Joulukaloja juomustamassa
Talviverkoille lähdettäessä mukaan kertyy huomattavasti enemmän tavaraa kuin avoimen veden aikaan. Lastaamme ahkion kyytiin kalaverkkojen lisäksi muun muassa kairan, jääsahan, lapion ja tuuran. Oma lukunsa ovat välineet, joiden avulla vetonarut ja verkot uitetaan jään alle. On uittolautaa, polvinaaraa ja rautalankakoukkua. Jokaisella vipstaakilla on tehtävänsä ja tavoitteenamme on laskea verkot jään alle pyytämään. Talvista verkkokalastusta nimitetään juomustamiseksi. Avoveden verkkokalastusta harjoittelimme syksyllä.
Koekairaus rannan lähellä varmistaa jään paksuudeksi parikymmentä senttiä. Jäälle lähteminen on turvallista ja siirrymme suunnitellulle apajapaikalle. Rannan päähän teemme kairalle reiän upotuspäätä varten ja se merkitään riittävän pitkällä ja näkyvällä risulla.
Upotusavannolta mittaamme keskemmälle järveä verkon mittaisen matkan. Siihen tehdään isompi avanto verkkojen laskua ja kokemista varten. Kokuavannon sahaaminen sujuu helposti jääsahalla, onhan jään paksuus vielä kaukana sydäntalven mitoista. Kokuavannosta vielä keskemmälle järveä arvioidaan jälleen verkon tarvitsema matka ja sinne kairataan toinen upotuspää. Tarkoituksenamme on laskea nyt alkuun pari verkkoa.
Kun avannot ovat valmiit, alkaa vetonarun uittaminen jään alle. Se tapahtuu erityisen uittolaudan avulla. Lautoja on erilaisia ja meillä on käytössä puinen malli, mikä liikkuu narusta vetämällä. Vetoliikkeellä uittolauta siirtyy noin parikymmentä senttiä eteenpäin ja kelluvan laudan pinnassa oleva metallinen naula tarttuu jään alareunaan kiinni.
Ohuella ja lumettomalla jäällä kirkkaan oranssin laudan liikkumista voi seurata helposti. Nyt lumisen jään pinnan alta kuuluu aika kolaus kun lauta liikahtaa eteenpäin. Uittolautoihin saa kiinnitettyä valon tai tutkan, jolloin sen paikantaminen helpottuu varsinkin paksun jään alta.
Uittolauta on suunnattu uimaan kohti rannan puolella olevaa upotusavantoa. Liekö hyvää tuuria vai osaamista, osuu lauta lähes suoraan kairan reiälle ja uittonaru saadaan helposti ylös jäälle. Kokuavannolla uittonarun toiseen päähän kiinnitetään verkko ja se vedetään rauhallisesti jään alle. Sopivan mittaisilla naruilla ja painoilla varmistetaan se, että verkko saadaan riittävän lähelle pohjaa. Sama operaatio uittolaudan kanssa toistetaan ulomman avannon kanssa ja toinenkin verkko saadaan paikoilleen.
Tuuli on yltynyt ja alkaa satamaan lunta. Parin asteen pakkasessa viima ei vielä tunnu kovin kylmältä, mutta voi vain kuvitella, millaista on olla juomustamassa kun pakkasta on kunnolla. Keräämme työvälineet ahkioon ja lähdemme paluumatkalle rantaan. Kaamoksen kynnyksellä valoisaa aikaa ei ole kovin paljoa ja otsalamput valaisevatkin paluutamme keskellä sinistä hämärää.
Seuraavana päivänä kiskomme ahkiota jälleen järvelle. Tarkoitus on käydä kokemassa edellispäivänä viritetyt verkot. Rannan puoleisen verkon pää saadaan jään alta esiin ja siihen kiinnitetään vetonaru. Verkkojen välissä oleva kokuavanto on myös saatu tuuralla avattua ja jääkokkareet poistettua vedestä. Verkkoa vedetään jään alta siten, että alapaula pysyy vedessä ja yläpaulaa kerätään avannon reunalle. Kokemisessa on mukana hieman jännitystä, sillä kukin mukana olevista on veikannut verkosta saatavien kalojen määrää ja lajia.
Ensimmäiset saaliit ovat pannulle mainiosti mahtuvia siikoja. Mukaan saadaan muutama raitapaita kyrmyniskakin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jänkäkoira, limatuubi, luupää. Siikojen ja ahventen seuraksi jäälle alkaa nousta myös erikokoista haukea. Ne ovat pyöritelleet verkkoa jonkin verran ja verkkoa on selviteltävä paljain sormin. Molemmat verkot käydään lävitse ja vedetään narun avulla jälleen takas jään alle odottamaan seuraavaa kokemista.
Muutaman sadan metrin päässä, valkoisen maiseman keskellä pysähtyy poroparttio ihmettelemään touhujamme. Molempien verkkojen kokemisen jälkeen jäälle on noussut vajaa parikymmentä kalaa. Kalat tainnutetaan ja perataan saman tien. Päivä alkaa jälleen hämärtää kun palaamme rantaan. Ei saaliista ihan joulukaloiksi ole, mutta jokaiselle halukkaalle riittää ahventa ja haukea pannulle. Taidanpa myös laittaa myös graavisiikaa.