Upeita luontokohteita Aurajoen matkailutiellä

Aurajokilaakso on yksi maamme kauneimmista kansallismaisemista. Se on syntynyt Oripäästä alkunsa saavan ja Turussa Saaristomereen laskevan Aurajoen varrelle. Aurajoentien matkailutie seurailee joen länsirantaa ja tarjoaa upeaa luontoa, kiehtovaa kulttuurimaisemaa ja mielenkiintoisia vierailukohteita. Pistäydyimme parin päivän aikana muutamissa kohteissa Liedossa, Aurassa, Pöytyällä ja Oripäässä. Moni kiinnostava kohde jäi tällä kertaa käymättä, mutta matkailutien varrella nähtävää ja koettavaa riittää useammalle päivälle - ympäri vuoden.

Kaupallinen yhteistyö Aurajoentien matkailutien kanssa.

Aurajoen matkailutie (tie 222) seurailee historiallista keskiaikaista tielinjaa, joka saa alkunsa Turun keskustasta. Jo 1400-luvulla tietä pitkin on kuljettu Porin suuntaan ja se on ollut osa Pohjanmaalle vievää postireittiä. Varkaantieksi ja Turuntieksi kutsuttu reitti oli aikanaan Hämeen Härkätien ohella toinen eteläisen Suomen tärkeistä valtaväylistä.

Maarian kirkolta Turusta tie jatkaa kohti Oripäässä sijaitsevia Aurajoen alkulähteitä. Sinne kertyy kirkolta matkaa noin 55 kilometriä. Suurin osa tien nykyisistä käyttäjistä kulkee autoilla, mutta Aurajoen matkailutie sopii mainiosti myös polku- tai moottoripyörällä kuljettavaksi. 

Liedon Nautelankoski

Valitsemme matkailutien ensimmäiseksi pysähdyskohteeksi Nautelankosken ympäristöineen. Alkumatkan matkailutie kulkee hieman kauempana Aurajoesta, mutta Nautelan kohdalla tie ja joki jälleen kohtaavat. Nautelankoski kuuluu Liedon kaupunkiin, jonka hallinnollinen keskus jää hieman kauemmaksi joen itäpuolelle.

Kuvakaappaus Liedon museon sivustolta.

Nautelankoski on Aurajokilaakson merkittävimpiä luontokohteita, arvokas kulttuurimaisema ja monipuolinen vierailukohde, joka sisältää museoalueen, kivikautisen muinaisjäännösalueen ja suojellut rantalehdot. Joen molempia rantoja kiertävä luontopolku ei ole esteetön ja varsinkin kostealla kelillä saviset polut voivat olla erittäin liukkaat.

Aurajoen suurimmassa koskessa riittää putouskorkeutta. Nautelankosken sillan kohdalla sitä on yli kymmenen metriä ja koko koskialueella 17 metriä. Kosken pituus padolta lintutornin suvantoon on noin 800 metriä. Liedon museon sivustolta otetussa kuvakaappauksessa nähdään, kuinka uljaana Nautelankoski kuohuaa keväällä 1898. 

Onkiminen on Aurajoella sallittua jokaisenoikeudella, mutta Nautelankosken ja Halistenkosken koskialueilla kalastamiseen tarvitaan kalastuslupa. Aurajoesta on tavattu lähes 40 eri kalalajia ja lohikaloja nousee myös Nautelankoskelle. Se onkin suosittu perhokalastuskohde.

Jokivarren lehtometsistä siirrymme Lauri Nautelan museoon. Se on paikallisarkeologiasta ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneen kulkijan pakollinen pysähdys. Museon perusnäyttelyssä pääsee muun muassa kivikauden pyyntimiehen jäljille. Museossa on myös Lauri Nautelan muistohuone. Nautela oli tilanomistaja, harrastaja-arkeologi ja mesenaatti. 

Nautelankoskelta matkaan tarttuneita luonto- ja historiaelämyksiä siirrymme sulattelemaan Vilkkimäen vanhan meijerin tiloihin. Entisen meijerin viihtyisissä tiloissa toimivat Vilkkilän kahvimuseo ja Kahvila Namia. Vanhan meijerin huhutaan muuten olevan juuri se paikka, missä olisi aikoinaan kehitetty ensimmäinen Aura-sinihomejuusto. Tarinan todenperäisyydestä täytyy ottaa vielä selvää.

Museota ylläpitävän Vilkkimäen Kahvimuseoyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Louhivuori ottaa meidät vastaan ja saamme kuulla tuon ruskean kullan historiasta, saapumisesta Suomeen ja paljon muuta. Kahvimuseossa on valtava kahviaiheinen kokoelma. Se sisältää muun muassa kahvipakkauksia, erilaisia kahvipannuja ja -myllyjä, prännäreitä ja kaikkea mahdollista kahviaiheeseen liittyvää esineistöä. Museoon kerättyjen esineiden kanssa voi kävijä siirtyä kauas ajassa taaksepäin. Yhdistyksen kannatuskirppikseltä voi ostaa kotiin viemisenä vaikka vanhan kahvipurkin ja sellainen lähtee meidänkin mukaamme.

Olemme vielä hieman pyörryksissä Sepon kaiken kattavasta opastuksesta kahvimaailmaan, kun siirrymme museon seinän takana olevaan kahvilaan. Vilkkimäen visiitin päätämme Kahvila Namian herkullisten leivonnaisten ja tuoreen kahvin tuoksuun aurinkoisellaterassilla. Vilkkimäen kahvikeidas on todellakin jokaisen kahvin ystävän ja harrastajan pakollinen pysähdyspaikka.

Auran Hypöistenkoski

Aurassa käyntikohteiksi tällä kertaa valikoituvat kunnan keskustassa sijaitseva Hypöistenkoski ja hieman kauempana Pöytyän suunnassa oleva Koskipirtti. Hypöistenkosken luontopolulla on mittaa kilometrin verran. Se kulkee jokivarren vehreän metsän halki. Siellä auringon säteet puhkaisevat lehvästön ja valaisevat kulkijan polkua. 

Reitti vie alas Aurajoen varteen, missä voi katsella korkealle kohoavaa ja massiivista rautatiesiltaa. Kevättulvien aikaan sillanalusniitty voi peittyä veteen, mutta nyt kuivan kesän jälkeen polku on kuiva ja helppokulkuinen. Loppukesän viimeiset kukat kilpailevat väriloistostaan betonisillan graffitien kanssa.

Juna Turusta Tampereelle jyskyttää sillan yli ja me jatkamme joenvartta kohti Hypöistenkoskea. Auran kunta on rakentanut kosken partaalle näyttävän katoksen, jonka pöydän ääreen mahtuu isompikin porukka nauttimaan retkieväitä. Katoksen vieressä on kivestä tehty tulipaikka.

Kunta ei vastaa nuotiopaikan polttopuuhuollosta ja klapit on tuotava mukana. Mekin kaivamme muutaman koivuhalon repusta ja teemme pienet tulet. Auran Palvituotteen kuumat grillimakkarat nautitaan kosken äärellä. 

Kesä on ollut kuiva ja kosken poikki joen toiselle puolelle pääsee kiveltä kivelle hyppien. Tilanne on toinen keväällä ja sadejaksojen jälkeen. Ympäristössä näkyy ihmisen pitkäaikainen vaikutus. Hypöistenkoski on tunnettu teollisesta historiasta ja kosken partaalla on sijainnut muun muassa myllyjä, meijeri ja tehtaita. 

Illan hämärtyessä kosken yllä voi kuulemma nähdä lepakkojen saalistamassa hyönteisiä. Me emme jää lepakoita vaanimaan, vaan jatkamme matkaamme kohti seuraavaa koskea ja sen vieressä sijaitsevaa Koskipirttiä.

Aurajoen matkailutien varressa sijaitseva kyltti saa meidät kaartamaan Koskipirtille. 1860-luvulla rakennettu entinen Kuuskosken kartanon väentupa on suosittu kulttuurimatkailukohde ja tarjoaa kiinnostavan aikamatkan 1900-luvun alun talonpoikaiselämään.

Mikä hiljaisuus, mikä viileä rauha! Aika tuntuu todellakin pysähtyneen sisällä Koskipirtissä. Koskipirtin opas ottaa meidät vastaan ja kertoo tarinoita pirtin historiasta, esineistä ja ihmisistä. Pikaiseksi ajateltu pysähdys venyy ja historia vie mennessään. Kahvit nautimme tuvan pitkän pöydän ääressä.

Koskipirtin laaja esinekokoelma esittelee aikakaudella käytössä olleita esineitä ja se sisältää pääsääntöisesti talonpoikaisia huonekaluja, tarve-esineitä ja ryijyjä. Kokoelman kerääjä Lauri Jäntti on todennut, ettei kyseessä ole kotimuseo, vaan esinekokoelma. 

Pihan toisella puolella sijaitsevassa museotalossa olisi lisää esineitä ja historiaa kerrottavaksi. Sinne emme tällä kertaa ehdi, sillä on Koskipirtin sulkemisaika. Mutta tänne täytyy palata paremmalla ajalla. 

Pöytyän Riihikoski

Aurasta Pöytyään ja Oripäähän vievä matkailutien osuus on saanut pyöräretkemme jälkeen uuden pinnan. Sileä, tumma asfalttinen serpentiini kiemurtelee halki varsinaissuomalaisen vilja-aitan, Aurajoen länsirantaa seuraillen. Tien vierustan pelloilla puimurit ja traktorit tekevät pitkää päivää.

Pöytyän Riihikoskelle saavuttuamme meidät ottavat vastaan hauskoissa hatuissaan aidan toisella puolella päivystävät hyväntuuliset karhut. Tien säännölliset käyttäjät kuulemma muistavat tarkistaa, joko asusteet ovat vaihtuneet vuodenajan mukaan.

Riihikoskella ehdoton pysähdyspaikka on Riihipuoti. Se on paitsi suosittu retkikohde, myös paikallisen myllyn tuotteiden myymälä ja matkailuinfo. Kodikas puoti on täynnä kaikenlaista myytävää, muun muassa lahjatavaroita, kukkia ja elintarvikkeita. 

Puodinpitäjä ja sen henki, Eeva Saari ottaa meidät vastaan ja kertoo “myllynmyymälän” historiasta ja tulevaisuuden haasteista. Hänellä riittää juttua ja tarinoita kerrottavaksi. On pakko todeta, että tähänastissa matkailutien kohteissa tapaamamme ihmiset ovat olleet erittäin omistautuneita ja innostuneita kertomaan omasta kohteestaan ja toimintaympäristöstään. 

Riihipuodin ydintuotteita ovat kotimaiset lisäaineettomat luomuviljatuotteet, jotka valmistetaan omassa myllyssä Riihikoskella. Monipuolinen tuotevalikoima sisältää viljajalosteita aina lettujauhoista spelttileseisiin. Puotivisiitin jälkeen pyörälaukkuun pakataankin mukaan Riihipuodin spelttijauhoja ja ruismannaryynejä sekä ohuen ohuita näkkäreitä. Niitä pysähdymme nauttimaan vanhan, aivan Aurajoen matkailutiessä kiinni olevan vanhan riihen kiviportaille.

Matkailutien luontokohteeksi Pöytyällä olemme valinneet Riihikoskelta lähtevän maisemapolun. Vajaan kahden kilometrin mittaiselle reitille pääsee sen pohjoispään Koskitien ja eteläpään Lankkisten sillan luota. Me valitsemme pohjoisen lähtöpisteen ja lähdemme polulle Riihikosken padon kohdalta. Riihikoskella, kuten useimmissa muissakin Aurajoen koskissa on aikaisemmin sijainnut mylly, mutta nykyään siitä muistuttaa enää pohjapato.

Aurajoen rantaa seurailevan maisemapolun varrella on jokiluonnosta kertovia opastauluja. Reitin varrella on myös laavu ja nuotiopaikka. Tällä kertaa emme kulje koko reittiä, vaan käymme katsastamassa laavun tulevaa varten. Olisiko Riihikosken laavusta yöpymispaikaksi, jos joskus vaeltaisi koko historiallisen tien Oripäästä aina Turun tuomiokirkolle asti?

No olisihan siitä. Komea hirsirakenteinen laavu sijaitsee jokiniityllä. Se lienee paikallisen Lions Clubin toteuttama, sillä nuotiokehän penkeissä on pienet metallilaatat LC-maininnalla. Erilaiset järjestöt osallistuvat muutenkin aktiivisesti Aurajoen matkailutien varrella olevien kohteiden ylläpitoon. Tutkimme hieman ympäristöä ja istahdamme penkeille nautimaan herkullisista korvapuusteista ennen paluumatkalle lähtemistä.

Oripään Tuomistonsuo

Oripään kunnan keskustassa sijaitseva kivimakasiini on suljettu. Jykevän rakennuksen oven päällä on vuosiluku 1912. Pitäjän entinen viljamakasiini ei kuitenkaan valmistunut vielä silloin, vaan kolmisen vuotta myöhemmin. Nykyään se toimii kotiseutumuseona, jonka näyttelyt kertovat 1800-luvun talonpoikaiselämästä. 

Kotiseutumuseon sijaan suuntaamme läheiselle Mahdollisuuksien aukiolle. Siellä seisoo uljaana naapurikunnan ITE-taiteilija Kyösti Iitin tekemä Oripää-patsas. Ja kun ”hevospitäjässä” ollaan, on patsaskin valmistettu hevosenkengistä. Moni lämmin- ja kylmäverinen on joutunut luopumaan kengistään taiteen hyväksi, sillä teokseen on käytetty peräti 500 hevosenkenkää. 

Patsas on kieltämättä vaikuttavan näköinen, ja jostain kulmasta katsottuna mieleen tulee tuulimyllyjä vastaan taistellut Don Quijote. Keihään sijaan tällä varsinaissuomalaisella ratsastajapatsaalla on kädessään kepparia eli keppihevosta muistuttava valtikka. Yhtä kaikki, ehkä hevosenkenkäratsastaja on hänkin valmis taistelemaan vääryyttä vastaan ja puolustamaan sorrettuja, olivat ne sitten vaikka piskuisia kuntia, joilta viedään päätösvaltaa ja palveluita.

Yksinäinen taistelija jää aukiolle ja jatkamme kohti Tuomistonsuota. Siellä pitäisi sijaita Aurajoen alku, paikka, mistä maamme tunnetuin joki saa alkunsa. Tienvarren kiiltävässä viitassa lukee “Aurajoen alku”. Jännitys kasvaa kun lähdemme seuraamaan opastustaululta lähtevää reittiä. 

Päinvastoin kuin useimmissa reitti- ja kohdeoppaissa väitetään, ei joen alkupäähän enää vie pitkospuut. Lahot ja vaarallisiksi koetut pitkokset on kerätty pois jo jonkin aikaa sitten. Reittiä ei ole oikein merkitty mitenkään ja seuraamme maastoon syntynyttä polku-uraa. Välillä vertaamme sitä ja puhelimen ruudulla näkyvää karttapalvelua. 

Kävelemme ojan vartta, missä virtaa kirkasta vettä. Vesi -ja siis Aurajokikin- saa alkunsa viereiseltä Oripään harjualueelta. Savisten peltojen halki kulkevan jokiuoman veden väri muuttuu kirkkaasta hiljalleen ruskean eri sävyiksi.

Joen alkupäässä useat ojat yhtyvät kapeaksi puroksi, mutta varsinainen “alkulähde” jää meiltä löytämättä. Jos sellainen on jossain olemassa, olisi se hyvä merkitä selkeästi, eikä varsinkaan piilotella. Onhan kyseessä sentään Suomen tunnetuin joki, jonka toinen pää yhtyy Saaristomereen Turun linnan tienoilla. Luulen, että aika moni muukin retkeilijä on täällä haahuillut ja yrittänyt löytää eri matkailuesitteissä mainitun Aurajoen alkupään. 

Aurajoentien matkailutie on Turusta ja Varsinais-Suomesta Satakuntaan johtava historiallinen tie. Aurajoentie kulkee noin 70 kilometrin matkan Turusta Oripäähän Aurajokilaakson kansallismaisemassa ja seurailee Aurajoen länsirantaa. Tien varrella on arvokkaita kulttuurihistoriallisia ja upeita luontokohteita sekä tarjolla monipuolisia palveluita tien kulkijoille.