Pyhä-päivän ratoksi
Kaupallisessa yhteistyössä Pyhä Igloosin kanssa.
Luonnossa liikkumisen muodot ja samalla myös vuokrattavien varusteiden kirjo ovat viime vuosien aikana monipuolistuneet hurjasti, niin kesällä kuin talvellakin. Vietin retkikaverini kanssa pitkän viikonlopun Pyhä-Luoston kansallistunturin maisemissa helmikuun alussa. Pyhä-triathloniini kuului lumikenkäilyä, karvapohjasuksilla hiihtelyä ja sähköläskärillä ajelua lumisissa maisemissa. Varusteet sain lainaksi Pelkosenniemen Pyhätunturilla sijaitsevasta Pyhä Igloosista.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa ensimmäistä kertaa vieraileva retkeilijä saattaa hieman yllättyä. Metsä- ja suomaiden keskeltä nousee yllättäen massiivinen tunturien ryhmä, joka tuntuu olevan väärässä paikassa. Maamme eteläisimmät suurtunturit kohoavat yli viidensadan metrin korkeuteen. Tunturijono on peräisin maailman vanhimmista vuoristoista, jotka syntyivät pari miljardia vuotta sitten. Tunturien kivissä voi edelleen nähdä muinaismeren aaltojen jälkiä.
Alueen erikoisuuksia ovat jyrkkänä nousevat tunturin rinteet ja niiden väliin jäävät jyrkät kurut, joista komein taitaa olla yli 200 metrin syvyinen Isokuru. Louhikot ja kivirakat korostavat maiseman karua jylhyyttä. Tuntureista korkeimpia ovat Noitatunturi (540 m) ja kansallispuiston Luoston pään Ukko-Luosto (514 m). Tunturien ympärillä on aarniometsää ja aapasoita. Myös maamme eteläisimmät tunturikoivikot tavataan Pyhä-Luostolla.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa on tarjolla monipuoliset reitit niin hiihtäjille, lumikenkäilijöille kuin pyöräilijöillekin. Laskettelurinteissä ja niiden ulkopuolella on hyvät olosuhteet lautailijoille ja muille laskettelijoille. Viralliset lumikenkäreitit ovat tamppautuneet tiiviiksi edellisen lumisateen jäljiltä ja niillä on joutuisaa kävellä lumikengillä. Ilmassa leijuvien lumikiteiden lävitse paistava kellertävä aurinko saa maiseman näyttämään hennolta akvarellimaalaukselta.
Pyhä-Luoston alueella on hoidettuja latuja noin 150 kilometriä, joista valaistuja noin neljäkymmentä kilometriä. Kansallispuiston hoidetut ladut soveltuvat sekä perinteiselle hiihtotyylille että luisteluhiihtoon. Latuverkoston varrella on myös latukahviloita. Latukarttoja jakavat niin alueen yrittäjät kuin luontokeskus Naavakin.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa merkittyjä lumikenkäilyreittejä on lähes neljäkymmentä kilometriä. Niiden pituudet vaihtelevat kahdeksasta kahteentoista kilometriin. Pyhän reitit lähtevät Luontokeskus Naavasta ja Luostolla Luostonportilta sekä rinteiden lähettyviltä. Lumikenkäily- ja talvipyöräilyreitit on merkitty talvireittikarttaan.
Pulssin saa helposti nousemaan ja hikeä pipoon, kun poikkeaa reitiltä sivuun ja lähtee taivaltamaan umpihankea. Lumi on vielä melko höttöistä ja lumikenkäkin uppoaa puolisen metriä. Talven edetessä ja suojajaksojen myötä lumen rakenne muuttuu ja se kantaa paremmin esimerkiksi pitkillä metsäsuksilla hiihtävää ja lumikenkäilijää. Keväthangilla aurinko sulattaa päivisin lumen pintaa, jota yöpakkaset jäädyttävät seuraavan päivän hankikannoksi. Kova pinta mahdollistaa usein jopa pyöräilyn aamupäivisin kovalla hangella.
Saavumme tauolle Isokurun kodalle ja kansallispuiston tunnuslintu kuukkeli lennähtää meitä tervehtimään, tai ehkäpä tarkistamaan ruokatarjoilun tilanteen. Käyn pilkkomassa puita ja teen kotaan tulet. Pakkasta on ulkona parikymmentä astetta ja sisällä kodassa muutama vähemmän, sillä tuli lämmittää hieman. Makkarat kypsyvät retkihalsterissa hissukseen ja termarin kuuma juoma kuksassa lämmittää käsiä. Ainoa harmituksen paikka on kodan penkkien alta tursuavat roskat. Tyhjiä makkarapaketteja, suklaakääreitä ja mehupurkkeja on tungettu metallinen tuhkaämpäri täytteen. Ja loput lattialle.
Kodan kuurankukkaisen ikkunan lävitse seuraan paikalle hiihtävää kaveria, joka yhdistää suksensa lumilaudaksi. Hän lähtee laskemaan rinnettä alas kohti Isokurua. Pehmeään ja koskemattomaan hankeen jää jälki, kun lautailija pujottelee puiden lomitse alas. Kurun pohjalla lauta jälleen halkaistaan ja suksien pohjaan kiinnitetään nousukarvat. Niiden avulla kiivetään ylös tunturin huipulle ja lähdetään kohti uusia laskuja. Pyhä taitaa olla vapaalaskijoiden suosiossa, sillä kodalle saapuu muitakin laskijoita.
Seuraavana päivänä pakkaamme reppuun eväät ja lähdemme karvapohjasuksilla kipuamaan kohti Kultakeron huippua. Laskettelusuksista poiketen, karvapohjasuksissa on kiinteä nousukarva. Se helpottaa ylöspäin kipuamista, mutta mahdollistaa myös suksen liukumisen ja rinteessä alas laskemisen. Tämän takia karvapohjasuksia usein kutsutaan liukulumikengiksi, vaikkei niillä oikeastaan ole mitään tekemistä lumikenkien kanssa.
Reitti Kultakeron huipulle vie muutaman lasketteluhissin ja -rinteen halki. Jatkamme loivasti tunturin rinnettä ylöspäin ja samalla tuuli voimistuu. Puut ovat kuorrutettu lumella ja kuuralla. Hiihdän kynttiläkuusen alle ja kurkistan kuuraisten oksien välistä kuin menninkäinen konsanaan. Lumisateen ja sumun takia maisema ei avaudu yhtä upeasti kuin kirkkaalla kelillä, mutta silti se tekee vaikutuksen.
Pyhätunturin kerot ovat myös lumivyöryriskin aluetta. Reittien varrella näkeekin keltaisia varoitusmerkkejä. Lumivyöryt ovat Suomessa melko harvinaisia, mutta niitä tapahtuu vuosittain. Useimmiten lumivyöry tapahtuu ihmisen toiminnan seurauksena. Talvella 2021 olosuhteet olivat vyöryille suotuisia ja Pyhä-Luoston alueellakin niitä tapahtui lähes parikymmentä. Varoituksiin tulee suhtautua vakavuudella. Metsähallituksen sivulta voit lukea, kuinka välttää lumivyöryjä.
Metsärajan yläpuolella jatkamme hiihtämistä suoraan vastatuuleen. Suksien pohjassa olevat karvat tekevät rinteeseen noususta suorastaan helppoa. Keron huipulle päästyämme saamme tuta tuulen sen koko voimakkuudellaan. Onneksi huipulla on taukotupa, jonka suojaan pääsemme tuulelta lämmittelemään. Keroa ympäröivä maisema peittyy valkoisen verhon taakse.
Lyhyen evästauon jälkeen lähdemme paluumatkalle. Hiihtotaidoiltaan varmempi retkeilijä lähtisi tuvalta suorinta tietä alas kohti lähtöpistettä. Kokeilemme laskemista rinteessä, missä tuuli on kinostanut lunta. Kinosten muotoa on vaikea hahmottaa tuulessa ja tuiskussa. Tuloksena onkin melko säännöllisin välein tapahtuvia kaatumisia ja päätämme palata pidempää, joskin turvallisempaa reittiä takaisin.
Pyhä-triahtlon huipentuu sähköavusteisella läskipyörällä tehtävään kierrokseen Pyhätunturin ympäristössä. Läskipyörä on mainio väline tutustua luonnon lisäksi myös ympäröivän alueeseen. Matka taittuu ripeästi ja pyörän satulassa ehtii nähdä huomattavasti enemmän kuin kävellen. Alueen nähtävyydet ja palvelut tulevat tutuksi. Sähköavusteisuus keventää ajoa nousuissa ja raskaalla kelillä, kuten löysällä lumella.
Pyhä Igloosin uutukaiset Helkama-pyörät rullaavat mukavasti auratulla tiellä. Yöllä on satanut parikymmentä senttiä uutta lunta, mutta reittihuolto on ehtinyt jo hyvissä ajoin aamulla käydä lanaamassa pyöräreititkin. Reaaliaikaisen reittien huoltotilanteen voi tarkastaa verkosta.
Pyhä-Luoston kansallispuistossa ja sen ympäristössä huollettuja talvipyöräilyreittejä on reilu neljäkymmentä kilometriä. Reitit mukailevat osin kesäreittejä, osin kevyenliikenteen väyliä ja maanteitä. Talvipyöräilyreiteillä saa myös kävellä ja lumikenkäillä.
Talvisaikaan pyöräily on sallittu muualla paitsi huolletuilla hiihtoladuilla, moottorikelkkaurilla ja rajoitusvyöhykkeillä. Viikolla kahdeksan avattava Pyhän erämaareitti on reilun 30 kilometrin mittainen. Pyhätunturin viiden huipun ympäri kulkeva reitti kulkee puolet matkasta hiihtoladun keskiosassa. Reitillä saa liikkua suksien lisäksi vain talvipyöräillen. Pyörällä saa ajaa vain latujen keskellä, niin sanotulla luistelubaanalla.
Nyt aamupäivällä reitit ovat lanaamisen jälkeen vielä melko pehmeitä ja ajoittain saa ajella kieli keskellä suuta. Varovaisuudesta huolimatta polun viereinen hanki kutsuu muutaman kerran ja upeita lumikuorrutteisia puita tulee ihailtua sammakkoperspektiivistä. Yön lumisateen jälkeen metsä on kaunis, lähes satumainen.
Tunturiaavalla käymme kääntymässä. Tuuli on hieman tuiskuttanut reittiä umpeen, ja toteamme polkemisen käyvän hieman liian työlääksi. Suolta suuntaamme jälleen kohti Isokurun kotaa, josta näyttää tulevan vakiopaikka retkieväiden nauttimiseen. Perinteisen kuuman juoman seuraksi nautimme päivänsankarin nimikkotortut, sillä helmikuun alussa vietetään Runebergin päivää.
Tauolta lähtiessä auttelen retkeilijää, jolla on ongelmia karvapohjasuksien siteiden kanssa. Yhdessä tuumin saamme sukset kuntoon ja jatkamme retkiämme tahoillemme, hän suksin ja me pyöräillen. Jätämme lähitunturille suunnitellun nousun väliin suhmuraisen sään takia. Kirkkaalla kelillä Soutajan huipulta olisi ollut komea näkymä Pyhätunturin suuntaan.
Palautamme sähköläskit takaisin Pyhä Igloosin varustevuokraamoon ja lähdemme kipuamaan Pyhän rinteellä sijaitsevaa ravintolaa. Pyhä-triathlon on mahdollistanut monipuolisen tutustumisen Pyhän maisemiin ja talvisesta tunturiluonnosta nauttimisen. Palkitsen itseni kuumalla juomalla ja katson, kuinka ikkunan takana avautuva maisema kääriytyy siniseen hetkeen.