Lumikengillä Paratiisisaareen
Yksi vähiten tunnetuista kansallispuistoistamme on Kymenlaaksossa sijaitseva Valkmusa. Kymijoen mutkassa sijaitsevan kansallispuiston pinta-alasta melkein 90% on suota. Alueeseen sisältyvät eteläisen rannikon suurimmat ja monipuolisimmat suoalueet. Ympärivuotiseksi ja kaiken ikäisten päiväretkikohteeksi soveltuva kansallispuisto tunnetaan runsaasta linnustosta ja perhoslajistosta. Reppuretki kannustaa retkeilemään ympäri vuoden. Julkaisemme retkikohdevinkin vuoden jokaiselle viikolle. Lumikengillä Paratiisisaareen -retki on Vuoden retkikirjan retki 3/52.
Valkmusan kansallispuistossa kannattaa käydä eri vuodenaikoina, sillä se näyttäytyy maisemaltaan erilaisena keväällä, kesällä tai talvella. Keväällä se on kurkien, hanhien ja muiden muuttolintujen levähdysalue ja etappi matkalla pohjoiseen. Kevättuulien mukana Valkmusaan palaa myös pitkänmatkan paluumuuttaja, kalasääski. Sääksiä arvioidaan pesivän puistossa ja sen lähialueilla jopa puolen tusinaa paria. Näyttävää petolintua voi yrittää tähystää vaikka Simonsaaren näkötornista.
Kesällä kansallispuistojen pitkoksilla voi törmätä matkaa tekevään perhosen toukkaan. Alueella esiintyy useita uhanalaisia ja harvinaisia perhoslajeja. Eräs niistä on kansallispuiston tunnuksessa esiintyvä rämekulmumittari. Suon syksyinen väriloisto on myös kokemisen arvoinen.
Lumisina talvina Valkmusa peittyy kunnon lumivaippaan. Kuluva talvi on ollut poikkeuksellisen luminen eteläisintä Suomea myöten ja on mahdollistanut suksin ja lumikengin liikkumisen reittien ulkopuolella. Päätimme Harrin ja Anskun kanssa lähteä lumikenkäretkelle Valkmusan kansallispuistoon.
Jätämme auton Kananiemenharjun pysäköintialueelle, jonka ympärillä on luminen metsä. Viime päivien lumipyry on pysynyt puiden oksilla ja rungoissa. Tien varressa näkyy myös tukkipinoja, jotka liittyvät suoluonnon ennallistamiseen. Metsitetyiltä ja kuivatuilta suoalueilta puustoa kaatamalla ja ojia tukkimalla yritetään palauttaa niiden alkuperäinen tila. Suunta on oikea, mutta ennallistamiseen menee vielä vuosia.
Pysäköintialueelta vie merkitty, noin parin kilometrin mittainen reitti Moronvuoren päivätuvalle. Vastaan tulee muutamia hiihtäjiä. Sulan maan aikaan päivätuvalle pääsee myös maastopyörällä. Hieman ennen päivätuvalle saapumista huomio kiinnittyy reitin varrella olevaan massiiviseen kallioon, Moronvuoreen. Kallion keskellä on suuri, hieman luolaa muistuttava halkeama, jonka sisään mahtuu mainiosti.
Moronvuoren päivätupa on vanha, harmaa ja sympaattinen rakennus. Sen toisessa päässä on tupa ja toisessa puuvarasto. Pihalla on grillikatos ja käymälä. Kylmä tupa ei houkuttele sisäänsä ja siirrymme tulipaikan lämpöön. Siellä on jo muutama hiihtäjä ja lumikenkäilijä, mutta mukaan mahtuu.
Valkmusan alueella ei ole vesipisteitä ja tämä kannattaa huomioida erityisesti lumettomana aikana. Talvella veden voisi periaatteessa sulattaa lumesta, mutta lyhyellä päiväretkellä riittää reppuun pakatut juoma- ja termospullot. Retkipäivä on sen verran alussa, että nautimme tuvalla vain kuumaa juomaa ja nuotion ritilällä paahdetut eväsleivät.
Lounaskeitto odottaa isompaa nälkää ruokatermarissa. Etukäteen tehdyt ruokavalmistelut helpottavat retkeä ja tauot pysyvät kohtuullisen mittaisina, kun ei tarvitse ”värkätä” lumessa ja pakkasessa. Toki ruoan valmistaminen retkiolosuhteissa on mukavaa ja varsinkin silloin, kun se on retken varsinainen teema.
Nostamme reput selkään ja lumikengät jalassa suuntaamme suolle. Lintujen pesimäaikana avosuolla liikkumista tulee välttää, mutta talvella valkoinen suomaisema suorastaan kutsuu meitä lumilakeuksilleen. Lunta on melko runsaasti ja lumikengistä huolimatta jalka uppoaa hankeen. Reittimme risteää metsäjäniksen jälkien kanssa. Se on selvinnyt omilla lumikengillään huomattavasti meitä paremmin. Otamme suon reunasta suunnan kohti Kananiemensuolla sijaitsevaa metsäistä saareketta. Sen mielenkiintoinen nimi, Paratiisinsaari laittaa arvailemaan nimen syntyhistoriaa.
Emme lähde tällä kertaa tutkimaan paratiisia syvällisemmin, vaan jatkamme lyhyen tauon jälkeen kohti retkemme lähtöpistettä. Etäisyydet kasvavat välillämme ja huppu päässä kävellessä tuntuu, kuin olisin aivan itsekseni reissussa. Viima tuntuu mukavalta poskipäissä. Liikenteen ääntä ei kuulu ja hiljaisuus täyttää lumisen maiseman. Siellä täällä vastaan tulee kitukasvuisia männyn käkkyröitä. Jäätä ja lunta riittää suon pinnalla, mutta silti on oltava tarkkana. Lumen alla on paikoittain sulaa ja vesi virtaa.
Lumikengillä Paratiisisaareen -retki on tehty helmikuussa 2022. Se on vuonna 2024 julkaistun Vuoden retkikirjan retki 2/52.
- - -
Valkmusan kansallispuisto
Sijainti Kotka ja Pyhtää
Pinta-ala 19,5 km2
Perustettu 1996
E18-tien pohjoispuolella sijaitsevaan Valkmusan kansallispuistoon on Kotkasta matkaa parikymmentä kilometriä. Kansallispuiston pysäköintialueille on opasteet Pyhtäältä. Kotkasta kulkee arkipäivinä linja-auto lähelle kansallispuistoa.
Valkmusan retkeilyreiteille lähdetään Simonsaaren tai Suolinnantien pään pysäköintialueilta. Valkmusan kansallispuistossa on kaksi merkittyä reittiä. Toinen vie Suolinnantien pysäköintialueelta Moronvuoren tuvalle, minne matkaa tulee parisen kilometriä. Matkalla päivätuvalle, kannattaa käydä kurkistamassa Moronluolaksi nimettyyn kalliohalkeamaan. Kansallispuiston keidassoihin pääsee tutustumaan Simonsaaren pysäköintialueelta lähtevälle reitille. Se on 2,3 kilometrin mittainen pitkostettu rengasreitti, jonka puolivälissä on näkötorni.
Valkmusan kansallispuistossa on sallittua liikkuminen jalan ja hiihtäen. Avotulen teko ja leiriytyminen on sallittu vain Moronvuoren päivätuvan pihapiirissä. Lintujen pesimäaikana avosuolla liikkumista tulee välttää. Lemmikkieläinten pitäminen vapaana on kielletty. Maastopyöräily on sallittu ainoastaan Kananiemenharjun metsäautotiellä.
Valkmusassa ei ole asiakaspalvelua. Opastustaulut löytyvät pysäköintialueilta ja Moronvuoren päivätuvalta. Metsähallituksen yhteistyöyritykset tarjoavat palveluitaan Valkmusan kansallispuistossa. Huomioi, että Valkmusan alueella ei ole vesipisteitä.