Läskärillä lumihangessa

Harvoin menee sääennuste yhtä paljon pieleen ja pöpelikköön kuin viime lauantaina. Ennusteen mukaan luvassa oli ajoittaista ja vain vähäistä lumisadetta yön aikana. Yöllä oli lunta kuitenkin pyryttänyt oikein kunnolla. Pohjoisin Lappi oli saanut kauan kaivattua lunta ja sitä oli tullut kerralla kunnon annos.

Aurinko nousee täällä pohjoisessa tähän aikaan vuodesta noin puoli yksitoista ja melko valoisaa aikaa kestää vain kolmisen tuntia, sillä aurinko laskee jo ennen puolta kolmea. Yöllä sataneen lumen määrä valkeni samaa tahtia päivänvalon kanssa. Lunta oli tupruttanut noin 15 senttiä ja paikoin jopa 20 senttiä. Toisen onni on toisen harmitus, tällä kertaa itselleni jälkimmäinen.

Perjantaina kävin kokeilemassa retkiluistimiani viereisen lammen jäällä. Lammen paksua jääkantta peitti vain muutaman millin lumikerros. Lauantaille oli suunnitteilla retkipyöräilyä ja luistelua, sillä vähäluminen maisema mahdollisti molempien ulkoilulajien yhdistämisen. Olin tutkaillut alueen karttaa ja merkinnyt sinne muutaman mielenkiintoisen kohteen. Tarkoitus oli pyöräillä lammelta toiselle, tutustua siihen luistellen ja pyöräillä seuraavalle. Jossain vaiheessa, parin kolmen tunnin reissua oli tarkoitus tehdä tulet ja nauttia eväät sopivassa paikassa.

Aamupalan jälkeen pakkasin repun ja totesin, ettei luistimia tarvitsisi ottaa mukaan. Myös päivän reittisuunnitelma meni uusiksi. Parinkymmenen sentin hangessa ei luistimilla pitkälle pötkittäisi, vaikka se pelkkää puuterilunta olisikin. Lähialueella sijaitsee luontopolku, minkä ura on ajoittain moottorikelkkauraa ja leveää polkua. Kävin Muddusjärven luontopolulla loppukesästä. Päätinkin lähteä kokeilemaan, miten luontopolulla kulkeminen onnistuisi sähköavusteisella läskipyörälläni.

Lumen määrä selvisi heti pihalta lähtiessä. Sitä oli todellakin se 15-20 senttiä, mutta onneksi kevyttä pakkaslunta. Aurauskalusto ei ollut vielä ehtinyt tänne sivuteille ja sain polkea melkeinpä ”umpista”. Pyörän leveä rengas upposi pakkaslumeen, mutta silti yllätyin, kuinka helposti pyörä liikkui tiellä. Pienellä sähköavusteisuudella polkeminen tuntui oikein mukavalta.

Tieltä poikkesin luontopolulle johtavalle huoltouralle, joka oli tasaista metsäautotietä. Ympärillä olevat puut olivat yöllisen tuiskun jäljiltä saaneet valkoista kuorrutusta. Lumipeitteistä uraa oli mukava ajella pikku pakkasessa kaikessa rauhassa ja tutkailla metsän jälkiä. Tuossa oli orava hyppinyt uran halki ja aikamoista kahlaamista se on ollut kurrellekin. Helpommin oli selvinnyt metsäjänis, jonka jälkiin törmäsin hieman myöhemmin. Luontopolun tulipaikalla oli joku hiirikin sipsutellut. Talven selviytyjiä.

Hiljalleen reitti kapenee epätasaiseksi mönkijäuraksi ja ajamisessa saa olla tarkempana kuin reitin alussa. Lumen alla menee kaksi samansuuntaista ja melko syvää uraa, joiden keskellä on korkeampi selänne. Hetken herpaantumisesta seuraa se, että eturengas osuu uran seinämään ja lähtee siitä luistamaan poikittain. Seurauksena ei ole varsinaisia kaatumisia, mutta matkanteko tyssää ja on noustava uudelleen pyörän satulaan.

Syvässäkin lumessa pyörä kulkee hyvin, kiitos sähköavusteisuuden. Ylämäessä ruuvaan tehoa lisää ja matka etenee mukavasti. Lopulta ura kapenee poluksi, joka on ajoittain melko syvä. Paikoitellen on noustava satulasta taluttamaan pyörää hankalimpien kohtien lävitse. Pyöräni on Cube nutrail hybrid 500 ja siinä on asetus, jossa moottori keventää pyörää myös työntäessä. Kytken sen päälle ja upottavassa lumessa työntäminen kevenee hieman. Mutta hiki tässä tulee, sekä pyöräillessä että työntäessä.

Lopulta pääsen perille luontopolun nuotiopaikalle. Niemen kärjessä sijaitsee puurakenteinen laavu, josta aukeaa maisema Muddusjärvelle ja Muotkatuntureille. Sytytän tulet, nautin rauhallisesta hetkestä ja tervassavun tuoksusta. Tuntuu, että lumipeitteinen metsä on tavallistakin hiljaisempi. Jostain kaukaa kuuluu koiran haukunta, mutta sekin vaikenee hetken päästä. Pakkanen alkaa hieman kiristyä ja taivaanranta punertaa. Pakkaan reppuni ja lähden paluumatkalle halki hämärtyvän lumimetsän.