimerkiksi Metsähallituksen verkkosivulla. Osalle meistä voi silti tulla hieman yllätyksenä se, että myös hevosella saa liikkua luonnossa.

Seurailen kuinka Kati ja muut ratsastajat valmistelevat hevoset metsäretkeä varten. Hevoset harjataan ja samalla varmistetaan, ettei satuloiden ja muiden varusteiden alle jää esimerkiksi hiekkaa, joka hankaisi ja vaikeuttaisi liikkumista. Suomenhevonen Karkki heilauttaa tyytyväisen oloisena päätään, kun Kati harjaa hevosen selkää.

Sympaattisen näköinen hevonen ei kuitenkaan kuulu laumansa pomoportaaseen. Siitä viestii hevosen takapäästä löytyvä paljas kohta. Lajitoveri lienee näykännyt kankkua (sori, jos termit menevät miten sattuu) oikein kunnolla ja sieltä puuttuu pala.

Vihdoin ratsukolmikko on valmis suuntaamaan kohti pienen matkan päässä nousevaa metsäistä kukkulaa. Pihattoon jää vain pieni poni, joka myös mielisi matkaan. Katin kertoman mukaan poni on pieni mutta pippurinen ja usein kulkeekin omia polkujaan.

Minulle ei onneksi anneta hevosta alle vaan seuraan ratsastajia pienen etäisyyden päässä sähköläskärilläni. Sähköavusteisuus on paikallaan, sillä pitelen toisessa kädessä kameraa ja yritän samalla kuvata edessäni kopsuttelevia hevosia.

Hiekkatieltä kolmikko poikkeaa sivuun ja siirtyy kevyesti ojan yli metsän puolelle. Itsekin selviydyn ylityksestä vaihtamalla vaihteen pienemmälle ja jatkan polkemista polulla mäntyjen välissä. Hiljalleen rinne jyrkkenee ja seuraan katseellani, kuinka kevyesti neliveto etääntyy kohti kukkulan huippua. Tässä vaiheessa on pakko siirtyä tunkkaamaan pyörää eteenpäin.

Jokamiehen oikeuksissa todetaan, että saat liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä. Ratsastaa saat maastoa vahingoittamatta.

Kolmesta hevosesta ei juurikaan jää jälkiä karikkeen, sammalen ja lumen rippeiden peittämään maahan. Vaikka jokamiehen oikeudet mahdollistaa luonnossa ratsastamisen, on Katin mielestä kohteliasta olla yhteydessä maanomistajaan. Lupaa pitää kysyä varsinkin silloin, jos ratsastaminen maastossa on säännöllistä ja sen seurauksena maastoon jää jälkiä. Tällä kertaa liikkeellä oltiin tilan omilla mailla. 

Lisääntynyt luonnossa liikkuminen ja retkeilyharrastus näkyy jo tungoksena suosituimmilla retkeilyalueilla. Myös ihmisen ja hevosen kohtaaminen on mahdollista, sillä reiteillä liikkuu muun muassa retkeilijöitä, marjastajia ja pyöräilijöitä.

Hevonen voi säikähtää äkkinäisiä kohtaamisia metsässä ja niitä voidaan Katin mukaan välttyä yksinkertaisilla keinoilla. Lähestyessäsi hevosta voit viheltää tai vaikka huikata ääneen, että täältä tullaan. Näin hevonen tunnistaa tulijan ihmiseksi eikä varaa ole.

Maastopyöräilijöitä Kati kehottaa myös varovaisuuteen ja ilmaisemaan ajoissa tulonsa. Pahin mahdollinen tilanne hevosen kannalta on se, kun pyörä suhahtaa alamäessä vauhdilla hevosen ohitse takaapäin. Silloin on lähes aina edessä hevosen vauhkoontuminen ja pahimmassa tapauksessa ratsastajan putoaminen satulasta. Vinkkejä auton ja hevosen kohtaamiseen löydät täältä.

Useimmiten hevosten säikähdykset metsässä liittyvät isoihin metsäkanalintuihin, jotka lähtevät vauhdilla lentoon ja pitävät mennessään meteliä. Joskus lenkillä reitille osuu myös hirviä tai kauriita. Alueella liikkuu myös ilveksiä ja karhun jälkiäkin on tavattu. Suurpedot yleensä väistävät haistaessaan ja huomatessaan hevosen ja ihmisen lähestyvän.

Pieniltä onnettomuuksilta ei aina voi välttyä ja välillä ratsastaja saattaa pudota hevosen selästä. Tärkein turvaväline on kypärä, jota pidetään aina päässä. Toisinaan metsässä voi olla puettuna myös turvaliivi, joka ehkäisee vartaloon tulevilta iskuilta, jos ratsastaja pudotessaan osuu esimerkiksi kiveen tai kantoon.

Ennen tallille paluuta hevoset ja ratsastajat ottavat vauhdin irti ja laukkaavat hiekkatietä pitkin. Samoilu metsässä tekee tutkitusti hyvää ihmiselle. Ja niin se taitaa tehdä hevosellekin. -Metsässä hevonen pääsee kulkemaan vapaammin ja epätasaisessa maastossa liikkuminen tekee hyvää sen lihaksistolle. Ja kyllä myös ratsastajan ajatus liitää ihan eri tavalla, kertoo Kati.