Yöretki Sipoonkorven kansallispuistoon
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Bikesterin kanssa.
Kunnon vanhanajan, luminen pakkastalvi tuntuu saapuvan eteläiseen Suomeen aina vain myöhemmin, jos ollenkaan. Leuto ja lähes lumeton aika mahdollistaa retkipyöräilykauden jatkamisen toisinaan jopa vuoden ympäri. Tämänkertaisen, reilun vuorokauden kestäneen kansallispuistopyöräilyn kohteeksi valikoitui Sipoonkorven kansallispuisto. Retken yhtenä tarkoituksena oli saada kokemuksia hankkimistani uusista varusteista.
Kymmenen vuotta täyttävä Sipoonkorven kansallispuisto on yhdessä Nuuksion kansallispuiston kanssa pääkaupunkiseudun viimeisiä laajoja metsäalueita. Kansallispuisto on kasvattanut kävijämääriä huimasti viimeisen vuoden aikana.
Kansallispuistossa liikkuminen on sallittua muun muassa jalan, hiihtäen, meloen, ratsain ja pyörällä. Pyöräily on sallittu koko kansallispuiston alueella. Meitä pyöräilijöitä neuvotaan pysymään selvästi erottuvilla poluilla sekä huomioimaan muut poluilla liikkuvat.
Tällä kertaa suuntaan Sipoonkorven kansallispuistoon polkien myös siksi, että vuodenvaihteen lyhyenä päivänä pyörällä ehtii pidemmälle ja nähdä myös enemmän luontoa. Valoisaa aikaa riittää kuutisen tuntia. Tarkoitukseni on kierrellä eri puolella kansallispuistoa parin päivän ajan ja myös yöpyä siellä. Saavun kansallispuistoon sen kaakkoiskulmasta, Knutersista. Jatkan kansallispuistoa pohjoiseen ja ohitan puoliltapäivin Bakunkärrin pysäköintialueen, joka on jo täyttynyt autoista.
Vuodenvaihteen sää on vaihdellut vesisateesta lumituiskuun ja harmaaseen pilvipoutaan. Sääennusteen mukaan lunta eikä vettä ole luvassa, mutta maasto on märkää. Vaihteleva sää ja edestakaisin sahaava lämpötila asettaa vaatimuksia myös varusteille.
Pakkaselle kurkottava lämpötila haastaa suojaamaan erityisesti pään alueen, kämmenet ja ranteet sekä jalkaterät. Jalkineiksi valitsin vedenpitävät lämpösaappaat, jotka ovat ehkä hieman liiankin lämpimät muutaman asteen pakkasiin. Toisaalta nyt voin keskittyä ajelemaan, puuhastelemaan leirissä ja maastossa ilman pelkoa kastuvista ja jäätyvistä varpaista. Vettä, loskaa ja lunta on maastossa paikoittain runsaastikin, mutta ainakin koivet pysyvät kuivina.
Kypärän alle on toisinaan hankalaa löytää sopivaa päähinettä. Villapipo voi tuntua liian paksulta ja vain kasvot paljaaksi jättävä kypärähuppu liian lämpimältä. Bikesterin monipuolisesta päähinevalikoimasta valitsin itselleni Grip Grab -talvipäähineen. Pienellä lipalla varustettu kevyt ajolippis pitää tuulta ja on mukavan lämmin. Lämpöeristystä voi tarvittaessa lisätä pukemalla hatun alle kypärähupun.
Hatun alas taittuvat liepeet suojaavat korvat ja myös osan niskasta. Materiaali on 100% polyesteria. Heijastavat painatukset lisäävät näkyvyyttä pimeällä. Grip Grabin käyttökokemus on erittäin mukava. Se istuu hyvin päässä eikä esimerkiksi valahda kypärän alla silmille. Hattu soveltuu monenlaiseen pyöräilyyn. Itse aion ottaa Grip Grabin käyttöön myös muussa retkeilyssä. Se tulee toimimaan mainiosti esimerkiksi loppusyksyn vaellusreissuilla.
Jokainen talvipyöräilijä tietää, että näpit ovat vaarassa jäätyä ilman kunnon hanskoja. Talvihanskoja on moneen lähtöön ja käyttötarkoitukseen. Muutaman asteen pakkaskeliin olen varautunut lämpimillä hanskoilla, missä sormet ovat erikseen. Kunnon pakkaskeleihin puen järeämmät, niin sanotut kolmisormihanskat. Niiden käyttökokemuksesta voit lukea täältä.
Nautin lounaan matkan varrella ruokatermarista. Ruokatermarin käyttöön vaikutti osaltaan Sipoonkorven kansallispuiston vesitilanne. Mukana kulkevan veden määrä on rajallinen, lunta ei ole sulatettavaksi eikä purojen vedenlaadusta ole tietoa. Varsinaisia vesipisteitä alueella ei ole muita kuin Ängesbölen tulentekopaikan lähellä sijaitsevan Bergströmin torpan kaivo. Ensikertaa käytössäni on myös vedensuodattimella varustettu juomapullo.
Itsekseni liikkuessa hoidan kokkaamisen yleensä MSR-kaasukeittimellä. MSR Reactor on erittäin nopea ja tehokas, mutta ei sovellu ruuan pitempiaikaiseen kypsentämiseen. Se kiehauttaa litran vettä muutamassa minuutissa. Ryhmän tai kaverin kanssa retkeillessä luotan perinteiseen Trangiaan kaasupolttimella. Tällä kertaa lounaaksi oli kylmäsavulohipastaa tuorejuustolla.
Sipoonkorven kansallispuiston ympäripyöräilyn reitin olen suunnitellut siten, että vietän yöni Ängesbölen tulentekopaikalla puiston pohjoisosassa. Reitin viereinen puro virtaa vauhdilla ja vesi on korkealla, kuten useasti viime talvina. Kansallispuiston luonto on vaihtelevaa ja siihen kuuluu monenlaisia metsiä, soita ja kulttuurimaisemia.
Avotulen teko on kansallispuistossa sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla Ängesbölessä, Kalkkiruukin laavulla sekä Storträskin ja Bisajärven keittokatoksissa. Yöpyminen on sallittu Ängesbölen lisäksi vain Kalkinpolttajanpolun tulentekopaikan yhteydessä. Molemmista paikoista löytyy myös kiinteä laavu.
Tammikuun alun lyhyt päivä alkaa hämärtyä. Sytytän kypärään kiinnitetyn valon ja ajaminen sujuu mainiosti pimenevässä metsässä. Cube Acid Led HPA 850 -lampun saa kiinnitettyä kypärään hihnoilla, joissa on pikalukko. Lampun saa myös kätevästi ja nopeasti irti kypäräpidikkeestä esimerkiksi latausta tai kuljettamista varten.
Roiskesuojattu lamppu on usb-ladattava, mikä on mainio ominaisuus esimerkiksi pidemmillä retkillä. Lampun sisällä oleva litiumioniakku on myös vaihdettava. Cube Acid on kompakti paketti ilman ulkopuolista johtoa virtalähteeseen, joka saattaisi katketa pakkasessa. 160 grammaa painava lamppu ei tunnu raskaalta kypärä päässä.
Lampun 850 lumenin valoteho on käyttööni riittävä. Sillä valaisee reitin ja ympäristöä sopivasti. Se ei ole yön päiväksi muuttava ja vastaantulijat sokaiseva valonheitin, vaan käytännöllinen kypärävalo. Valon kirkkautta voi säätää kolmeen eri tasoon. Kirkkaudesta riippuen akulle luvataan kestoa kahdesta kahdeksaan tuntiin.
Ängesbölen tulentekopaikka sijaitsee sata metriä Byabäckenin luontopolulta. Telttailualue löytyy kumpareen päältä ja pystytän sinne telttani. Olen ajatellut pärjääväni kolmen vuodenajan varusteilla, vaikka yöksi on luvattu muutama pakkasaste. Edellispäivän lumisade tippuu puista suurina vesipisaroina ja kastelee vaatteet.
Ajoissa laskeva ja myöhään nouseva aurinko tarjoaa mahdollisuuden kunnon yöunille eikä kostea sää houkuttele istumaan itsekseen nuotiolla. Hieman ennen nukahtamista kuulen vielä palokärjen huutelevan jossain kauempana.
Aamupalan jälkeen pakkaan tavarat pyörälaukkuihin ja ajan Bergströmin torpalle täyttämään vesipullon. Kaivosta nouseva vesi on kirkasta eikä siinä ole sivumakua. Lumisade sakenee Kalkkiruukin lähestyessä. Kalkinpolttajanpolun tulentekopaikalle johtaa sorastettu reitti ja pääsen ajamalla ylös kalliolle asti. Siellä on useampi kymmenen ihmistä taukoa pitämässä.
Kiertelen hetken aluetta ja juon termarikahvit ennen matkan jatkamista. Kaikki Sipoonkorvessa vierailemani alueet ovat olleet siistissä kunnossa ja siitä kiitos kuuluu Metsähallituksen henkilöstön lisäksi vastuullisille retkeilijöille. Kansallispuistossa ei ole jätteiden keräysastioita. Maatuvat jätteet voi laittaa käymälään tai kompostoriin. Kaikki muu jäte kannetaan omassa repussa luonnosta pois.
Kahvitauon jälkeen lähden ajelemaan kohti Helsinkiä. Varusteiden testaus jatkuu hivenen talvisemmissa olosuhteissa Lapissa. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä pyöräilemään Urho Kekkosen kansallispuiston upeisiin maisemiin. Raporttia reissulta on luvassa lähiviikkoina.