Partiotroolarilla Selkämeren kansallispuistoon

Merellä sijaitseviin kansallispuistoihin pääseminen ilman omaa venettä vaatii hieman vaivaa. Tällä kertaa hyppäsin partiolippukunta Uudenkaupungin Merihaiden vanhan troolarin kyytiin ja lähdin Selkämeren kansallispuistoon. Laiva oli lastattu Lounais-Suomen Partiopiirin aikuispartiolaisilla. Päiväretkellä Katanpään entiselle linnakesaarelle nautittiin alkukesän upeasta päivästä merellä ja tutustuttiin saaren upeaan meriluontoon sekä mielenkiintoiseen sota- ja vankihistoriaan.

Pohjanmertakin kyntänyt troolari m/s Krista on meripartiolaisten koulutusalus. Laiva on rakennettu Saksassa jo vuonna 1950, mutta ikäneito vaikuttaa olevan oikein hyvässä kunnossa. Alus hankittiin Uudenkaupungin Merihaille vuonna 1972. Puolen vuosisadan aikana useat partiosukupolvet ovat saaneet veneilyoppia ja -kokemusta lähes parikymmentä metriä pitkällä aluksella.

Troolarin tammikylkien sisältä, kannen alta löytyy majoitustilat lähes kolmellekymmenelle henkilölle ja tietenkin myös sauna. Mikä olisikaan mukavampaa kuin pulahtaa keskellä kesäistä ulappaa saunasta uimaan? Tällä kertaa tyydymme viettämään aikaamme aluksen kannella saaristoluontoa seuraillen. Loikoilemme kannella pienissä porukoissa ja aurinko lämmittää sen verran, että pitää vähentää vaatetusta. Sääennuste on mennyt mukavalla tavalla hieman pieleen. Keli on tyynempi ja lämpimämpi kuin oli luvattu.

Laiva lipuu lähes tyynen meren halki. Kippari Miika Söderströmin ja miehistön luotsaama alus vie meitä Uudestakaupungista lounaaseen. Kesä on myöhässä ja laivan ylitse suuntaa useampi lintuaura kohti pohjoista. Merimetsokanta on runsastunut myös Selkämerellä ja ihmettelemme eteemme aukeavaa karua näkymää. Sadat merimetsot istuvat pystyyn kuolleiden puiden oksilla ja saaren maa- ja kalliopinta on valkoisenaan lintujen ulosteesta. Näky on kuin kauhuelokuvasta.

Katanpään sataman laiturilla retkijoukon ottaa vastaan saaren isäntä Jukka Grönblom. Hänellä on alkamassa jo yhdeksäs vuosi yrittäjänä entisellä linnakesaarella. Saaren palvelut avautuvat veneilijöille pääsiäisenä ja puolen vuoden kausi paketoidaan lokakuussa. Katanpään saareen on oman veneen lisäksi mahdollisuus saapua järjestetyillä risteilyillä ja taksiveneellä Kustavista.

Sieltä merimatkaa tulee tunnin verran.

Grönblom vie meidät kierrokselle eri puolille saarta. Häneltä saamme mainion katsauksen saaren historiaan ja nykyisyyteen. Saaren isännän tyyli esitellä saarta ja kertoa sen tarinoita on lennokas, viihdyttävä ja mukaan mahtuu huumoriakin. Jos vierailet saarella, suosittelen vahvasti osallistumaan opastetulle kierrokselle.

Katanpää on kulttuurihistoriallisesti arvokas, entinen vankien ja varusmiesten saari. Saaren sijainti oli strategisesti merkittävä, sillä sieltä pystyttiin valvomaan kaikkia Saaristomeren halki kulkevia rannikkoväyliä. Katanpää toimi tsaarinajan sotasatamana ja linnake oli pohjoisin osa Itämeren suurinta linnoitusketjua. Lue lisää saaren historiasta. Vanhoja valokuvia ja kiinnostavia tarinoita löytyy myös Katanpään Facebook-sivulta.

Saaressa sijaitsevat linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla ja niillä on liikuttava varoen, niin kävijän oman turvallisuuden kuin linnoitusten säilymisen vuoksi. Saarella on muutama kilometri mukulakivistä tehtyä tykkitietä. Aasiasta tuodut vangit ovat tehneet kiveykset 1900-luvun alkupuolella. Samalta aikakaudelta taitavat olla Örön linnakesaaren mukulakivitiet Saaristomeren kansallispuistossa. Kivet ovat olennainen osa Katanpään historiaa, sillä 1930-luvulla suomalaiset vangit louhivat saaressa katukiviä, joita vietiin eri puolille Eurooppaa.

Puolustusvoimien alokaskoulutus alkoi Katanpään linnakkeella 1950-luvulla, mutta jäi lopulta melko vähäiseksi ja saari jatkoi vartiolinnakkeena. Rannikkotykistön poistuttua saarelta siitä tuli avoin vierailukohde ja Selkämeren kansallispuiston eteläisin käyntikohde. Linnakesaarten ja majakoiden täplittämä kansallispuisto venyy yli 150 kilometrin pituiseksi nauhaksi kahdeksan kunnan alueelle, aina Merikarvialta Kustaviin saakka. Katanpään suosio on kasvanut tasaisesti ja vuonna 2021 sinne tehtiin noin 13 000 vierailua.

Saaressa toimii kesäkahvila ja tarjolla on myös sisämajoitusta, jos haluaa yöpyä muualla kuin omassa teltassa. Katanpäässä on myös kaksi noin kilometrin pituista merkittyä reittiä, Rantareitti ja Muinaishautakierros. Niin kutsutun Patteripolun varrella on myös näkötorni. Sieltä aukeaa upeat näköalat ympäröivälle merialueelle.

Katanpään kiinteistöjä kunnostetaan vastamaan entistä paremmin kasvavaa matkailukysyntää. Yksi mielenkiintoisimmista kunnostuskohteista on saaren puinen vesitorni. Saaren isäntä Grönblomin mukaan se on ainoa tsaarin aikainen puinen vesitorni, joka on edelleen pystyssä. Saaren vesihuolto on nykyään järjestetty toisin, ja vesitornista on tulossa uniikki majoituskohde.

Metsähallitus vastaa Katanpään luonnonhoidosta ja saarella on kunnostettu perinneympäristöjä. Kunnostusraivauksella, puun poistoilla ja laidunnuksella saadaan niityistä ja hakamaista valoisampia ympäristöjä. Tämä auttaa niillä eläviä uhanalaisia lajeja. Perinneympäristön hoitoon voit sinäkin osallistua. Se onnistuu esimerkiksi Metsähallituksen ja luonnonsuojelujärjestöjen, kuten WWF:n ja Suomen luonnonsuojeluliiton talkooleireillä.

Saarikierroksen päätyttyä retkeläiset hajaantuvat eri puolelle Katanpäätä. Osa etsii silokallion koloista tuulensuojaisen paikan retkieväitä varten. Joku lähtee etsimään saarelle piilotettuja geokätköjä ja napsii suuhunsa kirpeitä käenkaalin lehtiä entisen juoksuhaudan pohjalta. Paljasvarpaiset merenneidot nauttivat kivellään eteen aukeavasta aavasta merestä ja auringonpaisteesta. Herkuttelijoille tarttuu saaren kahvilasta mukaan jättikokoinen korvapuusti juuri ennen alukseen nousemista.

Retken johtajat Erja Valkama ja Marika Keiras laskevat laiturilla m/s Kristaan nousevat retkeläiset. Muutaman laskukerran jälkeen saadaan sopiva määrä mantereelle palaavia ja kippari suuntaa merelle, takaisin kohti Uuttakaupunkia. Troolarin laidan suojaan on mukava istahtaa ja päivä merellä vaatii veronsa. Osa meistä näyttää nauttivan paluumatkasta silmät kiinni.

Ennen satamaan saapumista ehdin vielä jutustella Lounais-Suomen Partiopiirin aikuis- ja luottisryhmän puheenjohtajan Lea Laaksosen kanssa. Retki Katanpään linnakesaarelle on yksi esimerkki aikuispartiolaisille suunnatuista omista tapahtumista. Toimintavuoden aikana järjestetään yleensä neljästä kuuteen aikuisten tapahtumaa, esimerkiksi iltapurjehduksia, sieni-, villiyrtti- ja linturetkiä, suunnistuskursseja sekä päivävaelluksia. Tapahtumissa on retkeilty myös hieman erikoisemmilla tavoilla, kuten resiinoilla rautatiekiskoja pitkin tai suomenhevosten selässä metsäpoluilla.

Lounais-Suomen Partiopiirin lippukunnissa on maan muita partiopiirejä aikaisemmin ja selkeämmin lähdetty panostamaan aikuisille suunnattuun partiotoimintaan. Joissakin piirin lippukunnissa toiminta on kestänyt jo toistakymmentä vuotta, aikuisvartioita kokoontuu piirin alueella jo lähemmäs parikymmentä ja mukana toiminnassa on arviolta parisensataa aikuista. Muissa partiopiireissä toiminta on selkeästi vasta aktivoitumassa ja Suomen Partiolaisiinkin vasta perustettiin aikuisverkosto.

Laaksonen kertoo, että osalla aikuistoimintaan tulijoista on partiotaustaa, mutta harrastus on joskus jäänyt syystä tai toisesta tauolle. Usein toimintaan aktivoidutaan uudelleen, kun omat lapset aloittavat partiossa. Toiminnassa on mukana myös heitä, jotka ovat liittyneet mukaan partiotoimintaan vasta aikuisiällä.

Lea Laaksosen mukaan aikuisille suunnatuista retkistä ja tapahtumista saatu palaute on lähes pelkästään positiivista. Osallistujat pääsevät viettämään aikaa vertaisryhmässä, tapaamaan toisiaan ja nauttimaan vain heille räätälöidyistä aktiviteeteistä. On todettava, että konsepti on toimiva, kun seuraan koulutusalus m/s Kristalta laiturille purkautuvaa porukkaa. Silminnähden tyytyväisiä ja iloisia retkeläisiä, jotka lähtiessään kiittelevät miehistöä ja tapahtuman järjestäjiä. Päivä merellä aurinkoisessa säässä, sopivasti ohjelmaa ja herkuttelua sekä mukavaa seuraa tekee meille kaikille hyvää.