Retrovaellus Hetta-Pallakselle
Kaupallinen yhteistyö Sastan ja Savotan kanssa.
Retkeilyvarusteet ovat kehittyneet huimasti sitten Kullervo Kemppisen 1950- ja 1960-lukujen retkeilyn kulta-aikojen. Retkeilijöiden käytössä olevien varusteiden määrä on vuosikymmenten aikana monikertaistunut ja varusteista on tullut kevyempiä ja teknisempiä. Mutta toimivatko Kemppisen ajan varusteet edelleen? Siitä otamme selvää Hetta-Pallas -retrovaelluksella.
1950-luvulla retkeiltiin niillä välineillä, mitä kotoa sattui löytymään. Lähes joka taloudessa oli sotavuosien jäljiltä puuvillainen perusreppu nahkahihnoilla. Satularepuksi kutsuttiin hieman isompaa reppua, jossa on metallinen kehikko. Reppuun pakattiin evästä ja hieman vaihtovaatteita. Yöpymistä varten repun läpän alle rullattiin huopa. Retkeilyjalkineina menivät nahkaiset hiihtomonot tai saappaat. Majoitteena oli jonkinlainen laavukangas, tai yö nukuttiin rakovalkean ääressä taivasalla.
Kullervo Kemppinen julkaisi vuonna 1958 Saariselän alueen eräretkeilystä kertovan Lumikuru-kirjan. Se oli omalta osaltaan vauhdittamassa suurta suomalaista retkeilyinnostusta. Retkeilijöiden määrä kasvoi ja mukana oli myös paljon ensikertalaisia. Retkeilijöiden tiedonjanoon vastattiin vuonna 1966 julkaistulla Eräretkeily-kirjalla. Siinä Kemppinen kertoo omista retkeilykokemuksistaan innostavasti ja yksityiskohtaisesti.
Mekin tartumme kaverieni Teijon ja Jarin kanssa Kemppisen kirjaklassikkoon, ja tarkoituksenamme on sieltä ammentaa vinkkejä tulevalle Hetta-Pallas -vaellukselle. Vaikka meillä retkeilykokemusta jonkin verran on, ei meistä kukaan ole patikoinut yhtä maamme suosituinta retkeilyreittiä. Pallastunturi on maamme toinen jäljellä olevista ensimmäisistä kansallispuistoista. Nykyiset Pallas-Ylläs ja Pyhä-Luosto perustettiin vuonna 1938. Hetta-Pallas reittihän on myös itsessään klassikko, ensimmäisiä suomalaisia merkittyjä retkeilyreittejä 1930-luvulta. Oheisessa kuvassa Pallaksella retkeillään vuonna 1937 otetussa kuvassa.
Eräretkeily-kirjassa kuvaillaan seikkaperäisesti retkeilyä, vaellus- ja leirivarusteita, vaatteita ja muonitusta. Tarkoituksenamme on mahdollisimman paljon jäljitellä tuon ajan varusteita, retkiruokia ja toimintatapoja.
Kemppisen kirjasta selviää, että vaatteet ovat tuohon aikaan olleet enimmäkseen puuvillaa, villaa tai sarkaa. Goretexistä, drymaxista tai muista kalvovaatteista ei ollut vielä ajatustakaan materiaalin kehittäjien aivoituksissa. Nykyisin käytössä olevat retkeilyvaatteemme ovat useimmiten erilaisia kalvollisia housuja ja takkeja. Itselläni on käytössä ollut Sastan vaativiin olosuhteisiin suunniteltu kolmikerros-goretex.
Kotimaisista retkeilyvaatevalmistajista käännyimme Sastan puoleen. Sasta on jo 1960-luvulta lähtien valmistanut laadukkaita metsästys- ja retkeilyvaatteita vaativalle eränkävijälle. Perheyrityksen historia juontaa 1930-luvulle asti. Sasta valmistaa markkinoille edelleen hyviksi havaittuja puuvilla- ja villavaatteita muiden tuotteiden ohessa.
Retroretkemme vaellusvaatteiksi valitsimme Sastan Peski-takit. Ventile-kankaasta valmistettu Peski-takki on tekninen ja monikäyttöinen takki retkeilyyn, hiihtoon tai vaikkapa kaupunkikäyttöön. Takissa on suojaava myrskyhuppu, joka suojaa kasvoja kovalta tuulelta ja lumipyryltä. Kaksi tilavaa tavarataskua toimivat samalla myös tuuletustaskuina. Hihansuissa ja helmassa on säätömahdollisuus. Myös housumme ovat Peski-mallistosta.
Ventile-kangas on tiukkaan kudottua, hyvin hengittävää ja kestävää 100 % puuvillaa. Kankaassa ei ole laminointia eikä sivelyjä, vaan puuvillan kuidut turpoavat joutuessaan kosketuksiin veden kanssa ja tekevät kankaan tiiviiksi ja vettähylkiväksi. Kangas suojaa siten erinomaisesti tuulelta, vedeltä, lumelta ja kylmältä. Olemme ajaneet retken varusteita sisään kesän aikana. Pitkästä ja kuivasta hellejaksosta johtuen emme vielä ole päässeet testamaan vaatteiden kaikkia ominaisuuksia.
Jalkineiden suhteen teemme kompromissin. Noin 55 kilometrin taival on tarkoitus taittaa jo käytössä olevilla jalkineilla ja näin ehkäistä mahdolliset hiertymät ja jalkavaivat. Kahdella meistä tulee olemaan jalassa kumisaappaat, yhdellä nahkaiset varsikengät. Jari haaveilee käyttävänsä perinteisiä jalkarättejä ainakin osan matkasta. Saa nähdä, toteutuuko tuo haave.
Retken kantolaitteiksi otamme satulareput. Yksi repuista on löytynyt kirpputorilta. Siinä on alkuperäisen käyttäjän jäljiltä muutama vanha kangasmerkkikin. Reppu lienee 1960-luvulta, sillä tietääksemme kotimaisen valmistajan reppumallin valmistaminen on loppunut 1970-luvulla. Kahdella meillä on käytössä tuoreemmat satulareput.
Savotan satulareppu 339 on klassikkomalli 50-luvulta. Vain materiaalit ovat päivitetty ajan saatossa, mutta malli on pysynyt samana. Savottahan on suomalainen perheyritys, jonka juuret juontuvat 1950-luvulle. Yrityksen historiaan pääset tutustumaan täältä.
339 on enemmän kuin pelkkä reppu. Kokonsa ja kanto-ominaisuuksiensa puolesta satulareppu on jo kuin pieni rinkka. Siinä on tilava, helposti pakattava reppupussi ja kolme sivutaskua. Repun tilavuus on 55-65 litraa. Satularepun kantomukavuutta lisää teräksinen putkiranka. Repun olkaviilekkeet ovat tavallista leveämmät ja pehmustetut. Repun tukevuutta ja istuvuutta lisää pistosoljella varustettu rintaremmi. Katso video satularepun kantamisesta.
Olen kesän aikana ajanut sisään omaa satulareppuani mm. yön yli retkillä kansallispuistoihin. Repussa on ollut riittävästi tilaa ja mukana on kulkenut niin teltta, makuupussi ja -alusta, retkikeitin kuin varavaatteet ja muut tarvikkeet. Savotan 339 on tuntunut niin mukavalta, että uskon siitä tulevan vakikumppani myös 2-4 päivän retkille. Pidemmillä reissuilla luotan edelleen Savotan 906-klassikkoon.
Eräretkeily-kirjassaan Kullervo Kemppinen toteaa, että satulareppu sopii vain alle viikon mittaisille retkille. Satulareppuun ei hänen mielestään tule lastata enempää kuin 15-20 kiloa tavaraa, sillä ”painavamman repun alla kunnoltaan keskitasoinen henkilö läkähtyy nopeasti”. Reppujemme painoa emme vielä tiedä, mutta Hetta-Pallas -reitin kulkemiseen olemme varanneet 4-5 päivää. Reppuun pakkaamme varavaatteita ja ruokatarvikkeita. Makuupussin korvaamme repun läpän alle rullattavalla huovalla. Yöt on tarkoitus viettää jonkinlaisessa laavussa, jonka lopullista mallia emme vielä ole päättäneet.
Ruoka tehdään pääsääntöisesti tulilla pakeissa. Mukana on tietysti myös kahvi- ja paistinpannu. Metsäpalovaroitukseen olemme varautuneet ottamalla mukaan Optimus Nr 8 -klassikkokeittimen venäläisen kopion. Keittimen alkuperäinen malli on 80-vuoden takaa. Mukaan pakataan ryynejä, purkkilihaa, makaroonia, perunoita, kalakukkoja ja kananmunia. Ruokahommista lisää seuraavassa postauksessa, kunhan retkikunnan muonitusmestari Teijo saa retkimenun laadittua.
Retrovaellusta voit seurata Reppuretken Instagram- ja Facebook-tileillä.