Retkeilyä & herkkuja Teijossa
Matildan Kyläleipomon korvapuusteja ja termarikahvit Isoholman saaressa.
Suuntasimme Teijon kansallispuistoon ajatuksella, että enemmän kaloreita kuin kilometrejä. Suunnitelma ei aivan toteutunut, sillä päivän aikana tuli mittariin reilu 20 000 askelta, vaikka ehdimme herkutella useammassakin paikassa. Ehdimme tutustua itselleni kolmeen uuteen retkeilyreittiin ja meloa päiväkahville Isoholman saareen.
Teijon kansallispuistosta on muotoutunut mainio päiväretkikohde, joka lumoaa kävijän monipuolisuudellaan. Luontoelämysten lisäksi vierailija pääsee nauttimaan historiallisista ruukkimiljöistä ja herkuista. Turun ja Helsingin välillä sijaitseva kansallispuisto sopii retkikohteena kaiken ikäisille ympäri vuoden ja sinne pääsee myös linja-autolla.
Kansallispuisto on pinta-alaltaan varsin pieni, vain noin 34 neliökilometriä. Silti retkeilijä pääsee Teijossa kokemaan metsien sekä järvi- ja suomaisemien lisäksi meren läheisyyden. Oman ainutlaatuisen tunnelmansa kansallispuistovierailuun tuovat myös Halikonlahden vanhat rautaruukit. Niiden rakennuksia on kunnostettu. Mukaan mahtuu niin luovaa yrittäjyyttä kuin ravintola- ja majoitustoimintaa.
Teijon kansallispuistossa on yli 50 kilometriä merkittyjä retkeilyreittejä.
Teijon kansallispuistossa on merkittyjä patikkareittejä yli 50 kilometriä. Niiden varrella on tulentekopaikkoja, laavuja ja kalastuskohteita. Suosituimmat päiväreitit kulkevat Matildanjärven ympäristössä.
Retkipaikan Jonna Saari oli hieman aikaisemmin kirjoittanut itselleni tuntemattomasta Onnelannummen retkeilyreitistä. Nyt oli mainio tilaisuus seurata Jonnan vinkkejä ja suunnata Kirjakkalan ruukin maisemiin. Reitti on kansallispuiston ensimmäinen virallinen patikointikohde Salon suunnasta saavuttaessa. Noin neljän kilometrin mittainen ympyräreitti sopii koko perheelle.
Lähestyvä kesäinen sadekuuro näkyy vaaleana verhona metsässä.
Reitti kulkee tasaisia mäntykankaita, mutta nousee Nikkalliolle, josta aukeaa näkymä ympäröivään maisemaan. Tämä kesä on keltavahveroiden ja niitä tulee vastaan Onneleannummen reitilläkin. Poimimme isoimmat talteen ja jätämme pienemmät kasvamaan. Reitin varrella on uimiseen soveltuvia epävirallisia hiekkarantoja, ja harmittelimme että uikkarit olivat unohtuneet matkasta. Virallinen tulentekopaikka löytyy kansallispuiston suurimman järven, Hamarinjärven rannalta.
Sateenvarjo on mainio retkeilyväline lyhytkestoisessa sateessa.
Reitin varrella on myös Onnelannummen varaustelttailupaikka, joka on tarkoitettu ryhmien käyttöön. Tällä kertaa sinne oli leiriytynyt varsinaissuomalaisia partiolaisia. Alueen käymälä ja kesävesipiste ovat kaikkien retkeilijöiden käytettävissä. Reitti oli mukavan leppoisa ja sitä oli mukava tallustaa ajoittaisesta kesän tihkusateesta huolimatta. Kiitos Jonna vinkistä!
Saloha!
Kirjalasta siirryimme Matildan kartanolle, jonka puutarhan perällä, omenapuiden keskellä oli esiintymislava. Salon kaupungin kansalaisopiston Saloha!-orkesteri avasi Pienen ukulele festivaalin. Tilasimme artesaanipitsat ja siirryimme kiviterassille nauttimaan musiikista. Ja älyttömän maukkaista ja täyttävistä pitsoista! Mukaan tarttui myös kyläleipomon juureen leivotut korvapuustit.
Erittäin maukasta artesaanipitsaa.
Teijon kansallispuiston luontokeskuksen pysäköintialue oli täynnä ja piha-alueella lukuisia retkieväitään nauttivia ihmisiä. Kansallispuistoon tutustuminen kannattaa aloittaa Matildanjärven rannalla sijaitsevasta luontokeskuksesta. Se on avoinna toukokuussa perjantaista sunnuntaihin ja kesäkuukausina joka päivä. Elokuun lopulta neuvontaa saa viikonloppuisin lokakuun loppuun asti. Suosituimmat päiväreitit lähtevät luontokeskukselta ja sen seinässä on vesipiste.
Kansallispuiston lähes ainoa vesipiste löytyy luontokeskuksen seinästä.
Luontokeskuksen toiminnasta vastaava Natura Viva vuokraa kanootteja, SUP-lautoja ja soutuveneitä sekä Fatbike-maastopyöriä. Matildanjärven eräkämpät, puuteltat ja Vicksbäckinlahden kota ovat myös varattavissa luontokeskuksesta. Sieltä saa hankittua myös Matildanjärven kalastusluvat ja tehtyä saunavaraukset. Suosittu caravan-alue on vieressä.
Kohti Isoholman saarta. Kuva Noora Kantola.
Natura Vivan asiakaspalvelija Noora luovutti meille kanootin ja meloimme Matildajärven Isoholman saareen. Saari on vierailun arvoinen paikka ja esimerkiksi mainio piknikretken kohde. Retkieväiden valmistumista tulentekopaikalla odotellessa voi ihailla eteen aukeavaa järvimaisemaa ja vaikka pulahtaa uimaan.
Päiväkahvilla Isohoman saaren laavulla.
Yöpyminen saaressa on luvallista laavussa tai omassa majoitteessa. Laavun viereisessä metsässä näytti roikkuvan muutama riippariretkeilijä, tai itse asiassa heidän yösijansa. Laavulla ei ollut tälläkertaa tarvetta tulisteluun, vaan nautimme termarikahvit ja teet kyläleipomon herkullisten korvapuustien kera. Sää on helteinen ja uimaan olisi jälleen tehnyt mieli, mutta ne uikkarit…
Kanootin palauttamisen jälkeen piipahdamme Luontokeskuksen lähilaavulla, joka sijaitsee Matildanjärven itärannan Roosinniemellä. Sinne kuljetaan osin pitkospuita pitkin. Luontokeskukselta laavulle on matkaa kilometrin verran ja se onkin mainio kohde esimerkiksi lapsiperheille.
Pitkoksilla vastaan tulevilla isovanhemmilla on mukanaan kaksi lastenlasta. He ovat perinteisellä kesäretkellä ja tarkoitus on jäädä laavulle yöksi. Isoisän selässään kantama noin kahden kuution kokoinen pakkaus ei juuri häviä nepalilaisten sherpojen kantamuksille. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lasten luontosuhteen eteen.
Ennen Punassuon reitille lähtemistä hyppäämme jälleen autoon ja on aika herkuttelulle numero kolme. PetriS Chocolate -kahvilassa käsintehdyt suklaat ja kakunpalat vievät kielen mennessään. Pieni on kaunista. Edessäni on annos vahvaa espressoa ja muutama suklaapallero (pahoittelut termistä, joka ei tee oikeutta luomukselle). Erjalla on englantilaista teetä ja kakunpala, johon yritän olla kajoamatta.
Matildan suklaaparatiisista siirrymme aivan kansallispuiston eteläosaan. Siellä suuntaamme Jeturkastin muinaispolulle ja käymme ihailemassa parin hehtaarin kokoista pirunpeltoa, Jeturkastia. Se koostuu jääkauden aikana pyöreiksi hioutuneista kivistä. Muinaisrannan iäksi arvioidaan 9000 vuotta. Silloinen merenpinta oli noin kahdeksankymmentä metriä nykyistä korkeammalla.
Pienen ajomatkan jälkeen olemme kansallispuiston kaakkoiskulmalla. Punassuon reitti on passeli suomaisemia ja pitkospuita kaipaavalle retkeilijälle. Pääosin pitkoksia pitkin kuljettavan reitin pituus on parisen kilometriä suuntaansa. Myös lapsiperheille soveltuva reitti seurailee suon ja metsän rajapintaa. Pysähtelemme pitkoksilla ja poimimme niiden vierestä mustikoita ja suuria juolukoita.
Reitin varrella on levähdyspaikka. Siellä voi hiljentyä ja antaa katseen kiertää eteen aukeavaa suomaisemaa ja kuunnella kurkien huutelua. Mekin istahdamme puiselle penkille, nautimme hieman hiukopalaa ja seuraamme samalla karvaisen perhostoukan vaellusta pitkoksilla.
Kyläravintola Terho on kyläläisten olohuone.
Vielä ennen poistumista Teijon alueelta koukkaamme Kyläravintola Terhon takapihalla sijaitsevaan kyläpanimon kauppaan. Sieltä lähtee mukaan valikoima alueen pienpanimojuomia. Terho muuten on kyläläisten olohuone. Teijon kyläkauppa sijaitsee Salon suuntaan ja sieltä saa päivittäistavaratarvikkeita, jos jotain on reissusta unohtunut. Terhon takapihalla alkaisi illemmalla livekeikka, mutta me jatkamme Sahajärven suuntaan, Totinpolulle.
Vain reilun kilometrin mittainen Totinpolku on mainio kohde sukeltaa entisen Teijon kartanon puiston vehreyteen. Koko perheelle soveltuva rengasreitti kiemurtelee muun muassa rehevien puronvarsi- ja pähkinäpensaslehtojen halki. Ajoittain tuntuu siltä, että kuin olisi vihreän katon alla. Alueelta löytyy myös pieniä koskia ja puroja, jotka ylitetään siltoja pitkin. Totinpolun opastauluissa kerrotaan alueen kasvillisuudesta ja historiasta.
Suuri osa kansallispuiston metsistä on nuorta männikköä, mutta 2020-luvulla metsää on ennallistettu puuta poistamalla ja metsää polttamalla. Tavoitteena on muun muassa monimuotoisuuden lisääminen. Toimenpiteen myötä maisemaan palaa ruukin aikainen avoimuus ja samalla luontainen lehtolajisto saa tilaa.
Nautimme suuresti tekemästämme luonto- ja herkutteluretkestä, mutta viimeisin vierailukohteemme, Totinpolku oli ehdottamasti päivän helmi. Viileää lehtometsää, solisevia puroja, entisten patojen rakentamiseen käytettyjä jättimäisiä kivilohkareita ja korkeuksiin kohoavia jättihaapoja. Ei ihmekään, jos täällä törmäisi liito-oravaan tai kansallispuiston tunnuseläimeen harmaapäätikkaan. Lehtometsän satumainen tunnelma peittosi tällä kertaa jääkautisen Jeturkastin ja Punassuon kurkien laulun.
Kymmenessä tunnissa ehdimme koluta Teijon kansallispuiston eri kolkkia, kokea monipuolista luontoa ja herkutella suolaisia ja makeita syötäviä. Päällimmäiseksi jäi tunne, että silti tänne on vielä palattava uudelleen. Samoamaan luonnossa ja herkkupajoissa - monta kohdetta on edelleen kokematta.