Hiidenportin aamu ja Hiukan hiekkaa
Ex tempore taitaa olla se meidän retkeilyn juttu, ainakin yksi niistä. Muutama päivä kotona oloilua ajaa sormet helposti selailemaan puhelimella kansallispuistoja ja muita retkikohteita. Vaihtoehtoja oli nytkin paljon, mutta tällä kertaa vahvin mielikuva tuli Hiidenportin kansallispuistosta. Heinäkuun lopun iltana klo 22.30 oli Corolla lähtövalmiina. Mukana tietysti Oiva ja tällä kertaa takapenkit käännettynä ja niiden päälle viritetty pieni makuusoppi mahdollista lepoa varten. Niinpä suunta kohti Hiidenporttia ja Sotkamoa.
Tässä kohti kesää yöt hämärtyvät jo jonkin verran ja ajaessa saa olla tarkkana. Jäniksiä pomppi tien yli useaan otteeseen. Valitettavasti näiden ex tempore -reissujen yhdeksi vakioksi on tullut myös Corollan kestävyyden mittaaminen. Tällä kertaa yksi tielle hypänneistä jäniksistä jäi valitettavasti meidän alle sen verran kohtalokkaasti, että hyppelyt jatkuvat muilla mailla. Autosta hajosi pissapoika ja kolhu puskuriin, onneksi kuitenkin päästiin jatkamaan matkaa, sillä oltiin jo melkein perillä.
Hiidenportin kansallispuistoon saavuttiin hieman aamu kolmen jälestä. Päätin, että ei lähdetä vielä kävelemään, vaan otetaan pienet tirsat auton maakuusopissa. Parin tunnin unet siinä otettiin ja klo 5.30 lähdettiin aamuauringossa matkaan.
Palolammen lähtöpaikalla oli ihana lampi jonne johti pitkospuut. Käytiin ihastelemassa usvaista aamua lammella ja siitä startattiin kohti Kitulankierrosta. Hämyinen aamuaurinko ja samalla aamuun heräävä luonto ovat jotenkin erityisen tunnelmallisia. Saavuttiin nopeasti Hiidenportille ja siellä vastassa olikin jylhää kivikkoa ja kalliota. Reitillä kulkeminen oli jossain kohti haastavaa ja sai todella katsoa mihin astui. Muutamia ritiläportaikkoja oli rakennettu helpottamaan kulkua ja ihanasti oli karvaisempia nelijalkaisia kulkijoita huomioitu. Portaiden toiselta laidalta oli ritelikkö peitetty, ettei tassut livahda ritilästä läpi. Upeat maisemat oli heti reitin alkutaipaleella ja ajatus jäi odottamaan lisää.
Matkalla vastaan tuli pitkospuuta, suo-alueita joista yhdellä tavattiin kaksi kurkea, jyrkkää kivikkoista laskua ja metsäpolkua. Monipuolista siis. Reitille sattuu myös 2 kivaa laavupaikkaa, Porttilampi ja Kitulanlampi. Jälkimmäiselle saavuttaessa kipusimme kallion päälle, josta avautui kiva maisema lammelle. Siellä tähystellessä huomasin, että joku on aamu-uinnilla lammessa. Aamu-uimari ui kallion ohitse välillä sukellellen ja niin vain me taas bongattiin majava. Tämä luonnon asukkien bongaaminen on myös todennäköisempää aamulla aikaisin tai illalla myöhään liikuskellessa, sekä paljon myös tuurista kiinni. Kitulanlammen laavupaikalle saavuttiin ihanaa siltaa pitkin lammen yli, jossa muutama retkeilijä oli leiriytynyt.
Kitulanlammelle asti oltiin kävelty minun vauhdilla. Mikä tarkoittaa paljon pysähdyksiä ja kuvia. Lammen jälkeen polku oli pääasiassa metsässä kulkemista polkuja pitkin ja tässä kohtaa annoin Oivalle täyden vetovastuun. Se tarkoitti tietysti sitä, että mentiin hieman reippaammin ja otettiin loppulenkki kuntoilun kannalta. Jokaiselle jotakin.
Autolla oltiin takaisin yhdeksän aikoihin ja matkaa kertyi n. 12 km. Minä virkistäydyin Palolammen lähtöpaikan lammessa ja sitten nautittiin aamupalaa autolla. Kello ei ollut tässä kohtaa vielä edes kymmentä ja olo oli virkeä. Olin jo aiemmin tutkinut, että Sotkamossa olisi upeat Hiukan hiekkarannat. Ajaa hurautimme Oivan kanssa vielä Sotkamoon nauttimaan Hiukalla aamupäivän auringosta. Aivan upeat hiekkadyynit. Suositella täytyy, jos niillä kulmilla liikkuu.
Tästä reissusta jäi taas todella hyvä fiilis, vähän osumaa ottanutta autoa ja jänistä lukuunottamatta, mutta tekevälle sattuu. Aina ei tarvitse viikkoja reissuja suunnitella.
