Olli Rautulammen maisemissa Muotkatunturilla.

Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Scandinavian Outdoor Storen ja Partioaitan kanssa. Teksti sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä, joiden kautta tilatuista tuotteista Reppuretki saa pienen komission auttamaan sivuston ylläpitämisessä.

Ensimmäisen kerran pääsin kunnon erämaavaellukselle syksyllä 1991. Tuo lähes 30 vuoden takainen kokemus oli niin mullistava, että sen jälkeen tieni on vienyt aina vain useammin takaisin tunturiin.

Ensimmäisen reissun valokuvia on mukava katsella vuosikymmenten jälkeen. Mieleen tulvii lämpimiä muistoja mahtavista maisemista, reissun kommelluksista ja mukana olleista opiskelukavereista, joihin pidän edelleen yhteyttä. Myös tuon ajan varusteet saavat hymyilemään. Tokihan ukko itsekin on jonkun verran reissuvuosien myötä muuttunut, mutta niin ovat retkeilyvarusteetkin. Yksi suurimmista muutoksista on varmaankin tapahtunut jalkineissa. Vaellushistoriani alkuaikoina kaikki käyttivät kumisaappaita, eikä vaelluskengistä oltu vielä kuultukaan. Tänä päivänä kumppareilla tallustava vaeltaja alkaa olla harvinaisuus.

Vaelluskenkiä joutuu usein kuivaamaan milloin auringossa, milloin avotulen ääressä.

Erittäin märässä maastossa tai märkään vuodenaikaan käytän edelleen * vaelluskumisaappaita. Ne ovat useimmiten hieman tukevampia ja jäykempiä kuin peruskumpparit. Kumisaappaan etu vaelluskenkiin on se, että pystyt niitä kuivaamaan retkillä helpommin kuin vaelluskenkiä. Kumppareiden kuivaus onnistuu tupien kamiinoiden läheisyydessä, mutta myös avotulella -kunhan olet riittävän varovainen.

Vuosikymmenten aikana olen kokeillut useampiakin vaelluskenkämerkkejä. Olen mieltynyt * Lowan Tibet GTX -kenkiin ja nykyiset ovat jo kolmas pari käytössäni. Pidän puolikorkeasta vaelluskengästä ja tässä mallissa on myös hivenen normaalia leveämpi lesti. Talvisin olen käyttänyt samaa kenkää lumikenkäillessä ja retkiluistelussa.

Varustetyyliä Muotkatunturin vaelluksella vuonna 1991.

Kuvassa istuskelemme Muotkatunturin erämaassa laavun edessä. Laavuja ei enää juurikaan näe retkeilyalueilla ja kansallispuistoissa. Telttojen materiaalin kehittymisen myötä niiden paino on pudonnut merkittävästi ja teltasta on tullut selkeästi yleisin majoitusväline. Taitaapa olla, että viime vuosien riippumattobuumin ansiosta ”riipparit” taitavat olla jo toisella sijalla.

Vaihtelen mukaan lähtevää majoitetta retkeilykohteen, vuodenajan ja seuran mukaan. Olen edelleen ns. vanhan liiton vaeltaja ja jos vain mahdollista, otan mukaani laavun. Laavu on mahtavaa pystyttää nuotiotulen ääreen ja sieltä on mukava katsella makuupussissa maaten tähtitaivasta, toisinaan jopa revontulia. Huonolla kelillä laavussa on tilaa tehdä ruokaa tai puuhastella muutakin.

Olen jo reilut 20 vuotta käyttänyt Pena-laavua, jonka valmistus on nykyään Savotalla. ”Pena” on helppo ja nopea pystyttää vaellussauvojen tai maastosta löytyvin puuriukujen avulla. Itse olen tuunannut omaa laavuani siten, että pingotan sen köyden avulla kahden puun väliin ja kiristän sen muotoon maakiilojen avulla. Pena-laavuun saa myös irrotettavan hyttysverkon, jolloin laavun käyttö onnistuu myös ötökkäaikaan. Tästäkin on kokemusta, viimeksi parisen viikkoa sitten Hossan kansallispuistossa. Penaan majoittuu hyvin kaksi vaeltajaa, tarvittaessa kolmaskin.

Majoitus

Jos suuntaan itsekseni retkelle avotunturiin tai muuten puuttomalle alueelle, pakkaan mukaani yhden hengen vaellusteltan. Kolmen vuodenajan * Jack Wolfskin Gossamer on kompakti ja edullinen yhden hengen vaellusteltta. Tai menee siihen tarvittaessa toinenkin ihminen. Takavuosina reissasin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tyttökaverin kanssa ja yövyimme lähes kuukauden ajan Gossamerissa. Kieltämättä aamulla keräsimme ihmetteleviä katseita, kun naapurit huomasivat teltasta kömpivän ulos kaksi henkilöä. Painoa Gossamerilla on noin 1,5 kiloa.

Vesillä ja pyörällä tai autolla liikkuessa voi majoitteenkin antaa painaa hieman enemmän kuin laavun tai kevyen vaellusteltan. Kuukausi sitten teimme Evon retkeilyalueelle muutaman yön reissun ihastelemaan alueen majavia. Alkukesän yössä kuikan huuto tuuditti minut uneen * Marmotin teltassa. Sen etuja ovat muun muassa riittävä istumakorkeus, nopea pystytys ja tilava absidi. Myös tuuletusaukot pitivät teltan hyvin kuivana. Tilaa teltassa on kahdelle, hätätilassa kolmellekin ihmiselle. Hyvällä kelillä yöpyminen onnistuu ilman ulkotelttaa.

Neljän vuodenajan teltta onkin jo painavampi vaatimusten kasvaessa.

Talvella tunturissa tarvitaan laadukasta ja kestävää neljän vuodenajan telttaa. Talviretkeilyyn soveltuvat välineet ovat arvokkaampia, sillä ne on suunniteltu kestämään kovissakin oloissa. Metsäisessä maastossa olen talvisaikaan yöpynyt Pena-laavussakin, mutta viimeisimmällä talvireissulla Muotkatunturiin vietin yöni * Hillebergin Nammatj 3 -teltassa. Tämä on kolmen hengen vaellusteltta, joka painaa noin 3,5 kiloa. Paino ei haittaa, sillä useimmiten teltta kulkee ahkiossa.

Makuupusseja vaihtelen saman logiikan mukaan kuin valitsen majoitteenkin reissuun. Päätökseen vaikuttaa, mihin ja millaisiin olosuhteisiin olenkaan lähdössä. Trooppisiin olosuhteisiin olen hankkinut itselleni silkkisen * Cocoon ”matkalakanan”. Pieneen tilaan menevä ja ohut pussi on viileä. Normaalioloissa sitä voi käyttää myös makuupussin sisäpussina.

Lisäksi minulla on pienikokoinen makuupussi, mistä käytän nimitystä näkösuoja. Se ei juurikaan lämmitä, mutta toimii sisätiloissa ja kesähelteillä teltassa. Useimmiten reissullani minulla on mukanani kolmen vuodenajan * untuvapussi Rab Ascent 700. Sillä pärjää mainiosti keväästä syksyyn. Varsinaiselle talvipussille on sen verran harvoin käyttöä, etten ole omistanut sellaista reiluun kymmeneen vuoteen. Talvivaelluksilla olen pärjännyt tuolla Rabilla kun olen vetänyt sen päälle vanhan kuitupussin.

Yksi luottovarusteistani on * Thermarestin makuualusta, joka on ollut käytössä kohta 25 vuotta. Haitarimallinen alusta on helppo taitella rinkkaan kiinni ja sen saa helposti pois esimerkiksi tauoilla. Makuualustaa on helpompi käsitellä kuin rullalle käärittävää ja siitä saa helposti taiteltua sopivan kokoisen istuma-alustan tms. Talvireissuihin otan ”Zrestin” lisäksi mukaan * ilmatäytteisen makuualustan.

Porotkin ovat kateellisia erämiehen varusteista.

Rinkat ja reput

Pitkillä erävaelluksilla itselläni on käytössä Savotan legendaarinen * 85 litran 906-putkirinkka. Sen pakkaamista olen harjoitellut kohta 30 vuoden ajan ja tavarat ovat pikkuhiljaa löytäneet omille paikoilleen. Rinkka on reissumiehen koti ja samalla tavalla hahmotan rinkkaan paikat tietyille asiakokonaisuuksille kuin kotioloissakin. Rinkan yläkaaressa sijaitsee ”makuuhuone”, yläpussissa ”vaatehuone” ja alapussissa ”keittiö” jne. Joku toinen hahmottaa oman rinkkansa pakkaamisen muulla tavoin. Rinkan pakkaamisesta saat lisätietoa tästä artikkelista.

Myös hieman lyhemmillä reissuillani luotan Savotan laatuun. * 60 litran Jääkäri L -rinkkaan mahtuu useamman päivän retkivarusteet ja -muonat. Päiväretkillä käytössäni on * 30 litran Jääkäri M -reppu. Siihen saa tarvittaessa mahtumaan myös viikonloppuretken varusteet makuupusseineen ja telttoineen, kun liittää repun sivuihin * Savotan pystytaskut.

Kuuden litran vetoiseen L-taskuun mahtuu mainiosti kaikki ruoanlaitossa tarvittavat. Itse käytän Savotan L-taskua keitinpussina myös rinkassani. Ruokatauoilla nappaan rinkastani yleensä vain pussin, jonka sisällä ovat kaikki tarvittavat: keitin, polttoaine, lusikkahaarukka, kannellinen lautanen, jonka sisällä päivän ruoka-aineet ja aamulla tehdyt eväsleivät. Näin vältyn tavaroiden keräilyltä eri puolelta rinkkaa.

Muita retkeilyvälineitä

Repussani tai rinkassani riippuu mukana myös jompikumpi kirveistäni. Kevyempiin olosuhteisiin passeli on * Rosellin retkipiilu ja erämaihin otan mukaan * Fiskarsin särkymättömän retkikirveen. Housujen taskusta löytyvät puukko, tulitikut, * Suunto-kompassi sekä * paperikartta, jonka avulla yleensä suunnistan. Haastavia olosuhteita varten mukanani on myös * Garminin GPS-laite.

Itsekseni liikkuessa hoidan kokkaamisen yleensä * MSR Reactor-kaasukeittimellä. Se on erittäin nopea ja tehokas, mutta ei sovellu ruuan pitempiaikaiseen kypsentämiseen. Ryhmän kanssa retkeillessä luotan * perinteiseen Trangiaan kaasupolttimella. Toisinaan on myös kiva kokkailla * Savotan risukeittimellä, sillä siihen löytyy polttoainetta melkein mistä vain. Huomioithan, että metsäpalovaroituksen aikana risukeittimen käyttö on kielletty. Makupaloja risukeitinkokkailusta saat täältä.

MSR Reactor -keitin on ärhäkkä. Lämpöä ei pääse hukkaan tuulellakaan.

Rinkan säläpussista löytyvät niin korjaus- ja ompeluvälineet kuin * Leathermanin monitoimityökalukin. Lamppuna käytän * Petzlin mainiota ladattavaa otsalamppua, mihin saa tarvittaessa lisää virtaa varavirtalähteestä USB-johdolla. Luonnollisesti rinkastani löytyy myös * ensiapupakkaus. Vaellussauvoja minulla on yleensä mukanani vain yksi. Vanhan haapapuisen olen korvannut * Lekin vaellussauvalla, minkä käsikahvasta löytyy kiinnitysruuvi kameralle. Sauva siis toimii samalla kameran monopodina.

Sekalaiset ja pienet mutta hyvin oleelliset tarvikkeet vaelluksella.

Niin rinkka kuin sinne pakkaamani varusteet vaihtelevat tilanteen, kohteen ja vuodenajan mukaan. Esimerkin kesävaellukselle mukaan ottamamistani varusteista löydät täältä. Ryhmän kanssa liikkuessani mukanani on enemmän varusteita, joista osa ns. varmuuden vuoksi. Omatoimiretkelle lähden usein suppeammalla arsenaalilla.

Saatavilla olevia varustelistoja ei pidä noudattaa orjallisesti, vaan muokata niistä itselle sopivat. Vaelluskertojen ja -kokemuksen karttuessa huomaat, mitkä varusteet toimivat itselläsi ja mitkä ei, tai mitä voi jättää reissusta pois ja mitä ei. Tee varustelista ja talleta se mobiiliin, pilveen tai oldskool-tyyliin paperisena rinkan sisään. Rinkan pakkaaminen käy näin kätevämmin ja nopeammin.