Puumalan saaristoreitti valmiina kesään
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Puumalan kanssa.
Saimaan upeat saaristoreitit hemmottelevat pyöräilijöitä. Palveluita on lisätty ja reittimerkintöjä parannettu. Lauttayhteydet mahdollistavat Etelä-Karjalan ja -Savon pyöräreittien yhdistämisen. Lauttaliput saa kätevästi Matkahuollon kautta.
Otan varaslähdön pyöräilykesään ja suuntaan Puumalan saaristoreitille toukokuun lopulla. Reitin pituus on noin 60 kilometriä ja sen ajaisi mukavasti päivässäkin. Haluan kuitenkin tutustua reittiin, sen nähtävyyksiin ja palveluihin rauhassa, joten pakkaan pyörän tarakalle teltan ja makuualustan. Pyörälaukuissa on makuupussi, evästä ja vaihtovaatetta. Vaihtovarusteille tulee käyttöä, sillä sää vaihtelee aamuvarhaisen aurinkoisista hetkistä, päivän pilviseen, kevyeen sateeseen ja kunnon sadekuuroihin. Taattua Suomen kesäsäätä siis.
Kesä on monen mielestä parasta aikaa Saimaalla, mutta joskus kannattaa kokeilla kevättä ja syksyäkin. Varsinkin näin keväällä on upeaa pyöräillä kirkkaan vihreän maiseman lävitse. Koivut ovat jo lähes täydessä lehdessä, tuomi kukkii, peltoja ja tien piennarta värittävät eri väriset kukat. Reitti seurailee Saimaan rantoja ja kulkee halki maalaismaiseman. Karja tuijottaa laitumella ohi kulkevaa pyöräilijää. On pakko pysähtyä ottamaan yhteiskuva.
Viileän kevään takia myös lintujen muutto on ollut pysähdyksissä. Etelän suunnalta puhaltavat ilmavirtaukset ovat vihdoin saaneet pohjoiseen suuntaavat linnut liikkeelle. Hanhien kaakatusta kuuluu joka puolelta. Tuhansien lintujen aurat suuntaavat rinnakkain ja peräkkäin kohti pohjoista ja yötöntä yötä.
Myös lähistön ilmatilassa, vesillä ja äänimaisemassa tapahtuu. Kurkikolmikko lentää ylitseni muutaman kymmenen metrin korkeudella ja laskeutuu lähisuolle, mistä kaikuvat ikiaikaiset kurjenhuudot. Myös kuikat ovat saapuneet ja sukeltavat lahden pohjukassa pikkukalojen perässä. Kuikan huuto on yksi kesän mieliäänistäni. Tällä kohtaa Saimaan rantaa lahopuuta riittää. Siksipä palokärjen kry-kry-kry kuuluu tuon tuosta ja käpytikka naputtelee puun runkoja. Käki kukkuu jossain lähellä.
Täydennän retkieväitä Hurissalon kaupalla ja suuntaan sieltä kohti Lietveden maisematietä. Kalliosaarten pirstoma vesistöalue Lietvesi on yksi Unescon Saimaa Geoparkin kohteista Puumalassa. Niistä useimmat sijaitsevat Puumalan saaristoreitin varrella tai läheisyydessä. Lietveden sillan viereisen taukopaikan kesäkioski ei ole vielä avoinna. Nautin kuumaa juomaa termarista samalla kun odottelen sadekuuron taukoamista. Näköalapaikan katoksesta on huikeat näkymät Pistohiekan selälle.
Tihkusateisena toukokuisena päivänä Pistohiekan pitkät hiekat ovat autiot. Voin kuitenkin kuvitella, kuinka menneinä kesinä viereiseltä tanssilavalta kiirineet sävelet, mäntykankaalle pysäköidyt autot ja Saimaan hiekkatörmälle pystytetyt teltat ovat saaneet maiseman kuhisemaan.
Kesän helteillä on Pistohiekka pyöräilijän lähes pakollinen pysähdyspaikka. Siellä pääsee uimaan, virkistäytymään ja tarvittaessa tilapäinen yöpyminen onnistuu jokamiehenoikeudella.
Tällä hetkellä Pistohiekan rantaviivalla on pieniä, värikkäitä puisia rakennuksia. Puumalan kunnalla ja Metsähallituksella on suunnitelmia Pistohiekan uuden tulemisen ja elävöittämisen varalle. Puitteet ovat ainakin kunnossa.
Kymmenasteinen vesi ei houkuttele uimaan ja jatkan kohti Puumalaa. Viereisen hiekkatien varresta pilkistää pieni hiekkapohjainen hakkuuaukio ja hetken mielijohteesta kurvaan sinne. Lyhyen kävelyn jälkeen ennakkoaavistukseni osuu oikeaa. Viime aikojen sateet ovat saaneet korvasienille kunnon kasvuspurtin, ja niitä löytyy pieneltä alalta runsaasti. Poimin muutaman mukaani ja jätän loput odottamaan seuraavaa sienestäjää. Tarkoitus on tehdä korvasienimuhennosta. Itse sienihän on tappavan myrkyllinen ja vaatii huolellista ja perinpohjaista ennakkovalmistelua ennen syömistä.
Onnellisena herkkulöydöksistä jatkan saaristoreittiä eteenpäin. Reitti on merkitty sinisin kyltein, eikä siltä kovin helposti pääse eksymään. Ketjureaktio-pyörämatkailuhanke on julkaissut Puumalan saaristoreitistä ja Saimaan saaristoreitistä uunituoreen printtikartan. Karttaan on muun muassa merkitty reittietappien välimatkat, Saimaa Geopark -kohteet, lossit ja lauttasatamat. Saimaa Cycling -sivusto tarjoaa pyörämatkailijalle Saimaan pyöräreitit, kohteet, tuotteet ja vinkit.
Piestohiekan suunnasta tultaessa on Sahanlahti ehdoton pysähdyspaikka ennen Puumalaa. Nykyinen Sahanlahti on maineikas ja perinteikäs matkailukeskus. Nimensä mukaisesti paikalla on sijainnut yksi Saimaan alueen vanhimmista sahoista. Matkailukeskuksen lävitse Saimaaseen laskee komea puro, jossa varsinkin näin keväällä riittää vettä. Lieneeköhän saha saanut tarvitsemansa voiman tästä purosta?
Sahanlahti on herkuttelijan suosikkikohde, jonka ravintolat tarjoavat lähituottajien tuotteista ja raaka-aineista tehtyä ruokaa. D.O. Saimaa -merkki kertoo laadukkaista ja puhtaista, Saimaan alueen tuotteista. Sahanlahti on myös veneilijöiden suosiossa ja kesäisin sataman laituripaikoille riittää tulijoita.
Sahalahden jälkeen saaristoreitin kiertäjä voi valita, jatkaako päällystettyä tietä Puumalaan vai valitseeko hieman lyhyemmän hiekkatien. Heti tien alussa kannattaa huomioida varoituskyltti koirista. Pihalta oikealta säntääkin isokokoinen koira tielle ja kyltistä huolimatta pulssi nousee, sen verran vauhdikkaasta kohtaamisesta on kyse.
Puumalan keskusta ja sen palvelut ovat minulle entuudestaan tuttuja. Lisää on myös tulossa. Puumalan Poiju ja Kuohuviinibaari Kupliva ovat uusia, kesällä avaavia yrityksiä. Kupliva sijaitsee sillan näköalatasanteella, lähes 40 metriä Saimaan pinnan yläpuolella. Sieltä on upeat näköalat ”Saimaan Gibraltarille”.
Tällä kertaa suuntaa Hoviin ja pääsen vielä nauttimaan lounaasta, vaikka saavun paikalle muutamaa minuuttia ennen lounasajan päättymistä. Ystävällinen tarjoilija käy erikseen varmistamassa, että olen saanut riittävästi syötävää, ennen kuin hän korjaa salaatit pois. Saan myös luvan samalla ladata sähköpyörän akkua.
Ulkona sade yltyy ja päätän kaikessa rauhassa tilata kuuman juoman ja tutustua paikallislehden uutisiin. Retkillä kannattaa, aina kun mahdollista, lukea paikallislehdet ja kuunnella herkällä korvalla kahviloiden sekä ravintoloiden henkilökuntaa ja hankkiutua paikallisten juttusille. Heiltä saat useimmiten vinkit ja neuvot ajankohtaisista asioista sekä käymisen arvoisista kohteista. Pitkän lounas- ja lataustauon jälkeen jatkan matkaani iltapäivällä. Kiire ei ole mihinkään, sillä olen suunnitellut jääväni yöksi melko lähelle Puumalan keskustaa.
Majoituspaikkoja saaristoreitin varrelta ja läheisyydestä löytyy kolmattakymmentä, joista on varaa valita. Kuumimpana sesonkina yöpyminen kannattaa varmistaa ajoissa. Näin on esimerkiksi Siltakemmakoiden aikaan. Suosittu musiikkitapahtuma moninkertaistaa puumalalaisten määrän elokuisena viikonloppuna.
Ennen suunnitellulle leiripaikalle saapumista kurvaan pyörällä suositulle Norppa-laavulle, joka sijaitsee Norppapolun varrella. Norppapolku on monipuolinen polkuverkoston Saimaan läheisyydessä. Polun varrella on niin kangasmaista harjumaastoa, reheviä kosteikkoja kuin kallioisia näköalapaikkojakin. Komealla paikalla niemenkärjessä sijaitseva laavu on esteetön. Laavulle menevän tien varresta löytyy myös vesipiste, jos juomapulloja on tarve täyttää.
Sääennusteen mukaan alkuillassa on sateeton hetki ja pystytän teltan nopeasti Kotkatsaaren retkisatamaan. Satama on Pidä Saimaa siistinä -organisaation ylläpitämä ja sieltä löytyvät nuotiopaikka, kuivakäymälä ja jätekatos. Retkisatamien ja tulipaikkojen huolto rahoitetaan jäsenmaksuilla ja omasi voit hankkia täältä. Retkisatama sijaitsee suojaisassa poukamassa ja laituriin saapuukin illan edetessä vene suojaan luvattua kovaa tuulta.
Ennuste pitää paikkansa ja yöllä herään useampaan otteeseen, kun reilu 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ravistelee telttaani. Onneksi se on kunnolla pystytetty. Aamulla herään sateeseen. Ennusteen mukaan se jatkuisi vielä parisen tuntia, joten käännän kylkeä ja kaivaudun syvemmälle makuupussiini. Uusi yritys myöhemmin ja aamupuuron jälkeen on aika pakata tavarat pyörään ja jatkaa matkaa.
Hätinvirran lossilla siirryn Niinisaaren puolelle. Saaristoreitin lossit ovat valtion ylläpitämiä ja maksuttomia. Pyörälautat Lintusalosta Hurissaloon ja Etelä-Karjalan puolelle Sarviniemeen ovat sen sijaan maksullisia. Samalla kyydillä virran ylitse kanssani kulkee paikallisia asukkaita ja mökkiläisiä. Muita pyöräretkeilijöitä ei vielä näy.
Niinisaari on elävä yhteisö ja sieltä löytyy muun muassa majoitus- ja ravintolapalveluita, ohjelmapalveluita ja käsityöläisiä. Pistäytymisen arvoinen kohde on ehdottomasti Liehtalanniemen museotila. Siellä pääsee aikamatkalle 1900-luvun alkupuolelle ja tilan viimeisen isännän Jalmari Reposen elämään. Liehtalanniemen Jallu eli tilalla karua ja yksinkertaista elämää. Pihapiiristä lähtee luontopolku, jonka varrella on opastetauluja. Niissä kerrotaan alueen luonnosta ja kulttuuripiirteistä.
Kiertelen museotilan pihapiiriä ja huomaan, että kotamaisesta kesäkeittiöstä nousee savua. Edellisiltana melomalla Liehtalanniemeen saapunut kolmikko on myöhäisen aamupalan valmistuksessa. Kotka-Kouvola-Turku -akselilta saapuneet Eve, Anna ja Titta ovat viettämässä polttareita Saimaalla. Kajakit he ovat vuokranneet Saimaa Canoeing Services -yritykseltä ja tarkoitus on viikonlopun ajan nauttia Saimaan keväisestä saaristosta. Vaihdamme kuulumisia ja jaamme kokemuksia Saimaalla melomisesta. Jätän kolmikon nauttimaan tuoreesta kahvista ja jatkan matkaani. Liehtalanniemessä täytyy tulla kesällä uudestaan museotilan ollessa avoinna.
Saaristoreitin seuraavat maisemat ovat tuttuja vuosikymmenten takaa. Tähän tien poskeen bussi jätti leiriläiset ja pienillä moottoriveneillä kuljetimme heidät Heinäsensaaren leirikeskukseen. 1990-luvun alun kesäleirit ovat jääneet mieleen aurinkoisina ja lämpiminä, kuten muistot useimmiten. Leirin tuoreruokavarastoja täydennettiin muutaman kerran viikossa Lintusalon kyläkaupasta. Nuo kesät olivat ensikosketukseni Saimaaseen ja Puumalaan.
Leirejä järjestetään edelleen, mutta kauppaa ei Lintusalossa enää ole. Jatkan kohti saaren luoteiskärkeä ja Nestorinrantaa. Nestorinrannasta on tullut Saimaan ja Puumalan saaristoreitin todellinen hotspot. Siellä nimittäin kohtaavat molempien pyöräreittien lautat.
Esimerkiksi Hurissalon suunnasta tulevalla Norppa II -lautalla ehtii vaihtamaan ms Sarvi-lauttaan, siirtymään Taipalsaaren Sarviniemeen ja jatkamaan sieltä Saimaan pyöräreitille Etelä-Karjalan maisemiin. Tietoja lautoista ja niiden aikatauluista löytyy täältä. Sivustolta pääset suoraan lippujen hankkimiseen Matkahuollon sivulle. Palvelun käyttäjän kannalta on mainiota, että liput löytyvät helposti valtakunnallisen operaattorin kautta, eikä niitä tarvitse etsiä erikseen jokaisen paikallisen toimijan moninaisilta verkkosivuilta.
Nestorinrannasta löytyy kahvilapalveluiden lisäksi laulusta tutun Nestori Miikkulaisen patsas. Junnu Vainion levyttämän laulun henkilön esikuvana oli Lintusalossa asunut seppä ja pelimanni Nestori Reponen.
Norppa II -lautan miehistö on ystävällistä ja auttaa pyörien lastaamisessa alukseen. Lautalle tulee muitakin pyöräilijöitä ja siirryn aluksen takakannelle mikkeliläisopiskelijoiden Lotan ja Saran seuraan. He ovat vuokranneet sähköavusteiset pyörät Puumalan Niinisaaren Hanhiniitystä.
Pyöräilijät kehuvat saaristoreitin ja Lietveden maisemia. Kiitosta saa myös ystävällinen palvelu, mitä he ovat saaneet reitin varrella. Sara ja Lotta ovat ensimmäistä kertaa saaristoreitillä ja myös sähköpyörä on uusi, miellyttävä kokemus.
Norppa II lipuu Lietveden halki kohti Hurissalon laituria. Tällä kertaa emme näe matkalla Saimaan tunnuseläintä, harvinaista saimaannorppaa. Sara sen sijaan on edellispäivänä onnistunut näkemään norpparetkellä Puumalan vesillä peräti kolme norppaa. Havainto on huima, sillä uhanalaisia norppia elää Saimaalla vain reilu 400 yksilöä.
Saamme lauttamatkan aikana muutaman sadekuuron niskaamme. Se ei juurikaan näytä häiritsevän pyöräileviä opiskelijoita. Lotta ja Sara koukkaavat Hurissalon kaupalle täydentämään retkieväitä ja jatkavat Puumalan saaristoreittiä kohti Lietveden maisematietä. Toivotan heille mukavaa matkaa ja päätän kevään ensimmäisen pyöräretkeni saunan lämmittämiseen. Löylyn lämmössä on mukava muistella tapahtumarikasta retkeä. Lauteilla viriää jo ajatus saaristolenkin uusimisesta keskikesällä.