Kurjenrahkan kansallispuisto kutsuu
Kevät on mainiota aikaa päivä- ja yöretkille lähiseudun kansallispuistoihin ja retkeilyalueille. Talven jälkeen on hyvä palautella mieleen retkeilytaitoja ja koeponnistaa retkeilyvälineet ennen pidemmille retkille lähtemistä. Alkukevään säät ovat olleet vaihtelevia. Pakkasyön jälkeen Kurjenrahkan reiteillä oli paikoittain jäätäkin.
Lähdimme kaverini ja luontoharrastaja Teijon kanssa seuraamaan kevään edistymistä meille molemmille entuudestaan tuntemattomaan kansallispuistoon, Varsinais-Suomessa sijaitsevaan Kurjenrahkaan. Kevään äänimaisemaan kuuluivat kurjet ja pöllöt.
Kurjenrahkan kansallispuisto sijaitsee noin 35 kilometriä Turusta pohjoiseen, seitsemän kunnan alueella. Se on melkoinen saavutus, sillä kansallispuiston koko on vain noin 30 neliökilometriä. Selitys löytyy siitä, että Kurjenrahkan kansallispuistossa sijaitsee Kuhankuonon vanha rajakivi.
Kuhankuono on tunnettu tärkeänä rajapaikkana jo yli 600 vuoden ajan. Rajakivelle ulottuvat Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat.
Kuhankuono on myös nimi varsinaissuomalaiselle retkeilyreitistölle, mikä kulkee myös Kurjenrahkan kansallispuiston kautta.
Viime vuosituhannen lopulla perustettuun kansallispuistoon pääsee kätevästi julkisella liikenteellä Turusta ja Säkylästä. Pikavuoropysäkiltä on Kurjenpesän luontotuvalle vain puolen kilometrin matka. Retkelle pääsee myös pysäköintialueilta eri puolelta kansallispuistoa.
Kurjenrahkan kansallispuisto sopii kaiken ikäisille ympäri vuoden. Kurjenpesän luontotuvan piha ja lähiympäristö soveltuvat myös liikuntaesteisille. Myös luontotuvan näyttelyn voi kiertää pyörätuolilla ja piha-alueelta on esteettömäksi rakennettu reitti viereisen Savojärven rantaan.
Kurjenpesän pihassa on esteetön kuivakäymälä sekä esteettömäksi rakennettu keittokatos. Pihassa on myös näköalatasanne, josta aukeaa näkymä Savojärvelle. Luontotuvalta lähtee pyörätuolilla liikuttavissa oleva polku Kuhankuonon rajakivelle.
Kurjenrahkan kansallispuistoon kuuluvat Varsinais-Suomen laajimmat luonnontilaiset suot sekä niitä ympäröivät metsät, joista osa on iältään vanhoja. Kansallispuiston maaperä on karua, mikä näkyy myös sen luonnossa: metsät ovat enimmäkseen kuivia kangasmaita ja suot karuja keidas- eli kohosoita. Keidassoiden keskusta on selvästi laitoja korkeammalla. Kansallispuiston yli 20 neliökilometrin kokoinen nimikkosuo, Kurjenrahka, on Varsinais-Suomen laajin ja yksi Etelä-Suomen laajimmista lähes yhtenäisenä säilyneistä suoalueista.
Kansallispuiston metsät ovat soiden reunametsiä tai suon keskelle jääviä metsäsaarekkeita. Valtaosa kansallispuiston metsistä on ollut ennen puiston perustamista metsätalouden käytössä. Laidassuon ja Lakjärvenrahkan alueen itäkulmassa sijaitseva Pukkipalon aarnialue ja monet muut pitkään hakkuilta säästyneet suosaarekkeet ovat luonnonmetsän kaltaisia.
Pukkipalossa kasvavat maakunnan komeimmat vanhat metsät. Alueella on vanhoja kuusia, keloja ja maapuita. Muuta maastoa korkeammilla paikoilla kasvaa vanhoja, kilpikaarnaisia mäntyjä kuin vartioimassa alueen rauhaa. Pukkipalon maisemat olivat erityisesti mieleeni.
Kansallispuiston nimikkoeläimen, kurjen kuuleminen sykähdyttää aina. Keväällä etelätuulen mukana korkealla liitäen ja kovaäänisesti ilmoittaen, ne tuovat lupauksen talven päättymisestä. Kansallispuiston alueella on pysyvä ilveskanta. Hirvi, valkohäntäkauris ja metsäkauris esiintyvät yleisinä puistossa. Kansallispuistossa voi pistäytyä myös yksittäinen susi tai karhu.
Kurjenrahkan kansallispuistossa liikkuminen jalan, hiihtäen, soutaen, pyöräillen ja meloen on sallittua mahdollisia rajoitusosia lukuun ottamatta. Rajoitukset kannattaa tarkistaa ennen retkelle lähtöä esimerkiksi osoitteesta luontoon.fi/kurjenrahka.
Kurjenrahkan kansallispuisto tarjoaa mukavat patikointimaastot ja useita merkittyjä reittejä. Rengasreittejä on kaksi: parin kilometrin Karpalopolku ja kuuden kilometrin mittainen Savojärven polku. Pukkipalo-Takaniitunvuori-luontopolun pituus on kilometri ja se kulkee Pukkipalon aarnialueella ja esittelee vanhan metsän lajeja.
Kurjenrahkan kansallispuiston reiteillä pärjää sulan maan aikaan kevyillä jalkineilla. Merkityt polut kulkevat pääosin metsämaalla ja märimpiin kohtiin on rakennettu pitkospuut. Kuten useimmissa kansallispuistoissa, niin Kurjenrahkassakin avotulen teko ja leiriytyminen on sallittu vain niitä varten osoitetuilla paikoilla.
Kurjenrahkan kansallispuisto yllätti positiivisesti. Ihmisiä oli ennalta arvatenkin paljon liikkeellä mainiosta säästä ja pitkästä viikonlopusta johtuen. Jos haluaa välttää ruuhkaisimmat kohteet, kannattaa suunnata pois Savojärven ympäri kiertävältä pitkospuureitiltä. Kuhankuonon retkeilyreitistön opasteet olivat hiljattain uusittuja ja selkeitä. Iso plussa myös sille, että kansallispuistoon pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä.
Kansallispuisto soveltuu ensisijaisesti eri-ikäisten retkeilijöiden päiväretkikohteeksi, mutta mahdollistaa myös yöpymisen. Lakjärven laavu telttailupaikkoineen oli yllättävän erämainen. Tuttu retkeilijä oli yöpynyt siellä muutamaa viikkoa aikaisemmin, ja herännyt yöllä susien ulvontaan. Vau!
Lakjärven leiripaikalla tapasimme myös turkulaiset riippumattoretkeilijät Suvin ja Jiipeen. Heidän kokemuksiaan riippumattoilusta sekä Teijon ja minun mietteitäni Kurjenrahkan kansallispuistosta pääset kuuntelemaan Kansallispuistoon-podcastista.
