Puumalan saaristoreitillä
Otan varaslähdön pyöräilykesään ja suuntaan Puumalan saaristoreitille loppukeväästä. Reitin pituus on noin 60 kilometriä ja sen ajaisi päivässäkin. Haluan kuitenkin tutustua reittiin, sen nähtävyyksiin ja palveluihin rauhassa, joten pakkaan pyörän tarakalle teltan ja makuualustan. Pyörälaukuissa on makuupussi, evästä ja vaihtovaatetta. Vaihtovarusteille tulee käyttöä, sillä sää vaihtelee aamuvarhaisen aurinkoisista hetkistä päivän pilviseen, kevyeen sateeseen ja kunnon sadekuuroihin. Puumalan pyöräretki on Vuoden retkikirjan retki 16/52.
Kesä on monen mielestä parasta aikaa Saimaalla, mutta joskus kannattaa kokeilla kevättä ja syksyäkin. Varsinkin näin keväällä on upeaa pyöräillä kirkkaan vihreän maiseman lävitse. Koivut ovat jo lähes täydessä lehdessä, tuomi kukkii, peltoja ja tien piennarta värittävät eri väriset kukat. Reitti seurailee Saimaan rantoja ja kulkee halki maalaismaiseman.
Viileän kevään takia myös lintujen muutto on ollut pysähdyksissä, mutta nyt se näyttää jatkuvan. Myös lähistön ilmatilassa, vesillä ja äänimaisemassa tapahtuu. Kurkikolmikko lentää ylitseni muutaman kymmenen metrin korkeudella ja laskeutuu lähisuolle, mistä kaikuvat ikiaikaiset kurjenhuudot. Myös kuikat ovat saapuneet ja sukeltavat lahden pohjukassa pikkukalojen perässä. Kuikan huuto on yksi kesän mieliäänistäni.
Täydennän retkieväitä Hurissalon kaupalla ja suuntaan sieltä kohti Lietveden maisematietä. Kalliosaarten pirstoma vesistöalue Lietvesi on yksi Unescon Saimaa Geoparkin kohteista Puumalassa. Lietveden sillan viereisen taukopaikan kesäkioski ei ole vielä avoinna. Nautin kuumaa juomaa termarista samalla kun odottelen sadekuuron taukoamista. Näköalapaikan katoksesta on huikeat näkymät Pistohiekan selälle.
Tihkusateisena toukokuisena päivänä Pistohiekan pitkät hiekat ovat autiot. Voin kuitenkin kuvitella, kuinka menneinä kesinä viereiseltä tanssilavalta kiirineet sävelet, mäntykankaalle pysäköidyt autot ja Saimaan hiekkatörmälle pystytetyt teltat ovat saaneet maiseman kuhisemaan. Pistohiekka on kesällä pyöräilijän lähes pakollinen pysähdyspaikka. Siellä pääsee uimaan, virkistäytymään ja tarvittaessa yöpymään.
Kymmenasteinen vesi ei houkuttele uimaan ja jatkan kohti Puumalaa. Viereisen hiekkatien varresta pilkistää pieni hiekkapohjainen hakkuuaukio ja hetken mielijohteesta kurvaan sinne. Lyhyen kävelyn jälkeen ennakkoaavistukseni osuu oikeaan. Viime aikojen sateet ovat saaneet korvasienille kunnon kasvuspurtin, ja ruskeita ryttysieniä löytyy pieneltä alalta runsaasti. Poimin muutaman mukaani ja jätän loput odottamaan seuraavaa sienestäjää. Tarkoitus on tehdä korvasienimuhennosta.
Onnellisena herkkulöydöksistä jatkan saaristoreittiä eteenpäin. Reitti on merkitty sinisin kyltein, eikä siltä kovin helposti pääse eksymään. Puumalan saaristoreitin ja Saimaan saaristoreitin karttaan on muun muassa merkitty reittietappien välimatkat, Saimaa Geopark -kohteet, lossit ja lauttasatamat. Saimaa Cycling -sivusto tarjoaa pyörämatkailijalle Saimaan pyöräreitit, kohteet, tuotteet ja vinkit.
Piestohiekan suunnasta tultaessa on Sahanlahti ehdoton pysähdyspaikka ennen Puumalaa. Nykyinen Sahanlahti on maineikas ja perinteikäs matkailukeskus. Se on herkuttelijan suosikkikohde, jonka ravintolat tarjoavat lähituottajien tuotteista ja raaka-aineista tehtyä ruokaa. Sahanlahti on myös veneilijöiden suosiossa ja kesäisin sataman laituripaikoille riittää tulijoita.
Kesäisempi kuva Puumalan keskustasta. Kuva Puumalan matkailu.
Jatkan matkaa Puumalan keskustaan ja siellä ravintola Hoviin. Pääsen vielä nauttimaan lounaasta, vaikka saavun paikalle muutamaa minuuttia ennen lounasajan päättymistä. Ulkona sade yltyy ja päätän kaikessa rauhassa tilata kuuman juoman ja tutustua paikallislehden uutisiin. Pitkän lounas- ja lataustauon jälkeen jatkan matkaani iltapäivällä. Kiire ei ole mihinkään, sillä olen suunnitellut jääväni yöksi melko lähelle Puumalan keskustaa.
Ennen suunnitellulle leiripaikalle saapumista kurvaan pyörällä suositulle Norppa-laavulle, joka sijaitsee Norppapolun varrella. Norppapolku on monipuolinen polkuverkosto Saimaan läheisyydessä. Polun varrella on niin kangasmaista harjumaastoa, reheviä kosteikkoja kuin kallioisia näköalapaikkojakin. Komealla paikalla niemenkärjessä sijaitseva laavu on esteetön. Laavulle menevän tien varresta löytyy myös vesipiste, jos juomapulloja on tarve täyttää.
Sääennusteen mukaan alkuillassa on sateeton hetki ja pystytän teltan nopeasti Kotkatsaaren retkisatamaan, mistä löytyvät nuotiopaikka, kuivakäymälä ja jätekatos. Retkisatama sijaitsee suojaisassa poukamassa ja laituriin saapuukin illan edetessä vene suojaan luvattua kovaa tuulta.
Ennuste pitää paikkansa ja yöllä herään useampaan otteeseen, kun reilu 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ravistelee telttaani. Onneksi se on kunnolla pystytetty. Aamulla herään sateeseen. Ennusteen mukaan se jatkuisi vielä parisen tuntia, joten käännän kylkeä ja kaivaudun syvemmälle makuupussiini. Uusi yritys myöhemmin ja aamupuuron jälkeen on aika pakata tavarat pyörään ja jatkaa matkaa.
Hätinvirran lossilla siirryn Niinisaaren puolelle. Saaristoreitin lossit ovat valtion ylläpitämiä ja maksuttomia. Pyörälautat Lintusalosta Hurissaloon ja Etelä-Karjalan puolelle Sarviniemeen ovat sen sijaan maksullisia.
Niinisaari on elävä yhteisö ja sieltä löytyy muun muassa majoitus- ja ravintolapalveluita, ohjelmapalveluita ja käsityöläisiä. Pistäytymisen arvoinen kohde on ehdottomasti Liehtalanniemen museotila. Liehtalanniemen Jallu eli tilalla karua ja yksinkertaista elämää.
Jallun tiluksilta jatkan kohti Nestorinrantaa. Siitä on tullut Saimaan ja Puumalan saaristoreitin todellinen hotspot. Siellä nimittäin kohtaavat molempien pyöräreittien lautat. Esimerkiksi Hurissalon suunnasta tulevalla Norppa II -lautalla ehtii vaihtamaan ms Sarvi-lauttaan, siirtymään Taipalsaaren Sarviniemeen ja jatkamaan sieltä Saimaan pyöräreitille Etelä-Karjalan maisemiin.
Norppa II -lautan miehistö on ystävällistä ja auttaa pyörien lastaamisessa alukseen. Alus lipuu Lietveden halki kohti Hurissalon laituria. Saamme lauttamatkan aikana muutaman sadekuuron niskaamme. Laiturilta on enää viitisen kilometriä tutulle mökille. Kevään ensimmäisen pyöräretkeni päättyy saunan lämmittämiseen. Löylyn lämmössä on mukava muistella tapahtumarikasta retkeä.
Puumalan upealla Saaristoreitillä pyöräiltiin toukokuussa 2021.
Puumalan saaristoreitti
Saimaalla on pyöräilijälle tarjolla useita upeita saaristoreittejä. Saimaan ja Puumalan saaristoreitit hemmottelevat polkijaa Järvi-Suomen kauneimmissa rantamaisemissa. Toimivat lauttayhteydet mahdollistavat Etelä-Karjalan ja -Savon pyöräreittien yhdistämisen. Lossit ovat maksuttomia ja lauttaliput saa hankittua kätevästi Matkahuollon kautta.
Noin kuudenkymmenen kilometrin mittainen reitti vie Saimaan saarien sokkeloihin. Vedet ylitetään siltoja pitkin, losseilla ja lautoilla. Reitti kulkee sekä asfaltti- että hiekkateillä.
Puumalan saaristoreitin voi polkea yhdessäkin päivässä, mutta alueen kulttuurista, historiasta ja herkuista pääsee nauttimaan syvällisemmin jaksottamalla reitin useammalle päivälle. Matkan varrella on tarjolla monipuolista ja tasokasta majoitusta, jos et halua yöpyä teltassa.
Herkkujen perässä liikkuva pyöräilijä suunnittelee pysähdykset kiinnostavien kioskien ja tasokkaiden kahviloiden ja ravintoloiden perusteella. Matkan varrella on tarjolla hiukopalaa ja fine diningia. Osa ravintoloista on erikoistunut tarjoamaan alueen omista raaka-aineista valmistettuja ruokia.
Puumalan saaristoreitille voi lähteä melkeinpä mistä kohtaa reittiä, mutta reissua suunnitellessa kannattaa huomioida lauttojen aikataulut. Esimerkiksi Norppa II -alus kulkee vain kerran päivässä. Kuumimpana kesäseonkina lauttapaikka kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä pyöräpaikkoja on rajallinen määrä. Lauttamatkoilla on aikaa seurata Saimaan järviluontoa, joka näyttää vesiltä erilaiselta kuin satulasta. Onnekkaimmat pääsevät näkemään erittäin uhanalaisen ja harvinaisen saimaannorpan.