Kesäyö Tankarin majakkasaarella
Artikkeli kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Visit Kokkolan kanssa.
M/S Jenny ja Tankarin majakkasaari kuuluvat Kokkolan kesään. Historialliselle saarelle tehdään risteilyjä läpi kesän. Piipahtaa voi päiväseltään tai varata huoneen ja jäädä nauttimaan kesäyöstä avomeren reunalla.
Tankarin saari sijaitsee noin 15 kilometriä Kokkolan satamasta luoteeseen, eteläisen Perämeren Öjan ulkosaaristossa. Karu saari on vuosisatojen ajan toiminut hylkeenpyytäjien ja kalastajien tukikohtana. Nykyään Tankar on yksi Suomen merkittävimmistä majakkasaarista ja suosittu matkailukohde.
Kesäisin, meidän maakrapujen onneksi, Tankariin on säännöllinen aikataululiikenne Kokkolan matkustajasatamasta. Liput voi hankkia joko verkosta tai Kokkolan torin wanhassa kalahallissa sijaitsevasta matkailuinfosta. Omallakin veneellä pääsee perille ja saaressa on aallonmurtajilla suojattu venesatama. Yöpyviltä venekunnilta peritään satamamaksu ja venepaikkoja kannattaa tiedustella etukäteen Tankar Cafésta.
Varma kesän merkki on, kun M/S Jenny aloittaa risteilyt majakkasaarelle. Minulla oli mahdollisuus päästä mukaan kesän ensimmäiselle risteilylle Tankariin. Majakkaretkeilyssä on oma viehätyksensä ja olen aikaisemminkin päässyt yöpymään majakkasaarilla. Päätin ottaa myös Tankarin vierailusta kaiken irti, ja jäädä saareen yöksi. Ulkomeren laidalla sijaitsevan majakkasaaren maisema ja tunnelma muuttuvat vuoden- ja vuorokauden aikojen mukaan.
Reilun tunnin merimatka Kokkolan matkustajasatamasta sujuu mukavasti lähes tyyntä merta ja saaristoa katsellen, auringosta nauttien. Laivassa on myös anniskeluoikeuksin varustettu ravintola ja tarjolla pientä makeaa ja suolaista, virvokkeita ja jäätelöä. Kansimiehet ja laivan muu henkilökunta ovat ystävällisiä, palvelualttiita ja iloisia.
Tankariin saavuttaessa satamassa on havaittavissa tietynlaista kuhinaa, sillä m/s Jenny saapuu ensikertaa majakkasaarelle tänä kesänä. Vastassa on veneilijöitä, saaren entisissä kalamajoissa mökkeileviä saarelaisia sekä Tankar Cafén henkilökuntaa. Kahvilan pitämisessä ulkomeren laidalla on omat haasteensa, sillä kaikki siellä tarjoiltava ja myytävät tuotteet täytyy tuoda mantereelta.
Laivan rantauduttua matkustajat hajaantuvat eri puolelle saarta. Osa lähtee opastetulle saarikierrokselle, osa suuntaa suoraan majakalle tai nauttimaan kahvilan palveluista. Liikkuminen saarella tulee tapahtua polkuja ja pitkospuita pitkin. Sillä yritetään ehkäistä luonnon kulumista.
Lähdemme kaverini kanssa kohti punavalkoraidallista majakkaa. Majakan pääsylipun voi lunastaa laivalta tai myyntipisteestä majakan edustalta. Niin laivalla kuin majakallakin huolehditaan siitä, että ihmiset käyttävät kasvomaskia ja etäisyydet säilyvät. Majakkaan päästetään samanaikaisesti vain muutama ihminen kerrallaan ja mekin odottelemme hetken vuoroamme.
Tankarin majakan huippu on lähes 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Sinne kipuaminen saa hieman puuskuttamaan, sillä rappusia on peräti 122 kappaletta. Tämän saamme tietää ylhäällä tornissa päivystäviltä laivan miehistön jäseniltä, Reetalta ja Sofielta. Vuonna 1889 valmistuneen majakan lyhdyn tasolle emme pääse, mutta avoimista ikkunoista on huimat näkymät majakkasaareen ja sitä ympäröivälle merelle. Vaikka laivojen navigointivälineet ovat huimasti kehittyneet sinä aikana, kun Tankarin majakka on kivisellä saarellaan seissyt, on majakka edelleen toiminnassa.
Majakoiden yhteyteen syntyi usein pieni yhdyskunta, joka käsitti majakkamestarin ja majakanvartioiden ruokakunnat. Niin myös Tankarissa. Majakan ympärillä sijaitsevat majakkamestarin ja majakanvartioiden virkatalot. Majakkamestarin talossa on nykyään mahdollisuus yöpymiseen. Lisää majoitustilaa on entisen luotsiaseman rakennuksessa. Siellä sijaitsee majatalo Tankar Inn, jossa voi yöpyä kahden hengen huoneissa. Kaverini kanssa majoitumme Tankarin saaren vierasmajaan.
Majakkakierroksen jälkeen vuorossa on tutustuminen hylkeenpyyntimuseoon. Pyyntiä on harjoitettu Pohjanmaan rannikolla vuosisatoja ja siitä tuli merkittävä elinkeino Kokkolan seudun talonpojille. Saaren museossa on laaja kokoelma hylkeenpyyntivälineitä. Niistä iso osa on saatu saaren vanhimmasta säilyneestä kalamajasta, kertoo sen nykyinen isäntä Brage Finskas.
Kipparihattuinen herrasmies kertoo majansa pihalla saaren menneisyydestä ja elinkeinoista, entisistä asukkaista ja nykymenosta. Maankohoamisen myötä rantaviiva on siirtynyt majan edustalta toistakymmentä metriä kauemmas. Kalamajat olivat pieniä ja vaatimattomia. Enimmillään mökkejä oli saarella nelisenkymmentä. Nykyisin vanhoja kalamajoja on jäljellä enää muutama. Vanhin niistä on Finskasin pariskunnan omistama ”Sjöbloms bastu” vuodelta 1768.
Brage Finskas pyytää meidät sisälle kalamajaan ja esittelee sitä. Pienen rakennuksen huonejako on tyypillinen kalamajoille. Pieni eteishuone, missä säilytettiin pyyntivälineitä ja sängyillä sekä pienellä pöydällä varustettu ikkunallinen huone. Pienen ikkunan verhot on vedetty syrjään ja pöydällä on kynttilänjalka. Ikkunasta näkymä on suoraan suojaiseen satamaan ja M/S Jennyyn.
Finskasin kertomia tarinoita kuunnellessa aika kuluu kuin siivillä. Lopulta on aika kiittää häntä vieraanvaraisuudesta ja jatkaa matkaa kalastajakylän kalliolla seisovalle kirkolle. Kirkko on hieman Sjöblomin kalamajaa vanhempi ja rakennettu vuonna 1754. Ulkomitoiltaan kirkko on vain noin 8 x 6 metriä ja muistuttaa ulkoapäin saaren vaatimattomia kalastajamajoja.
Saaren pikkuruisessa kirkossa on tilaa noin sadalle hengelle. Jokaisella saarelaisella oli oma istumapaikkansa, ja he kaiversivat penkkien selkänojiin omat puumerkkinsä. Nykyisin kirkossa järjestetään konsertteja, hartaushetkiä ja jopa vihkitilaisuuksia.
Avaan kirkossa ilmaisen TankAR Stories -sovelluksen puhelimestani. Sovellus mahdollistaa majakkasaareen tutustumisen lisätyn todellisuuden avulla. Eri puolilla saarta on seitsemän satamavouti Fredrik ”Fredu” Anderssonin kasvokuvia. Niitä puhelimella osoittamalla sovellukseen ilmestyy Fredun hahmo ja hän kertoo Tankarin saareen liittyvää faktaa ja avaa tarinoiden taustoja. Fredun kertomat tarinat toimivat hyvin ja ovat mielestäni mielenkiintoisempia kuin perinteiset infotaulut.
Historiakierros päättyy oikein sopivasti Tankar Caféen edustalle ja on aika päivälliselle. Kermainen lohikeitto saaristolaisleivän kera vie kielen mennessä. Jälkiruoaksi omenapiirakkaa vaniljakastikkeen ja kahvin kanssa. Kahvilan helteiseltä terassilta on hyvä siirtyä Vierasmajan varjoiselle seinustalle seuraamaan majakkasaaren menoa. Päiväristeilijät lähtevät takaisin mantereelle, veneilijöitä saapuu ja lähtee, mökkiläisiä piipahtaa kahvilassa ja pääskyt kantavat ruokaa jälkikasvulle. Haarapääskypariskunta käyttää vierasmajan samaa ulko-ovea kanssamme. Heillä on pesä ja poikaset avoimella vintillä, meillä punkkamme sympaattisessa tuvassa.
Ilta-aurinko valahtaa hieman lähemmäksi horisonttia ja on aika lähteä saunaan. Tunnin kestävän saunavuoron voi varata Tankar Cafésta. Saarella kaikki on lähellä ja niin myös sauna. Saunalla on viihtyisä tupa, joka toimii samalla pukuhuoneena ja tilava sauna. Löylyt ovat kostean leppeät ja välillä täytyy käydä ulkona jäähdyttelemässä.
Saunavuoro lähestyy loppuaan ja täytän kuumavesisäiliön, lisään puita pesään ja siirryn vilvoittelemaan saunan edustan penkille. Meri on pläkätyyni ja edessäni näkyvät reimarit ovat kuin lyijykyniä hyytelössä, eivätkä heilu tyynessä kesäillassa. Katselen pääskyjen lentoa taivasta vasten. Voiko upeampaa kesähetkeä kokea?
Kesäyön hämärä saapuu Tankariin ja lähdemme saaren luontopolulle. Maastoon merkityllä, noin puolentoista kilometrin mittaisella reitillä voi tututua saaren kasvillisuuteen ja eläimistöön. Saarella tulee liikkua merkityillä poluilla ja pitkospuilla. Lintujen pesimäaikana 15.4. - 31.7. liikkumista saaren pohjoisosan kallioilla tulee välttää.
Metsähallitus hoitaa saaren perinnemaisemia ja kunnostaa arvokkaita rakennuksia. Kaksijalkaisten maisemanhoitajien apuna on lampaita, jotka laiduntavat saarella kesän. Kesäyön hetki Tankarin majakkasaarella on upea. Tyynessä yössä kuuluu satakielen laulu ja hilla kukkii. Missään ei ole liikettä ja vanhan majakan uljas hahmo piirtyy kallionkolon vesilätäkköön.