Örö - Saaristomeren helmi
Saaristomeren kansallispuiston helmi Örö hemmotteli retkeläisiä kesäisillä keleillä toukokuun puolivälissä. Kahden päivän aikana ehdimme tutustua entiseen linnakesaareen kävellen ja polkupyörillä. Telttayöpymiseen toi lisää tunnelmaa saarella päivällä tehty susihavainto.
Pärnäisten ja Kasnäsin satamista pääsee Saaristomeren kansallispuiston suosituimpiin saariin. Näitä ovat muun muassa soraharjun muodostaman Jurmon lisäksi Utön majakkasaari ja Puolustusvoimien entinen linnakesaari Örö. Myös kansallispuiston yhteistyöyrittäjät järjestävät venekuljetuksia ja risteilyjä Saaristomeren saariin.
Tällä kertaa siirrymme Öröön Wilson Charterin ms Idunilla. Aurinkoinen sää saa matkustajat siirtymään aluksen avokansille. Osa kaivaa repuistaan aurinkorasvaa, toiset kiikareita. Paatuneimmat lintuharrastajat päivystävät kannella koko tunnin kestävän matkan ja monenlaisia vesilintuja näkyykin lähes tyynellä merellä.
Ennen opastetulle retkelle lähtöä käymme lounaalla. Örön ravintolana toimii linnakesaaren varuskunnan entinen ruokala. Ravintola 12” täyttyy ruokailijoista, mutta noutolinjasto toimii hyvin, eikä jonoja juurikaan synny. Kohta alkavana kesäseonkina Örön ravintolatarjontaa täydentävät satamassa olevat Bistro ja Bistron grilli.
Tämän kertaisella vierailulla keskitymme Örön luontoon ja kulttuurihistoriaan. Puolustusvoimissa uransa tehneen Erkki Kallion johdolla lähdemme retkelle Örön pohjoisosaan. Sotahistorian lisäksi hänellä on laajat tiedot linnuista ja kasveista. Reilu 5,5 kilometrin mittainen 120 mm kierros vie läpi rantaniittyjen, vanhojen metsien ja avoimen länsirannan.
Punaisella merkitty reitti seurailee saaren rantaviivaa ja välillä pujahtaa metsään.
Valo keväisessä metsässä on omalla tavallaan maaginen ja raaka. Puiden lehdet eivät vielä ole täysikokoisia ja runkojen varjot piirtyvät terävinä maahan. Vilvoittavaa tuulta saadaan, kun nousemme kalliolla sijaitsevalle näköalapaikalle. Joku havaitsee ristisorsia viereisessä lahden pohjukassa.
Saaren pohjoisosan länsirannalle ovat tyypillisiä kedot ja nummet. Rannalta jatkamme reittiä etelään muun muassa entisen ampumaradan halki. Hieman ennen paluuta lähtöpaikkaan saamme ihailla harvinaista kasvia. Lännenkylmänkukka kasvaa muutamien kasvien ryppäinä. Ahokylmänkukkaa tavataan saaren eteläpään kallioiden keskellä.
Nykyään Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva Örö on arvokas luontokohde ja eräs Etelä-Suomen tärkeimmistä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien keskittymistä. Örön luonto on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka pitää sisällään uhanalaisia kasvi- ja perhoslajeja sekä luontotyyppejä. Saarelle tyypillisiä elinympäristöjä ovat esimerkiksi avoimet paahdekedot ja rantaniityt. Niillä viihtyvät useat harvinaiset kasvi- ja perhoslajit.
Perinnemaisemia pidetään avoimena laiduntamalla. Kesäisin siitä vastaavat lampaat ja karja. Nyt niistä muistuttavat kuivat lantakasat ja avonaiset veräjät. Sieltä täältä maisemasta osuu silmiin myös mustia palaneita maalaikkuja, jotka ovat jälkiä Metsähallituksen tekemistä kulotuksista. Tulenteko Örössä on meiltä vierailijoilta kokonaan kielletty.
Illan aikana Örön telttailualueelle nousee kymmenkunta telttaa ja riippumattoa.
Örössä on monipuolinen majoitustarjonta hostellista hotelliin ja paritaloista mökkeihin. Petipaikkoja löytyy noin 150 hengelle. Me haluamme kuitenkin nauttia telttailusta keväisessä saaristoluonnossa ja pystytämme majoitteemme entisen sotilaskodin edessä olevalle metsäaukeamalle. Illan mittaan alueelle nousee kymmenkunta telttaa ja riippumattoa.
Majoitushommien jälkeen on päivällisen aika. Osa retkeläisistä nauttii saaren ravintolassa herkkuaterian, mikä sisältää Örössä ammuttua kaurista. Me kaivamme esiin Trangian ja siihen grillimuuntimen. Örön grillimenu sisältää kasvisvartaita, lihapullia, halloumijuustoa ja valkosipulipatonkia.
Loppuilta sujuu saunoen, uiden ja kevätillasta nauttien. Paikallista luontoa ja historiaa käsittelevä leikkimielinen visailu herättää tunteita ennen makuupussiin kömpimistä. Mielessä käy myös saaren henkilökunnan viesti mahdolliseen susihavaintoon liittyen. Ruoka-aineita ei jätetä telttojen läheisyyteen.
Yölämpötila oli noin kymmenen asteen tietämillä ja makuupussissa ajoittain hieman liian lämmintä. Siitä huolimatta uni maittoi ja aamupalalle nousimme vasta kahdeksan jälkeen. Paitsi tietty lintumiehet, jotka olivat liikkeellä jo neljän jälkeen auringon noustessa.
Perus puuro oli tällä kertaa korvattu tonnikalaa ja sipulia sisältävillä munakaskupeilla. Ne paistettiin Trangian kaasupolttimen päälle laitettavalla Omnian retkiuunilla. Maistuvat munakaskupit saivat seurakseen paahdettuja karjalanpiirakoita ja kahvipavuista jauhettua kahvia.
Aamupalan jälkeen oli aika suunnata kohti saaren eteläkärkeä ja siellä sijaitsevaa 6” eli kuuden tuuman kasarmia. Kuuden tuuman kierroksen pituus on viitisen kilometriä ja se on saaren eteläinen reitti. Tällä kertaa pysymme saarta halkovilla teillä, sillä vuokrasimme pyörät. Tarakalle kiinnitettiin lounaseväät sisältävä kylmäkassi.
Polkupyörä on mitä mainioin kulkuväline Örön saaressa. Varsinkin jos haluaa päivän, parin aikana tutustua mahdollisimman kattavasti koko saareen. Oman pyörän tuonti saarelle onnistuu maksua vastaan, mutta kätevintä on vuokrata pyörä saaresta.
Tuumat kertovat tykkien ja kanuunojen kaliibereista sekä rannikkopuolustuksen tarinaa tsaarin ajoilta nykypäivään. Satakunta vuotta yleisöltä suljettuna ollut saari on avattu yleisölle, mutta Puolustusvoimat on edelleen läsnä saarella. Retkeilijän on hyvä huomioida, että joka paikkaan saarella ei ole pääsyä.
Kuten monella muullakin Suomen rannikon linnakesaarella, niin myös Örössä on nähtävissä suomalaisten lisäksi venäläisiä historian kerrostumia. Venäläiset aloittivat saaren varustamisen 1910-luvulla ja suomalaiset jatkoivat sitä itsenäisyyden saatuaan.
Aivan eteläisinpään saaren kärkeen pääsee riippusiltaa pitkin. Merkityllä reitillä on hyvä pysyä paitsi turvallisuuden, myös ympäristön kulumisen ehkäisemiseksi. Alueella on myös harvinaisia kasveja, joita halutaan suojella. Kirkkaalla säällä Örön eteläkärjestä pystyy erottamaan ulkomerellä sijaitsevan Bengtskärin majakan.
Matkamme jatkuu eteläkärjestä Pitkä ikävä -mukulakivitietä pitkin takaisin kohti saaren keskiosaa. Mukulakivitie on kestänyt hyvin vuosisadan kulutuksen ja rasituksen. Sen rakentamiseen on käytetty aasialaista työvoimaa 1910-luvulla. Pitkä ikävä halkaisee saaren koko pituudelta, lounas-koillinen -suunnassa.
Poikkeamme kivetyltä tieltä rannalle ja levitämme viltin. Grillaamme Trangialla makkarat ja paahdamme leivät. Lautan lähtö lähenee, mutta vielä on aikaa kiehauttaa lähtökahvit. Tuuli puhaltaa viilentävästi ja katse hakeutuu edessä aukeavalle, kimmeltävälle ulapalle.
Örön linnakesaari
Saaristomeren kansallispuiston helmi Örö avautui yleisölle vuonna 2015, kun armeijan satavuotinen toiminta saarella päättyi. Puolustusvoimien toiminta rajoitti saareen pääsyä ja samalla suojasi luontoa kulumiselta. Armeijan toiminta on myös estänyt umpeenkasvua ja saarelta löytyy useita harvinaisia luontotyyppejä. Näitä ovat muun muassa paahdenummet ja hiekkarannat.
Metsähallituksen luontopalvelut vastaa Örön retkeilyreittien ja rakenteiden huollosta. Luontopalvelut onkin tehnyt viime vuosina ison työn, jotta retkeilijät voivat turvallisesti tutustua entisen sotilassaaren luontoon ja kulttuurihistoriaan. Reittimerkinnät ovat kunnossa ja opastetauluissa jaetaan tietoa saaren luonnosta ja historiasta.
Saaristomeren kansallispuistossa on monenlaisia luontopolkuja, joiden avulla pääsee tutustumaan perinnemaisemiin, saaristoluontoon ja jopa vedenalaiseen luontoon. Örön linnakesaarella ovat kansallispuiston pisimmät luontopolut, joiden varrella voi tutustua tykkiasemiin, kasarmialueisiin ja puolustusasemiin. Molempien reittien pituus on noin viisi kilometriä. Kuuden tuuman kierros on saaren eteläinen reitti ja kahdentoista tuuman kierros vie pohjoiseen.
Saaristomeren kansallispuistossa on sallittua liikkuminen jalan, hiihtäen ja veneellä mahdollisia rajoituksia lukuun ottamatta. Osassa saarista on maihinnousukielto huhtikuusta heinäkuuhun lintujen pesinnän turvaamiseksi. Rajoitusalueet voi tarkistaa kansallispuiston verkkosivulta.