Lumikengillä pienellä Karhunkierroksella
Itärajan pinnassa sijaitseva Oulanka on yksi suosituimmista kansallispuistoistamme. Sen jylhää kauneutta ja luonnon monimuotoisuutta saavutaan ihailemaan ympäri maailman. Kansallispuistoon tehdään vuosittain neljännesmiljoona käyntiä, eikä vähiten vapaina virtaavien Oulanka- ja Kitkajokien ansiosta.
Oulangan kansallispuiston maisemiin voi vuodenajasta riippuen tutustua patikoiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen tai lumikengillä. Tarjolla on reittejä muutaman sadan metrin pituisista ja esteettömistä reiteistä yli kasikymppiseen Karhunkierroksen klassikkoon. Pienen Karhunkierroksen retki on Vuoden retkikirjan retki 9/52.
Kansallispuisto soveltuu mainiosti ympärivuotiseen retkeilyyn. Viime vuosina suosiotaan on kasvattanut Pieni Karhunkierros, joka soveltuu myös talviseksi päiväretkikohteeksi. Kansallispuiston muita lumikenkäreittejä ovat Hiiden hurmos (5 km) ja vaativa Oulangan erämaareitti (26 km).
Kitkajoen varrella sijaitseva Pieni Karhunkierros ja osin Karhunkierrosta seuraileva reitti on mainio, upeiden maisemien päiväretkikohde. Sen varrelle osuu useita kansallispuiston tunnetuimpia nähtävyyksiä kuten Niskakoski, Myllykoski, Myllytupa ja Jyrävä.
Pienelle Karhunkierrokselle voi lähteä Juuman kylästä tai vaihtoehtoisesti Myllykoskea lähempänä sijaitsevalta Basecamp Oulangan pysäköintialueelta. Reitillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta Myllykoski – Jyrävä -osuus on tavallisesti kuljettavissa talvellakin. Sulanmaan ajan vaativasta päiväreitistä tulee talvisin pykälää vaativampi, sillä jyrkkien rinteiden polut ja portaat voivat olla erittäin liukkaita tamppautuneen lumen ja jään takia. Talvireitille suositellaan lähdettäväksi lumikengillä tai liukuesteisillä retkeilyjalkineilla.
Parinsadan metrin päässä Pienen Karhunkierroksen lähtö- ja paluupisteestä saavutaan ensimmäiselle riippusillalla. Oulangan kansallispuisto on tunnettu juuri vaijereiden varassa joen ylittävistä riippusilloista. Niitä on lähes kymmenkunta eri puolella kansallispuistoa. Niiden avulla retkeilijä pääsee aistimaan valjastamattomien jokien ja koskien voiman.
Niskakoskelta reitti jatkaa kohti Myllykoskea, jonka kosken kuohuista syntyvää pauhua luminen metsä vaimentaa tehokkaasti. Kosken partaalle saavuttaessa eteen aukeaa kohiseva koski koko komeudessaan. Joen yläjuoksulla on lumen peittämä jääpeite, joka katkeaa mustaan veteen koskenniskalla. Sieltä joki jatkaa juoksua uomassaan ja sekoittuu valkoisen, harmaan ja mustan kiehuvaksi koskeksi.
Kosken partaalla sijaitseva lähes sadan vuoden ikäinen, entinen viljamylly on nykyään päivätupana. Viljan jauhatus loppui Myllykoskella jo 1940-luvun lopulla. Seuraan hetken myllyn kulmalla, kuinka koskikara sukeltaa hyiseen veteen, hankkii ruokaa ja palaa takaisin jään reunalle.
Helmikuun aurinkoisena, mutta kylmänä pakkaspäivänä liikkeellä olevien retkeilijöiden määrä yllättää positiivisesti. Oulangan suosituimmalla reitillä on tungosta kesäkuukausina, mutta myös talvella riittää kävijöitä. Suurin osa reitillä kohtaamistani retkeilijöistä on ulkomaalaisia. Osa on liikkeellä omatoimisesti, osa opastetusti.
Jatkan matkaani Myllykosken kosken kuohuilta kohti Jyrävää ja kipuan ylös Kitkajoen töyräälle.
Korppi klonkuttaa ja lentää puiden latvojen yläpuolella. Alhaalla jokikanjonissa vesi virtaa mustana kohti Oulankajokea ja itärajaa, missä se laskee Paanajärveen. Kontrastia mustalle virralle tuovat lumivalkoiset joen penkat sekä ympärille levittäytyvä luminen metsä. Siellä, missä vesi on virrannut jäästä vapaana, ovat pärskeet luoneet massiivisia jääpuikkoja roikkumaan kallioseinämiin.
Sulan maan aikaan Jyrävän yhdeksänmetrinen köngäs on yksi maamme suurimmista vesiputouksista. Nimensä putous on kuulemma saanut äänestään, jonka jylinää voi kuulla pitkän matkan päästä. Talvisaikaan Jyrävä on hiljaisempi, sillä se on enimmäkseen jäävaipan ympäröimä. Kapean ja korkean kanjonin suojassa oleva jää sulaa pois useimmiten vasta kevään edetessä, toukokuussa.
Pienen matkan päässä Jyrävästä on Siilastupa, jossa olen ajatellut nauttia eväät. Nykyinen kahdentoista hengen autiotupa on alun perin rakennettu kenraali H.F. Siilasvuolle kalamajaksi 1940-luvulla. Osa nykyisen kansallispuiston retkeilijöiden käytössä olevista tuvista on aikaisemmin ollut myös metsätyömiesten savottakämppinä. Metsätalous ja poronhoito ovat osa kansallispuiston historiaa.
Istahdan Siilastuvan kuistin pöydän ääreen ja kaivan retkieväät repustani. Keskitalven päivä on vielä melko lyhyt. Aurinko painuu metsän taakse ja kiristyvä pakkanen alkaa tuntua poskipäissä. Pakkaan reppuni ja suuntaan takaisin kohti Juumaa. Puolen päivän mittaisella Juuma – Jyrävä -lumikenkäretkellä olen nähnyt vasta pienen palan upeasta kuusamolaisesta luonnosta. Pienelle Karhunkierrokselle täytyy palata uudelleen paremmalla ajalla.
Pienen Karhunkierroksen retki tehtiin helmikuussa 2022 ja se on Vuoden retkikirjan retki 9/52.
- - -
Oulangan kansallispuisto
Sijainti Kuusamo, Salla
Pinta-ala 290 km²
Perustettu 1956
Itärajan pinnassa sijaitseva Oulanka on yksi suosituimmista kansallispuistoistamme. Oulangan kansallispuiston kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat kahlitsemattomina virtaavat Oulanka- ja Kitkajoet sekä lukuisat riippusillat.
Oulangan kansallispuisto sijaitsee viisikymmentä kilometriä Kuusamosta pohjoiseen. Oulusta ja Rovaniemeltä pääsee linja-autolla kätevästi Oulangalle. Lähin rautatieasema on Kemijärvellä ja lentoasema Kuusamossa.
Oulangan kansallispuiston maisemiin voi vuodenajasta riippuen tutustua patikoiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen tai lumikengillä. Reittejä on tarjolla muutaman sadan metrin pituisista ja esteettömistä aina 80 kilometrin Karhunkierrokseen. Kansallispuiston kuumin huippusesonki on kesäkuun lopulta elokuun loppuun. Reittien tarkemmat kuvaukset ja lähtöpaikat löytyvät kansallispuiston verkkosivulta. Huomioi, että kaikkien lähtöpaikkojen teitä ei aurata talvisin.
Oulangan kansallispuistossa on kolme eri vyöhykettä: kantaosa, aapaosa ja Kitkanniemen alue. Vyöhykkeillä on eri sääntöjä ja rajoituksia liikkumiseen, leiriytymiseen ja tulentekoon liittyen. Vyöhykejaon ja rajoitukset voi tarkistaa kansallispuiston verkkosivulta.
Tilapäinen leiriytyminen on sallittu kansallispuiston kantaosassa ja Kitkanniemellä karttaan ja maastoon merkityillä leiriytymispaikoilla, tauko- ja tulipaikkojen sekä tupien välittömässä läheisyydessä.
Avotulen teko on kansallispuistossa sallittu huolletuilla tulentekopaikoilla käyttäen ainoastaan paikalle tuotua puuta. Eri puolella Oulangan kansallispuistoa on 50 huollettua tulentekopaikkaa. Kansallispuistossa on myös useita laavuja ja kymmeniä telttailualueita. Teltan saa pystyttää myös autiotupien läheisyyteen.