Kun tuuli vie voiton - kuumaa juomaa Kiilopään rinteellä

Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Partioaitan kanssa. Teksti sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä, joiden kautta tilatuista tuotteista Reppuretki saa pienen komission auttamaan sivuston ylläpitämisessä.

Teksti: Olli Järvenkylä - Kuvat: Tomi Rantanen

Suomi on pitkä maa. Näin kevään lopulla pohjoisessa on vielä metri lunta ja samaan aikaan etelässä kurkistellaan jo kesään. Katoavaa talvea muistellessa on vielä aikaa piipahtaa Reppuretki-tiimin helmikuiselle lumikenkäretkelle Kiilopään maisemiin.

Sääennusteen mukaan luvassa oli mukiinmenevää keliä. Hyppäämme Inarissa autoon ja suuntaamme kohti Saariselkää ja Urho Kekkosen kansallispuistoa. Kohteena olisivat Kaunispää ja Kiilopää, tavoitteena lumikenkäillä ja Tomilla saada kopterikuvaa lumisesta tunturimaisemasta. 

Magneettimäestä selviydyttyämme käännymme Kaunispäälle menevälle tielle. Laskettelukeskuksen hiihtohissit eivät vielä ole liikkeellä ja huipulla on rauhallista. Keli on mainio, vain kevyttä tuulta. Kuvaamme hetken ympärillä avautuvaa avaraa maisemaa. Käymme myös nauttimassa perinteiset jättimunkit huipun kahvilassa ja jatkamme matkaa.

Kierrämme Saariselän tunturikylän keskusraitin ja jatkamme kohti Kiilopäätä. Nelostieltä poikkeamme Kakslauttasessa kohti tunturikeskusta nousevaa tietä. Matkaa kertyy noin kuusi kilometriä. Autolla huristaa perille nopeasti, mutta muistan joskus raahanneeni rinkkaa nelostien bussipysäkiltä otsa hiessä.

Tunturikeskuksen luona viima on jo melko voimakasta. Hetken pohdin, kuinka kovassa tuulessa kopteria pystyy lennättämään. Kolmas kaveri seurueestamme jää tunturikeskuksen kahvilaan ja lähdemme tunturiin kansallispuiston suuren portin kautta.

Kiilopään huipulle tunturikeskuksesta ei matkaa ole kuin parisen kilometriä. Huippu on suosittu päiväretkikohde ja sinne johtava reitti on hyvin merkitty maastoon. Sulan maan aikaan luonnon kulumista ehkäisevät portaat ovat nyt peittyneet paksun lumikerroksen alle.

Tunturin tuulen ja Kiilopään huipulla käyneiden ihmisten jäljiltä reitin pinta on kovettunut ja kantaa hyvin jalkamiestä. Kiinnitän * TSL-lumikengät suosikkireppuuni. Repun sivuissa on tukevat remmit pikalukoilla ja lumikengät saa tarvittaessa nopeasti irti ja takaisin jalkaan hanskatkin käsissä. * Savotan Jääkäri M -reppu on sopivan kokoinen päiväretkelle. Nyt olen siihen pakannut eväät, termarin, lämpimämmät hanskat, taukotakin ja karvahatun.

Nousemme hiljalleen rinnettä ylöspäin ja tuuli voimistuu, vaikka olemme tunturin tuulen suojaisella puolella. Kuvaaja jää hieman jälkeen, sillä hän kaivaa kameransa esille. Tarkoituksenamme on huipulle päästyämme saada otettua kopterikameralla kuvaa ympäröivistä maisemista ja kansallispuiston suurtuntureista.

Nousemme yhä ylemmäs Kiilopään rinnettä ja viima alkaa tuntua jo kasvoissakin. Matka jatkuu ja tuuli voimistuu. Ihmettelen tuulen voimaa ennusteessa luvattuun ja alan epäillä, ettei kopteria saada ilmaan tällä tuulella.

Seuraavalla tasanteella tuuli on entistä voimakkaampi. (Retkeltä palattuamme saamme tietää sen olleen noin 11 metriä sekunnissa.) Hetken neuvottelun jälkeen päätämme unohtaa huipulle menemisen. Siirrymme lähellä olevan yksinäisen puun juurelle nauttimaan eväät ennen paluutamme alas. Otan repusta persaluksen, joka lisää lumessa istumisen mukavuutta. Olemme selkä tuulta vasten ja karvahattu lämmittää mukavasti.

Kaivan repusta eväsleivät ja termarin. Tällä kertaa mukanani on pienin kolmesta termaristani, * puolen litran Thermos. Se on sopivan kokoinen lyhyille päiväretkille ja pakkaan sen usein mukaan myös pitkille juna- ja bussimatkoille. Puolen litran pullosta saa 2-3 kupillista kuumaa tai tarvittaessa kylmää juomaa. Thermoksia on saatavana myös 0,35 litran, 0,75 litran ja litran kokoisina. Pieni Thermos pitää lämmön sisällään hyvin. En ole mitannut termarin lämpötilojen muutoksia, mutta yksityiskohtaisempaa tietoa on esimerkiksi Retki-lehden testeissä. Numerossa 2/2020 vuorossa oli testi ruokatermoksista. Thermos on muutenkin menestynyt hyvin eri testeissä: Kuluttaja-lehti testivoitto 1/2011, Tekniikan Maailman testivoittaja 22/13, Suomen Luonto 4 tähteä 10/13 ja Retki-lehden testivoittaja 12/16.

Pitempiä reissuja varten käytössäni on litran Thermos. ”Vanha uskollinen” on kulkenut reissuillani mukana jo yli 20 vuotta. Ensimmäinen yhteinen talvireissumme oli Kilpisjärven suurtuntureille keväällä 1998. Talvivaelluksella tulee olla mukana vähintään yksi, tarvittaessa jopa kaksi litran termaria, jotta lämmintä vettä riittää koko päiväksi. Leiriytymisen jälkeen on jälleen aikaa sulattaa ja keittää lumesta uudet vedet.

Samat termarit käytössä jo yli 20 vuoden takaa.

Vanha termarini toimii edelleen hyvin ja mielestäni se säilyttää lämmön paremmin kuin moderni puolen litran termari. Syynä lienee osittain pullon rakenne. Nykypullot on muotoiltu mahdollisimman siroiksi ja kevyiksi. Viime vuosituhannelta peräisin oleva termarini on sen sijaan kulmikas, ehkä hieman romuluinenkin. Vettä kaataessa korkkia ei tarvitse poistaa kokonaan, vaan riittää että raottaa kierrekorkkia muutaman kierroksen verran. Puolen litran termarissa sen sijaan on auki napsautettava pikakorkki.

Litran termarin käsittelyä hanskat kädessä helpottaa pullon sivussa oleva kahva. * Uudemmat termarit ovat sileitä ja osin liukkaitakin. Jotkut retkeilijät ovat kiertäneet pullon ympärille ilmastoteippiä lisäämään kitkaa ja parantamaan otetta. Kahva ei mainittavammin haittaa pullon pakkaamista. Toki repun tiukkaan sivutaskuun kapea ja sileä termari sujahtaa helpommin.

Kolmas termarini on * suurella suuaukolla varustettu ruokatermari. Ruokatermari on monikäyttöinen. Siihen voi laittaa esimerkiksi lounaan kypsymään jo aamulla leiristä lähdettäessä. Ruoka valmistuu itsestään matkan edetessä. Lounastaukoon ei kulu turhaa aikaa ja matka pääsee jatkumaan ajoissa. Tämä korostuu esimerkiksi talvivaelluksella, jos keli on haasteellinen.

Viime aikoina olen käyttänyt ruokatermaria myös arjessa. Minulla ei ole ollut kunnollisia ruoanvalmistukseen sopivia tiloja ja olen valmistanut lounasta ja päivällistä ruokatermarilla. Metsäpalovaroituksen aikana ruokatermariin kuumaan veteen voi laittaa vaikka nakit kypsymään, jolloin ne ovat valmiita taukopaikalle tultaessa.

On hyvä huomata, että termareita voi käyttää myös muulla tavoin. Helteellä termariin pakattu juoma pysyy viileänä, jopa kylmänä. Päiväretkellä voi ruokatermariin laittaa vaikka jäätelöpuikot. Ja olenpa joskus vienyt ruokatermarissa kesäpiknikille jääpaloja valkoviiniä viilentämään.

Kuuman juoman ansiosta ei meillä ole kiirettä pois tunturista, vaan maltamme ihailla eteemme aukeavia upeita maisemia kaikessa rauhassa. Lumista kairaa jatkuu silmän kantamattomiin.

Paluumatka tunturikeskukseen sujuu leppoisasti myötätuulessa. Mieli on tyytyväinen ja pirteä vaikka huiputus jää tekemättä, kopterikuvat ottamatta. Mutta mitä opimme tästä reppuretkestä? Sääennuste kannattaa lukea huolella ja kuumaa juomaa kannattaa pakata mukaan termariin.