Retkeily poronhoitoalueella

Poronhoitoalueella retkeilijän on hyvä tiedostaa, että samalla alueella liikkuu myös poroja. Poronhoitoalue kattaa noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Siihen kuuluvat Kemi-Tornion aluetta lukuun ottamatta koko Lapin maakunta sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pohjoisosat.

Pohjoisen kansallispuistoista Lemmenjoki, Pallas-Ylläs, Urho Kekkonen, Pyhä-Luosto, Syöte, Salla, Riisitunturi ja Oulanka sijaitsevat poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen kunnista Inari, Utsjoki ja Enontekiö sekä Sodankylän pohjoisosa ovat saamelaisten kotiseutualuetta, jossa poronhoidolla on erityisen suuri merkitys.

Poro on puolikesy eläin, joka muistuttaa elintavoiltaan ja rakenteeltaan kantamuotoaan tunturipeuraa. Suomessa on noin parisataa tuhatta eloporoa teuraserotusten jälkeen. Porot jakautuvat 54 paliskunnan eli poronhoitoyksikön alueelle. Jokaisella maastossa tapaamallasi porolla on siis omistaja. Lue lisää porosta.

Poroaidan veräjä tulee sulkea käytön jälkeen. Poroaita Hetta-Pallas -reitillä.

Maastossa olevien poroaitojen avulla estetään porojen pääsy toisen paliskunnan alueelle. Aidoissa olevat poroveräjät tulee muistaa aina sulkea niistä kulkiessa, jos ne olivat alun perin kiinni. Toisinaan veräjät voivat olla myös tarkoituksella auki, jotta porot pääsevät siirtymään toiselle laidunalueelle. Tällöin ne tulee jättää auki.

Älä häiritse poroja

Anna porojen olla rauhassa, älä yritä lähestyä niitä maastossa. Lähestyvä ihminen aiheuttaa porolle ylimääräistä stressiä. Erityisesti loppukevään vasonta-aikana on tärkeää kiertää porot riittävän kaukaa. Raskaassa lumessa laukkomaan lähteneet ja säikäytetyt porot voivat menettää syntymättömät vasansa. Puolivillinä ja arkana eläimenä poro yleensä väistää ihmistä. Poikkeuksena on syksyn rykimäaika, jolloin kiimasta sekaisin olevat hirvaat voivat joskus kokea ihmisen kilpailijakseen. Komeasarvisiin urosporoihin kannattaa pitää etäisyyttä.

Luonnonsuojelualueilla, kuten kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa koiran tulee aina olla kytkettynä. Koirien kiinnipidosta säädetään metsästyslailla ja järjestyslailla. Poro pelkää koiraa. Älä siis lähesty poroja koiran kanssa, ja huolehdi, ettei koirasi pääse irti.

Syksyn poroerotuksissa porot kootaan yhteen . Osa jatkaa eloporona, osa lähtee teuraaksi.

Syksyn poroerotuksissa käytetään hyväksi rykimää eli porojen kiima-aikaa. Hirvas kokoaa silloin itselleen vaatimista parttion, jota se vahtii ja paimentaa. Poromiehet hyödyntävät tätä kokoamalla porot erotuksiin. Porojen kokoaminen alkaa pääsääntöisesti syys-lokakuussa ja erotukset pidetään ilman viilennettyä. Porotöissä olevilla poromiehillä on lupa liikkua maastossa myös mönkijällä ja moottorikelkalla. Ei siis pidä ihmetellä, mikäli kohtaat kansallispuiston alueelle moottorilla liikkuvia henkilöitä.

Porokolarin sattuessa

Päiväretkelle tai vaellukselle lähdettäessä on hyvä muistaa, että poronhoitoalueella poroja liikkuu aina myös teillä ja liikenteessä on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta. Suurin porokolaririski ajoittuu heinä-elokuulle sekä loka-marraskuulle. Vuosittain porokolarissa kuolee yli 4000 poroa.

Porokolarin sattuessa toimitaan kuten muissakin kolareissa. Estä lisävahinkojen syntyminen ja aseta varoituskolmio tielle. Huolehdi loukkaantuneista ja soita välittömästi hätäkeskukseen.  Loukkaantunut poro tulee lopettaa. Jos et itse pysty siihen, hanki paikalle henkilö, joka tekee sen. Hätäkeskukseen tulee ilmoittaa myös silloin, kun kolhaiset poroa. Vaikka poro jatkaisi matkaa, on se todennäköisesti loukkaantunut.

Kuolleen poron ruho tulee siirtää tien pientareelle ja merkitä paikka mahdollisimman näkyvästi. Poron ruhoa ei saa ottaa mukaan. Jos törmäyksestä poron kanssa on seurannut henkilö- tai omaisuusvahinkoja, ilmoita niistä vakuutusyhtiöösi.

Urho Kekkosen kansallispuisatossa laiduntavat Lapin sekä Kemi-Sompion paliskuntien poroja. Kuva Tomi Rantanen.

Kuollut poro maastossa?

Porot liikkuvat vapaasti luonnossa ja toisinaan maastosta voi löytyä kuolleita tai loukkaantuneita poroja. Loukkaantuneesta porosta tulee aina ilmoittaa alueen poroisännälle, jonka yhteystiedot löytyvät muun muassa paliskunnat.fi-sivustolta. Jos yhteystietoa ei ole saatavana, voi ottaa yhteyttä myös hätäkeskukseen. Osa paliskunnista maksaa loukkaantuneesta tai kuolleesta porosta ilmoittavalle pienen korvauksen.

Jos löydät maastosta kuolleen poron, paina löytöpaikka muistiisi mahdollisimman tarkasti. Jos sinulla on GPS- tai muu paikannuslaite, tallenna löytöpaikan koordinaatit. Löytöpaikka tulee merkitä näkyvästi esimerkiksi puun oksaan sidotulla muovipussilla tai muulla erottuvalla tavalla. Näin poromiehet löytävät raadon helpommin.

Kuollut poro Lemmenjoen kansallspuistossa.

Voit myös ottaa raadosta kuvia. Ilmoita kuolleesta porosta mahdollisimman pian paliskunnan poroisännälle. Poron korvia, niihin kiinnitettyjä merkkejä, pilttoja, tai kaulassa roikkuvia pantoja ei tule ottaa raadosta pois. Kun raadosta on tehty ilmoitus, poromiehet käyvät tutkimassa tapauksen.

Porosanastoa

Valkoinen poron vasa Oulangan kansallispuistossa. Kuva Tomi Rantanen.

Hirvas yli kolmevuotias urosporo

Härkä kuohittu urosporo

Jotos porojen polkema ura hangessa

Jutaaminen porojen kanssa kulkeminen

Kopara poron sorkka

Musikki tumma poro

Nulppo sarveton poro

Palkia poron kulkua laitumilla

Parttio pieni porolauma

Roukua porojen ääntely

Rykimä poron kiima-aika

Räkkä verta imevät hyönteiset

Tokka suuri porolauma

Vaadin yli kolmevuotias naarasporo

Valkko valkoinen poro

Lähde: Paliskunnat.fi