Metsäpeuran mailla Salamajärven kansallispuistossa

Kevät on vaeltajalle hienoa aikaa, kun päivänvaloa riittää varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ja hyttysistäkään ei vielä tässä vaiheessa ole suuremmin harmia. Keväisessä luonnossa riittää lisäksi runsaasti kuultavaa ja nähtävää. Perinteisesti sulan maan vaelluskauteni on keväisin käynnistänyt 58 km pitkä Hirvaan kierros Salamajärven kansallispuistossa.

Hirvaan kierros on rengasreitti, joka kulkee osin myös Salamajärven kansallispuiston ulkopuolella. Reitillä ei ole merkittäviä korkeuseroja, mutta maaston kivikkoisuus tarjoaa vaeltajalle haasteita. Suoluonnon ystävälle tällä reitillä riittää nähtävää, kun pitkospuut johdattelevat kulkijan laajojen suoalueiden läpi. Onnekas ja hiljainen kulkija voi kohdata näillä seuduilla metsäpeuroja.

Vaelluksen ensimmäiselle päivälle oli luvattu hellelukemia ja edessä oli koko vaelluksen pisin päivämatka. Tiedossa siis oli, että vettä tällä reissulla tulisi kulumaan. Juomavesi pitää sulan maan aikaan kantaa mukana, jos luonnonvesien käyttäminen ei houkuttele. Hirvaan kierroksen varrella on kuitenkin melko tasaisin välimatkoin kaivoja ja se helpottaa kovasti vaeltajan vesihuoltoa.

Ensimmäisen vaelluspäivän reitti kulki Koirasalmesta Pyydyskosken kautta Nielujärvelle ja siitä edelleen Pieni Sääksjärvelle, jossa odotti vuokratupa rantasaunoineen.

Rinkka tuntui raskaalta ja säätöjä piti korjailla tuon tuosta, kuten yleensä ensimmäisenä vaelluspäivänä asiaan kuuluukin. Aurinko paistoi kuumasti ja kuikan ikiaikainen ääni kuului Iso Koirajärveltä, mutta varjopaikoissa oli vielä reilusti lunta.

Lounastauon paikka oli Pyydyskoskella, jossa peipot ja järripeipot pitivät keväistä konserttiaan. Samalle taukopaikalle saapui myös pieni ryhmä reippaita partiolaisia ja kävi ilmi, että heilläkin oli suunnitelmana vaeltaa Hirvaan kierros.

Lounastauon jälkeen matka jatkui Koirajoen aarnialueen läpi kohti Nielujärveä. Ennen Nielujärveä siirrytään pois kansallispuiston alueelta. Helteisen kelin vuoksi taukoja oli pidettävä usein ja kyllä tuntui mahtavalta, kun löytyi lunta, jolla saattoi viilentää niskaa ja käsivarsia.

Nielujärven jälkeen vaellusreitin varrella on katettu lähde, josta on hyvä täyttää vesipullot. Tässä kohtaa alkoi jalat ja rinkka painaa, mutta matkaa Pieni Sääksjärvelle oli enää reilu pari kilometriä. Askel kerrallaan ensimmäinen vaelluspäivä läheni loppuaan ja lopulta Pieni Sääksjärven tupa tulikin näkyviin. Rantasaunan suloisessa lämmössä sai pestä päivän rasitukset pois ja illan kruunasi komea auringonlasku. Pieni Sääksjärvessä oli meneillään sammakoiden äänekkäät kutupuuhat.

Seuraava aamu valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä ja kostean nihkeänä. Ihan selvästi oli ukkosta ilmassa. Päivän vaellusreitti kulki Lehtosenjärven ja Vähä-Valvatin kautta Valvattiin. Valvatissa sijaitsee autiotupa, joka on vanha metsänvartijan tila. Lehtosenjärvellä vietetyn lounastauon jälkeen taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä ja jostain kaukaa kuului ukkosen jyrinää. Alkoi sataa ja ukkostaa, joten suojaa oli syytä hakea Vähä-Valvatista, josta löytyy taukokatos. Paikalla olikin jo pari vaellusseuruetta, jotka aikoivat myös yöpyä Vähä-Valvatissa.

Ukkoskuuron mentyä ohi oli aika jatkaa matkaa kohti Valvattia. Autiotuvan pihapiirissä oli parikymmentä telttaa ja mukavan rauhallinen telttapaikka löytyikin tällä kertaa pihapiirin ulkopuolelta. Mäntykankaalle paistoi kauniisti ilta-aurinko ja käpytikka nakutteli jossain lähellä.

Kolmannen vaelluspäivän reitti kulki Valvatista Pitkälahden kautta Sysilammelle, jossa odotti vuokratupa ja rantasauna. Ennen Pitkälahtea saavutaan jälleen kansallispuiston alueelle. Vaelluspäivä sujui ongelmitta, kun malttoi pitää riittävän usein taukoja ruoan ja juoman merkeissä. Ennen Sysilammelle saapumista pääsi muutamilla suoalueilla nautiskelemaan uusituista ja sen vuoksi helppokulkuisista pitkospuuosuuksista.

Sysilammen tunnelmallisessa rantasaunassa oli rentouttavaa peseytyä vaelluspäivän jälkeen. Saunareissun aikana oli jälleen alkanut sataa vettä ja tunsin sillä hetkellä suurta kiitollisuutta mahdollisuudesta majoittua vuokratuvassa. Vesisade loppui aikanaan ja myöhään illalla Sysilampi oli peilityyni. Läheiseltä suoalueelta kuului teerien soidinpulputusta.

Vaelluksen viimeinen päivä oli pilvinen ja selvästi edellisiä päiviä viileämpi. Jäljellä oli vaelluksen lyhin päivämatka Sysilammelta Koirasalmeen. Iltapäiväksi oli sääennusteen mukaan tulossa sateita ja ukkosia, joten liikkeelle oli syytä lähteä ajoissa. Rinkka oli jo keventynyt sen verran, että eteneminen oli melko helppoa. Tauolla kiipesin Heikinjärvennevan luontotorniin katselemaan suoalueen rikasta linnustoa ja tässä kohtaa harmittelin, kun en ollut pakannut kiikareita mukaan. Suolla kuului olevan paljon elämää.

Matkan varrelta tuli kerättyä muutamia roskia, mutta ilahduttavan vähän niitä näytti maastossa olevan siitä huolimatta, että kulkijoita reitillä on ollut. Pitkospuilta bongasin metsäpeuran jätöksiä, mutta metsäpeuroja en vaelluksellani kohdannut. Ensimmäiset vesipisarat tipahtelivat taivaalta jo ennen Koirasalmea ja kotimatkan alkaessa satoi jo kaatamalla. Täydellinen ajoitus kerrassaan.