Saaristomeren kansallispuiston Örö kutsuu ympäri vuoden
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Örön kanssa.
Joulukuun alku on mitä mainioin ajankohta retkelle Saaristomeren kansallispuistoon. Kesän vehreys ja kävijämääriltään vilkkaat kuukaudet ovat vain kaukainen muisto. Harmaa ja hiljentynyt Örön linnakesaari ottaa silti vieraansa vastaan avosylin.
Päivällä alkanut räntäsade vaihtuu Kasnäsin satamaan päästyä vesisateeseen. Raikas, reilun kymmenen metriä sekunnissa puhaltava etelätuuli pyyhkäisee kasvoille autosta noustessa. Lämpöasteita on muutama. Nousemme Ida II -yhteysalukseen ja noin puolen tunnin merimatkan jälkeen rantaudumme Örön itärannan satamaan.
Saaren toiminnasta vastaava yrittäjä Nina Liski-Tirkkonen ottaa meidät ja muut saarelle saapuvat henkilöt lämpimästi vastaan jo laiturilla. Iltapäivän hämärässä matkatavarat ja saaren ravintolaan menevät elintarvikkeet siirtyvät ripeästi mönkijän kyydillä eteenpäin. Saaressa sijaitsevan laajan matkailukohteen logistiikka tuo omat haasteensa, mutta yrittäjillä on jo vuosien kokemus saaristossa toimimisesta.
Vanhempana luontomatkailijana osaa arvostaa entistä enemmän myös palveluita. Nuorempana riitti mainiosti kansallispuisto tai retkeilyalue, missä pääsi retkeilemään, nauttimaan luonnosta ja tulemaan toimeen omillaan. Nykyisin olen huomannut, että kaipaan entistä enemmän myös palveluita luontokokemuksen oheen. Isossa osassa maan kansallispuistoista palvelutarjonta on laajentunut ja ovat helposti saatavilla, joko puistoissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.
Tänäkin vuonna olen viettänyt teltassa useita kymmeniä öitä. Silti on rehellisesti todettava, että joulukuun alun tuulessa ja sateessa sisämajoitus viehättää telttakokemusta enemmän. Olemme saaneet käyttöömme yhden monista vuokramökeistä, Käärmemurjun. Karusta nimestä huolimatta pieni mökki on kodikas, yhden makuuhuoneen ja keittiön yhdistelmä, josta löytyy kaikki tarvittava.
Örössä on monipuolinen majoitustarjonta hostellista hotelliin ja paritaloista mökkeihin. Petipaikkoja löytyy noin 150 hengelle. Yksi sympaattisimmista majoitusvaihtoehdoista lienee niin sanottu Ahtisaaren saunamökki, joka löytyy saaren pohjoispäähän vievän reitin varrelta. Toki entiseltä linnakesaarelta löytyy tilaa teltallekin, melko keskeltä saarta.
Joulukuussa päivän pituutta ei ole tunneilla pilattu. Aurinko nousee yhdeksän maissa ja jo neljän jälkeen alkaa olla pimeää. Tämä kannattaa huomioida saareen tutustumista suunnitellessa. Toisaalta on mukavaa, että luonnon oma rytmi ”pakottaa” rauhoittumaan ja nauttimaan pimeydestä ja hiljaisuudesta. Voi ottaa rauhallisemmin, eikä tarvitse jatkuvasti hötkyillä.
Olemme päättäneet vierailullamme keskittyä Örön luontoon ja kulttuurihistoriaan. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että aamupala toimitetaan suoraan mökkiimme ja illallisella käymme saaren ravintolassa. Molempina retkipäivinä mukanamme on retkieväät ja termarit. Ratkaisu osoittautuu kaikin puolin toimivaksi, sillä lounasaikaan olemme tutkimusmatkalla eri puolilla saarta.
Örön ravintolana toimii linnakesaaren varuskunnan entinen ruokala. Tunnelmallinen ravintola 12” on viihtyisä. Illan hämärässä ja kynttilän valossa voi silti kuvitella sarkapukuisten sotilaiden juovan iltateetä peltimukeistaan ennen parakkeihinsa lähtöä. Kesäseongin aikaan Örön ravintolatarjontaa täydentävät satamassa olevat Bistro ja Bistron grilli.
Alkupalaksi nautimme maittavan halloumisalaatin. Sen kyytipojaksi otan paikallisen panimon, Kimitö Brewingin Archipelago Pale alea. Niin se, kuin panimon Rhubarb Sour Saisonkin toimivat mainiosti ruuan kanssa. Pääruuaksi otan uuniperunan kylmäsavulohitäytteellä. Annos on yksinkertaisuudessaan herkullinen ja sopii mainiosti saaristolaisympäristöön. Suklaafondant ja kahvi jälkiruokana kruunaavat perjantai-illan Örön saaressa. Aistit ravittuina on aika siirtyä vatsan viereen köllöttelemään.
Mökkiin edellisiltana toimitetun aamupalan jälkeen on aika suunnata kohti saaren eteläkärkeä ja siellä sijaitsevaa 6” eli kuuden tuuman kasarmia. Kuuden tuuman kierros on saaren eteläinen reitti ja kahdentoista tuuman kierros vie pohjoiseen. Molempien reittien pituus on noin viisi kilometriä.
Tuumat kertovat tykkien ja kanuunojen kaliibereista sekä rannikkopuolustuksen tarinaa tsaarin ajoilta nykypäivään. Satakunta vuotta yleisöltä suljettuna ollut saari on avattu yleisölle, mutta Puolustusvoimat on edelleen läsnä saarella. Joka paikkaan saarella ei ole pääsyä, ja osa alueesta on aidattua sekä kieltomerkein suljettua. 12 tuuman kasarmilla oleva näyttely kertoo Örön historiasta ja luonnosta.
Nykyään Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva Örö on myös arvokas luontokohde ja eräs Etelä-Suomen tärkeimmistä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien keskittymistä. Saari tarjoaa hyvät puitteet myös lintujen tarkkailuun. Saaristomeren kansallispuiston tunnuseläimen, merikotkan nähdään usein liitelevän Örön maisemissa. Tällä kertaa näkyvimmät lintuhavainnot ovat takapuoli pystyssä merenlahdissa ruokailevat kyhmyjoutsenet.
Örön luonto on ainutlaatuinen kokonaisuus, joka pitää sisällään uhanalaisia kasvi- ja perhoslajeja sekä luontotyyppejä. Örön luonnon monimuotoisuus johtuu muun muassa saaren eteläisestä sijainnista ulkosaaristossa. Saarelle tyypillisiä elinympäristöjä ovat esimerkiksi avoimet paahdekedot ja rantaniityt. Niillä viihtyvät useat harvinaiset kasvi- ja perhoslajit. Örön upeaan saaristoluontoon on helppo tutustua teitä ja merkittyjä retkeilyreittejä pitkin.
Perinnemaisemia pidetään avoimena laiduntamalla. Kesäisin siitä vastaavat lampaat ja ylämaankarja. Aikaisemmin saarella laidunsi myös Puolustusvoimien hevosia. Tämänkertaisella retkellä nummen hiekassa näkyi vain pieniä kauriin jälkiä. Sieltä täältä maisemasta osuu silmiin myös mustia palaneita maalaikkuja, jotka ovat jälkiä Metsähallituksen tekemistä kulotuksista. Tulenteko Örössä on kokonaan kielletty ja tupakointikin sallittu vain merkityillä paikoilla.
Kuten monella muullakin Suomenlahden linnakesaarella, niin myös Örössä on nähtävissä suomalaisten lisäksi venäläisiä historian kerrostumia. Venäläiset aloittivat saaren varustamisen 1910-luvulla ja suomalaiset jatkoivat sitä itsenäisyyden saatuaan. Linnakesaaren merkitys on vaihdellut historian aikana aktiivisista sotatoimista varusmieskoulutukseen. Säännöllinen toiminta linnakesaarella lakkautettiin vuonna 2004. Lue lisää Örön historiasta.
Saaren eteläpäässä tutustumme kuuden tuuman patteriin ja kasarmialueeseen. Rakennelmat ovat edelleen vaikuttavan näköisiä. Aivan eteläisinpään kärkeen pääsee riippusiltaa pitkin. Merkityllä reitillä on hyvä pysyä paitsi turvallisuuden, myös ympäristön kulumisen ehkäisemiseksi. Alueella on myös harvinaisia kasveja, joita halutaan suojella. Kirkkaalla säällä Örön eteläkärjestä pystyy erottamaan ulkomerellä sijaitsevan Bengskärin majakan. Sinne mekin tähyilemme.
Matkamme jatkuu eteläkärjestä Pitkä ikävä -mukulakivitietä pitkin takaisin kohti saaren keskiosaa. Mukulakivitie on kestänyt hyvin vuosisadan kulutuksen ja rasituksen. Sen rakentamiseen on käytetty aasialaista työvoimaa 1910-luvulla. Todennäköisesti heidät on tuotu pakkotyöhön ensimmäisen maailmansodan melskeiden myötä. Pitkä ikävä halkaisee saaren koko pituudelta, lounas-koillinen -suunnassa. Tien lähes toisessa päässä pohjoisessa on saaren huoltolaituri, jonka kautta saaren koko huolto on hoidettu – niin menneinä kuin nykyisinäkin aikoina.
Eteläkärjen lähellä, Ikävän varrella on keltainen tyhjillään oleva rakennus. Entisen ammusvaraston on tarkoitus herätä eloon seuraavana kesänä. Saarella ympärivuotisesti asuva Jarmo Vehkakoski on ideoinut rakennukseen Öröstä kertovaa luontokuvanäyttelyä, jonka toteutus poikkeaa tavanomaisesta. Pimeän ammusvaraston sisällä leditauluihin tulostetut valokuvat syttyvät eloon liiketunnistimen avulla, kun retkeilijä astuu sisään rakennukseen. Näyttelyn tarvitsema sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla.
Näyttelyssä tullaan esittelemään Örötä eri vuodenaikoina. Kuvat ovat saarella puolisen vuosikymmentä ympärivuotisesti asuneen Vehkakosken käsialaa. Hän kertoo kuvaavansa saaren luontoa joka ikinen päivä. Vehkakosken ottamia valokuvia on esillä myös vierasvenesatamassa sijaitsevan rantasaunan lasitetulla terassilla. Sieltä löytyy muun muassa äitienpäivänä otettu kaunis kuva leppäkertusta harvinaisella etelänkylmänkukalla.
Ennen Käärmemurjuun paluuta nautimme retkieväät kuuden tuuman kasarmialueen ruokalan portailla. Kasarmilla majoittui parhaimmillaan noin 150 sotilasta, rivimiehet omassa ja upseerit omassa rakennuksessaan. Nykyään ruokalarakennuksessa on Metsähallituksen näyttely 6” kasarmista ja upseerien talo on asuinkäytössä.
Lähes kuusi tuntia kestäneen päiväretken jälkeen on taivaallista päästä saunaan. Leppeät löylyt hellivät navakan tuulen ja ajoittaisen tihkusateen ravistamaa kroppaa. Tulipa märillä kallioilla muutama kerta kompuroituakin. Löylyjen välissä on mukava vilvoitella saunan terassilla. Pimeältä mereltä kuuluva aaltojen kohina ei tällä kertaa kannusta riittävästi, jotta pulahtaminen virkistävään meriveteen onnistuisi. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Ravintola on sopivasti saunamatkan varrella ja illallinen kutsuu ravintolan rauhalliseen hämärään. Miellyttävä ilmapiiri, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka takaavat jälleen hyvän mielen ja olon, minkä myötä siirtyä Käärmemurjuun vällyjen väliin. Uni tulee joutuisasti saaristoluonnossa vietetyn päivän, saunan ja ruuan jälkeen.
Polkupyörä on mitä mainioin kulkuväline Örön saaressa. Varsinkin jos haluaa päivän, parin aikana tutustua mahdollisimman kattavasti koko saareen. Oman pyörän tuontikin saarelle onnistuu maksua vastaan, mutta kätevintä on vuokrata Onni-pyörä saaresta.
Mekin otamme pyörät käyttöömme ja suuntaamme kohti saaren pohjoiskärkeä. Matkalla käymme tutustumassa Ahtisaaren saunamökkiin. Tarinan mukaan presidentti Ahtisaaren oli tarkoitus Örö-vierailullaan saunoa häntä varten kunnostetussa pienessä punaisessa mökissä. Ilmeisesti saunareissu kuitenkin peruuntui, mutta tupa jatkaa varausmökkinä.
Saaren pohjoisosan länsirannalle ovat tyypillisiä kedot ja nummet. Ruskea, harmaa ja keltainen ovat loppuvuoden värejä. Vihreää tuovat mukaan männyt ja maata pitkin kasvavat katajat sekä kivien sammal. Aallot ovat tuoneet rantaan rakkolevää, jonka välissä näkyy linnun sulkia. Nautimme Länsirannalla retkieväät ja kohotamme maljan Suomen itsenäisyydelle. Malja on tilanteeseen sopivaa mineraalipitoista Vellamo-vettä, jonka alkuperä on noin 10 000 vuoden takaa jääkaudelta.
Suomenlahden linnakesaarilla on ollut oma roolinsa Suomen itsenäisyyden eri ajanjaksoissa, niin myös Öröllä. Kiitollisina tämänkin saaren puolustajille on aika päättää retki Saaristomeren kansallispuistoon ja suunnata takaisin mantereelle. Parin yön reissu oli pintaraapaisu saaren luontoon ja historiaan. Takaisin on tultava ja päästävä kokemaan Örö eri vuodenaikoina, keväällä tai viimeistään kesällä.