Potkurilla Liesjärven kansallispuistoon
Potkukelkka on ollut perinteinen kulkupeli Suomen talvessa. Kelkkaretken kohteiksi soveltuvat erityisesti loivapiirteiset maastot ja vesistöt. Liesjärven kansallispuisto on profiililtaan, etäisyyksiltään ja reiteiltään mainio potkuriretken kohde. Potkukelkkaretki on Vuoden retkikirjan retki 6/52.
Liesjärvellä Erärenki Jouni Palen antaa meille kotimaiset Eslan puiset potkukelkat. Potkureiden metallijalaksiin on kiinnitetty muoviset levikkeet, jotka helpottavat kulkua pehmeämmässä lumessa. Isommassa kelkassa muovijalas on murtomaasuksen levyinen, pienemmässä hieman kapeampi. Reppu asetetaan kelkan istuinosaan ja kiinnitetään kumilenkillä tai irtohihnalla. Näin se pysyy kyydissä kovemmassakin vauhdissa ja töyssyissä.
Eräopas Palen esittelee kartasta kansallispuiston nähtävyydet ja vierailemisen arvoiset kohteet. Lisäksi hän kertoo, missä sijaitsee kansallispuiston tämänhetkinen ainoa sula paikka ja kehottaa pysymään riittävän kaukana siitä. Jään paksuun on useampi kymmenen senttiä, mutta otamme turvallisuusvälineiksi mukaan naskalit ja heittoliinan.
Kelkalla potkuttelu sujuu tavallisillakin kengillä, mutta nastakengillä se on mukavampaa ja tehokkaampaa, erityisesti jos tien tai reitin pinta on liukas tai jäässä. Kaverillani on nastakengät. Saan Palenilta mukaan jalkineisiin kiinnitettävät liukuesteet, joiden pohjassa on nastoja. Ne ajavat saman asian.
Lähdemme liikkeelle puiden reunustamaa metsätietä pitkin. Tien pinta on tasainen ja liukas. Potkukelkka kulkee kevyesti eikä edes repun reilun kymmenen kilon paino tunnu miltään. Suuntana on kansallispuiston etelälaidalla sijaitseva Korteniemen perinnetila.
Jyrkimmissä ylämäissä on noustava jalaksilta ja talutettava kelkkaa. Loistavan luistavasta alustasta johtuen alamäissä potkurilla saa vastineeksi kunnon vauhdit. Kannattaa huomioida, että leveät muovijalakset vähentävät kelkan ohjattavuutta ja jarruttamista liukkaalla pinnalla. Huomaan tämän omakohtaisesti oikealle kaartuvassa jäisessä mäessä. Seurauksena penkkaan ajo ja kaatuminen varsin kovassa vauhdissa.
Upean luontonsa lisäksi Liesjärven kansallispuisto on tunnettu Korteniemen perinnetilasta. Vanha metsänvartijan tila on ollut Metsähallituksen omistuksessa 1870-luvulta lähtien. Pihapiiri rakennuksineen, puutarhoineen ja viljelyksineen ei juurikaan ole muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana.
Kesäisin Korteniemessä tapaa alkuperäisrotujen kotieläimiä ja viljely tapahtuu perinteisin työtavoin. Esimerkiksi ruis leikataan käsin ja puidaan riihessä. Kansallispuiston tunnuksessa onkin rukiin tähkä ja ruiskukka. Myös yleisö pääsee osallistumaan Korteniemen perinnetilan talkoisiin.
Korteniemen perinnetila on avoinna yleisölle toukokuusta syyskuulle, mutta nyt se viettää talvista hiljaiseloa ja kylpee pilvettömän taivaan auringossa. Auringon lämpö saa räystäillä roikkuvat jääpuikot sulamaan ja tipauttamaan pisaroitaan. Nautimme historiallisesta miljööstä, lämmöstä ja lounaan ruokatermarista.
Hämärässä kuusikossa on varsin helppoa liikkua potkurilla. Puiden oksilta sulanut vesi on yöpakkasten myötä kovettanut lumen pinnan kovaksi. Ilo jää lyhyeksi, kun siirrymme jäälle. Siellä on puuterimaista lunta reilu kymmenen senttiä.
Seuraavat tunnit käyvät jo kuntoilusta. Vauhtia potkiva jalka uppoaa lumeen ja antaa periksi. Kelkan muovijalakset eivät pysy lumen pinnalla, vaan kyntävät lumessa. Kroppa hikoilee, lumilakeudella potkuttelu alkaa tuntua reisissä ja pakaroissa. Kelkan jalasten jäljet leikkaavat järvellä liikkuneiden kettujen, näätäeläinten ja oravan jälkijonot.
Pienen saaren männyn latvassa on sääksen pesä. Kalasääski on isokokoinen ja kalaa syövä petolintu, joka talvehtii Afrikan eteläosassa. Takaisin pohjoiseen se palaa, kunhan vesistöt aukeavat. Osassa kansallispuiston saaria on maihinnousu- ja liikkumisrajoitus 15.4.-15.7. Rajoituksella halutaan suojella lintujen pesintää.
Savilahden telttailualueen läheisyydessä kulkumme helpottuu. Paikallinen hiihtolatujen tekijä on latujen lisäksi lanannut jäälle hieman potkukelkkaa leveämmän uran. Jäätyneellä uralla potkuttelu on suorastaan juhlaa ”umpisessa” kahlaamisen jälkeen. Savilahdesta reitti vie alueen kuuluisimmalle luonnon nähtävyydelle. Kapea Kyynäränharju erottaa Kyynärä- ja Liesjärvet toisistaan. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa kapean salmen, Juovan kautta.
Salmen virta on voimakas ja se taitaa pysyä auki koko talven. Viimeaikaisten pakkasöiden jäljiltä sula näyttää hieman pienentyneen. Sulaa kohti johtavat jäljet paljastavat ensimmäisten laulujoutsenten saapuneen. Lintumaailman jumbojetin laskeutuminen on jälkien perusteella näyttänyt menneen hieman pitkäksi. Alas lasketut laskutelineet ovat liukuneet jäätä pitkin ja vauhtia on yritetty hidastaa siivekkeillä. Liuku-uran vieressä on kauniit jäljet joutsenen siivistä.
Siirryn auringon laskiessa Kyynäränharjulta Savilahteen. Ehdin pystyttää teltan juuri ennen pimeän saapumista. Myös pakkanen tuntuu kiristyvän ja teen tulet nuotiopaikalle. Yöksi on luvattu noin viidentoista asteen pakkasta. Paahdan nuotioritilällä jo hieman jäätyneitä leipiä iltapalaksi ja juon kuumaa kaakaota suklaan kera. Samalla sulattelen lumesta vettä termospulloon. Nuotio hiipuu hiljalleen ja kuun sirppi nousee metsän takaa kirkkaalle taivaalle. Auringonlaskun kajo värjää vielä hieman taivaanrantaa, mutta kohta syttyvät tähdetkin. Niitä en enää näe, sillä makuupussi kutsuu päivän potkuttelun päätteeksi.
Potkukelkkaretki Liesjärvelle tehtiin maaliskuussa 2022 ja se on Vuoden retkikirjan retki 6/52.
Liesjärven kansallispuisto
Sijainti Tammela
Pinta-ala 21 km²
Perustettu 1956
Kakkostien varressa sijaitseva Liesjärven kansallispuisto sopii kaiken ikäisille ympäri vuoden ja sinne on helppo saapua julkisilla kulkuvälineillä.. Parinkymmenen neliökilometrin kokoinen luonnonsuojelualue tarjoaa monipuolisen valikoiman luontoelämyksiä ja katsauksen sadan vuoden takaiseen maalaiselämään.
Alueen kuuluisin luonnonnähtävyys, kapea Kyynäränharju erottaa Kyynärä- ja Liesjärven toisistaan. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa kapean salmen kautta. Vuokraamalla kanootin, kansallispuiston näkee aivan uudesta näkökulmasta.
Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalla Korteniemen perinnetilalla tapaa kesäisin alkuperäisrotujen kotieläimiä ja viljely tapahtuu perinteisin työtavoin. Yleisö pääsee osallistumaan perinnetilan talkoisiin. Korteniemen perinnetilaan tutustuminen on maksutonta ja se on avoinna yleisölle toukokuusta syyskuulle.
Liesjärvellä on useita rengasreittejä, joiden pituus on 1,3 - 5 kilometriä. Liesjärven kansallispuistossa on sallittua liikkuminen jalan, hiihtäen, soutaen ja meloen rajoitusosia lukuun ottamatta. Polkupyöräily on sallittu vain sitä varten osoitetuilla teillä ja reiteillä.
Tulenteko ja leiriytyminen on sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla. 15.4. - 15.7. osalle saarista on maihinnousukielto ja Tervalamminsuon suoalueella liikkuminen kielletty. Tarkista alueet kansallispuiston verkkosivulta löytyvästä kartasta.
Alueella on mm. tulentekopaikkoja, esteetön keittokatos ja telttailualue, laavu, kota, telttailualueita, sekä kuivakäymälöitä. Tittilammin esteetön keittokatos on varattavissa ryhmille. Savilahden varsinaisen telttailualueen lisäksi leiriytyä voi Peukalolammin laavun ja Kaksvetisen kodan välittömässä läheisyydessä. Kansallispuiston kaivot ovat Hyypiön saunan ja Korteniemen perinnetilan pihapiirissä.