Opastetulla retkellä Leivonmäen kansallispuistossa

Yhä useampi luonnossa liikkumisesta kiinnostunut lähtee oppaan mukana kansallispuistoon. Ammattitaitoisesti ja turvallisesti toteutettu retki sopii varsinkin aloittelevalle retkeilijälle. Opastetulla retkellä ja sopivilla välineillä saa enemmän irti kohteesta, sen luonnosta ja historiasta.

Keskisuomalaiset eräoppaat Sanna Eskelinen ja Hanna Junkala vievät asiakkaansa useimmiten Leivonmäen ja Salamajärven kansallispuistoihin. Tällä kertaa he odottavat Leivonmäellä viedäkseen asiakasryhmän reilun kolmen tunnin lumikenkäretkelle. Kohteena on kansallispuiston eteläosassa sijaitseva Kirveslammen maasto.

Osa meistä retkeilijöistä kulkee mieluummin omia polkujaan, osa hakee elämyksiä ja kokemusta opastetuilta retkiltä. Aloittelevalle retkeilijälle hyvä tapa kehittää omaa osaamistaan on osallistua opastetulle retkelle. Ammattitaitoisen oppaan johdolla toteutettu retki on turvallinen ja etukäteen suunniteltu kokonaisuus, josta saat enemmän irti kuin omatoimiretkeltä.

Järjestetty luontoretki on myös mainio tapa tutustua uuteen kohteeseen tai tapaan liikkua luonnossa. Oppaasi on ennalta selvittänyt retkikohteen olosuhteet, hankkinut tarvittavat välineet ja suunnitellut sinulle sopivan retkikokonaisuuden reitteineen ja taukopaikkoineen. Olet siis ulkoistanut hänelle kaiken ennakkovalmistelun ja pääset niin sanotusti valmiiseen pöytään.

Joskus voi käydä niinkin, että luonnossa liikkumisen into lopahtaa vääriin välineisiin tai vääränlaiseen tai liian haastavaan kohteen ja reitin valintaan. Opastetulla retkellä pyritään välttämään nämä sudenkuopat ja tarjoamaan asiakkaalle mahdollisuus positiiviseen luontokokemukseen kuitenkin riittävällä haasteella.

– On tärkeää, ettei haukata liian isoa palaa kerralla. Mieluummin aloitetaan lyhyellä reitillä ja sitten omien fyysisten kykyjen mukaan voidaan jatkossa valita pitempiäkin reittejä. Lyhyellä reitillä näkee, millaista liikkuminen lumikengillä on ja että se on huomattavasti rankempaa kuin tasamaalla ilman hankea kulkeminen, erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen vinkkaa.

Eskelinen kertoo, että myös opas saa itselleen paljon retkistä. – On mahtavaa nähdä, kuinka asiakkaat viihtyvät luonnossa ja saan näistä hetkistä itsellenikin paljon hyvää oloa ja mieltä. Asiakkailta saatu positiivinen palaute auttaa häntäkin jaksamaan ja innostaa uusien retkien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Opaspalveluiden saatavuutta voi hieman hankaloittaa yksittäisten oppaiden yhteystietojen hajanaisuus. Kansallispuistojen osalta yhteistyöyrittäjien tiedot löytyvät puistokohtaisesti koottuna luontoon.fi-sivustolta, mutta muuten yksittäisten toimijoiden tietoja ei ole koottu yksiin kansiin.

Joutsan kunnassa, keskisessä Suomessa sijaitseva Leivonmäen kansallispuisto on Sanna Eskelisen suosikki siksi, että se on kuin Keski-Suomen luonto pienoiskoossa. – Täällä on erämaista maisemaa metsistä soihin, järviin, kuohuviin koskiin ja upeisiin harjuihin. Leivonmäki soveltuu ympärivuotiseen retkeilyyn ja täältä löytyy myös esteetön reitti, minkä pystyy kulkemaan pyörätuolilla avustajan kanssa, hän kertoo.

Korona-aika näkyy luontomatkailussa, missä myös mennään terveysturvallisuus edellä. Tämä tarkoittaa muun muassa pienempiä ryhmäkokoja, asiakkaiden ennakko-ohjeistamista sekä ohjaamista retken aikana. Eräoppaat Eskelinen ja Junkala ottavat asiakkaat vastaan Kirveslammen kierroksen pysäköintialueella ja kertovat tulevasta retkestä.

Osallistujat ovat saaneet ennakkokirjeessä ohjeet saapumisesta ja tarvittavista henkilökohtaisista varusteista. Vaatetuksen tulee sopia talviulkoiluun, mutta ei kuitenkaan olla liian lämmintä, sillä liikkuessa tulee aina kuuma. Kerrospukeutuminen toimii lumikenkäretkilläkin. Reppuun pakataan mukaan lämmintä vaatetta ja retkieväät taukoa varten. Sanna Eskelisen mukaan lumikenkäretken tärkein varuste on riittävän tukevat kengät. Niissä on nilkkaa tukeva varsi ja ovat mielellään myös kosteuden pitävät.

Oppaat esittelevät asiakkaille mukana olevat lumikengät. Ne ovat yleiskäyttöön sopivat kengät, jotka soveltuvat myös mäkiseen maastoon. Malli soveltuu hyvin aloittelijoille ja myös aktiivisille harrastajille. Käytössä olevan siteen ansiosta lumikenkä sopii lähes kaikkiin kenkiin ja säätövaraa on sekä etu- että takasiteessä.

Sanna Eskelinen kertoo, että lumikengän tarkoitus on, että se kantaa kulkijaa hangella. Se tuo jalan alle lisää pinta-alaa. – Normikengällä tuolla hangessa ei pääsisi juuri mihinkään, vaan uppoaisi ainakin polvia myöten. Toiset tykkäävät kulkea suksisauvoja hyväksi käyttäen ja toiset ilman tukea. Toki upottavassa lumessa voi saada paremmin tukea esimerkiksi jyrkässä rinteessä ylös tai alas mennessä, hän huomauttaa. Lumisessa maastossa sauvan porkan on hyvä olla mahdollisimman iso.

Eräoppaat ohjeistavat lumikenkien käyttämisessä ja varmistavat, että jokaisen osallistujan siteet on säädetty sopiviksi ja asianmukaisesti kiinnitetty. Osa ryhmäläisistä on ensikertalaisia, osalla on hieman kokemusta. Muutamilla osallistujilla on jopa omat lumikengät. Varusteiden säädön jälkeen lähdetään Kirveslammen rengasreitille. Kangasmetsän varjoista laskeudutaan aurinkoiselle suolle jonossa, jonka kärjessä on Eskelinen ja perässä Junkala.

Kirveslammen kierros suositellaan kuljettavaksi vastapäivään. Vajaan parin kilometrin mittaisen reitin puolivälissä on luontotorni. Pilvettömältä taivaalta paistava aurinko hellii kulkijoita. Pienoinen tuulenvire virkistää mukavasti, mutta keho pysyy lämpimänä liikkuessa. Kulku-uralla lumikenkä kantaa hyvin. Viereisessä umpisessa on lunta noin 60 senttiä, mutta ohuesta jääkannesta huolimatta lumikenkä uppoaa sinne.

Kirveslammen reitti kiemurtelee kitukasvuisten suomäntyjen välissä. Jonossa kulkevat lumikenkäilijät ohittavat hangesta törröttävän, vuosikymmeniä sitten katkenneen kelon harmaan ja onton kannon. Pienen lammen rannalla sijaitseva luontotorni tulee näkyviin. Kesällä lammella riittäisi elämää, nyt sen jääkannesta heijastuu vain kirkas kevätaurinko.

Pidämme tauon luontotornilla ja osa kiipeää ylös ihastelemaan maisemia. Oppaat muistuttavat retkeläisiä pukemaan tauolla lämmintä vaatetta päälle, napostelemaan ja juomaan nestettä. Energiaa pitää olla riittävästi, sillä sitä kuluu lumessa liikkuessa. Yksi lumikenkäilijöistä nauttii kevätauringon lämmöstä silmät kiinni ja toteaa, että voisi jäädä suolle vaikka kuinka pitkäksi aikaa. – Tuntuu, kuin olisi lomalla, kommentoi joku osallistujista.

Lumikengät ovat mainio keino luonnossa liikkumiseen. Niillä voi kulkea umpihangessa rauhallisesti luontoa tarkkaillen mutta myös vauhdikkaasti kunnon sykkeellä. – Lumikenkäilyssä on parasta, että niillä pääsee talvella helpommin sellaisiin paikkoihin, mihin normaalisti ei pääse. On tosi vapauttavaa olla keskellä luontoa, ihan yksikseen luonnon rauhassa, eräs osallistuja kertoo innostuneena.

Matka jatkuu ja oppaat pitävät huolen, että kaikki osallistujat ovat mukana. Suolta ryhmä nousee takaisin mäntykankaalle ja jatkaa kohti Harjujärven rantaa. Siellä odottaa puolikota, jossa päästään tulille ja nauttimaan retkieväitä. Sulan maan aikaan kota on myös liikuntaesteisten saavutettavissa.

Retkeilyn ja luonnossa liikkumisen suosion kasvu näkyy myös Harjujärven kodalla, ja tulentekopaikan polttopuut ovat lähes loppu. Oppaat ovat varautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan omat polttopuut. Nuotion ritilä täyttyy makkaroista ja paahdettavista leivistä. Evästauon aikana oppaat kertovat retkietiketistä, roskattomasta retkeilystä ja kansallispuistojen huollosta.

– Tämä on ollut tosi kiva reissu, aivan mahtava keli ja hyvää seuraa. Ei voisi olla parempaa tapaa viettää tällaista aurinkoista talvipäivää, summaa osallistuja opastetun lumikenkäretken saldon.